Viime viikonloppuna vierailimme veljelläni ja koirat taas pani parastaan… Ei näillä mitään käytöstapoja ole kai koskaan edes yritetty opettaa 😀 . Joka kerta kun veljeni tai hänen vaimonsa, tuli esimerkiksi yläkerrasta, Pupu liiskasi aina hyppimällä tulijan. Jekku taas viihdytti itseään ja meitä pitämällä pienen haukkukonsertin aina kun jotain jännää tapahtui tai kun Jekku oletti jännää tapahtuvan. Reissun jälkeen oli väsynyttä koiraa kotona, sillä koiratkin valvoivat yömyöhään… ja olo vieraassa paikassa jännitti varmasti myöskin.

Koirillamme ei ole asiaa keittiöön, jos joku syö siellä. Monesti harjakoirat yrittävät vaivihkaa hiippailla ja usein saa olla komentamassa pois. Ovi on auki eikä mitään portteja ole, oviaukoissa on näkymätön raja, jota koirat yllättävän hyvin kunnioittavat. Jekku käyttää myös hyvää taktiikkaa, aina asentoa vaihtaessa voi tietenkin tulla 10cm eteenpäin ja jos usein vaihtaa asentoa, niin sitähän on äkkiä aika pitkällä. Aivan hyvin ne ei osaa laskea, milloin saa tulla sisään. Ne ovat ottaneet merkikseen, että kun pikku neiti nostetaan syöttötuolista, voi tulla imuroimaan lattioita, eivät vaan tajua katsoa onko pöydässä vielä muita syömässä… . Pupu ei oikeastaan ymmärrä koko sääntöä, sillä sillä ei ole tapana edes norkoilla pöydän luona syödessä, se nukkuu jossainpäin kämppää, eikä osallistu jälki-imurointiin ja jos se sattuu sattumalta eksymään keittiöön, se on avoimen ihmeissään, miksi se komennetaan pois 😀

Jekku näkymättömällä rajalla.

Poika esipestynä viikonlopun näytelyä varten.