Illalla sitten tarkistin varmuudeksi Pupun vatsapuolta tuon hypyn jälkeen, portissa kun on yläreunassa sahalaita. Ja niin sieltä löytyi reiden sisäsivulta pitkä nirhauma. Mitään isompaa onneksi ei ollut tullut ja tuokin varmasti paranee ihan helposti.

Tänään naapurin kanssa jutellessa, käsiisni osui koko ajan takkuja Pupun kaulalta ja rinnasta (kun koiraa piti pitää kiinni pihalla, ettei pompi aidan yli naapurin labbis Tanen kanssa leikkimään. Takut oli oikeasti isoja myttyjä huopaantunutta turkkia, semmosia ei saa millään enää auki, ne kun ovat irtoavaa pentukarvaa. Varovasti sormin sitten setvin turkkia ja irrottelin paakkuja. Kuonopanta takuttaa ihan varmasti kaulansivuja, sitä olen silloin tällöin käyttänyt muistin virkistykseksi. Nahkainen kiristyspanta on muuten normaalissakäytössä, puolikiristävän metalliketju söi turkkia. Täytyy setviä nyt turkkia tiheämmin ja laitella suihkutettavaa hoitoainetta takkukohtiin…

Pupu harjoitteli lenkillä seuraamista ja ohittamisen opettelua. Keppi kädessä motivoi koiraa kiitettävästi. Oh jännää kun nyt mulla on ekaa kertaa koira, joka todella tuijottaa minuun päin seuratessa, kuin sakemanni konsanaan. Muut ovat lähinnä vilkuilleet. Ja Pupu seuraa niin reippaana, tosin en seurauta muutamaa metriä pidempiä matkoja, jotta into säilyy.

Otin illalla Ilon kanssa treeniä näyttelyitä varten. Ilohan innostuu nostamaan etujalkoja koomisen korkealle, kun vaan katson koiraa saati että ois namipala kädessä. Kävelin sitten ees taas nami kädessä ja koiraa katsoen ja odotin, että kävelisi hetken normaalisti. Samantien kun otti muutaman normaalin askeleen naksautin naksutinta ja palkkasin. Naksulla saa koiralle nopeasti oikein ajoitettuna vihjeen, että nyt menee oikein, nami kun aina myöhästyy..Alussa kävelin hyvin hitaasti, koska siinä ongelmaa tuli vähiten ja kun koira alkoi ymmärtämään mitä haetaan, nostin nopeutta. Nyt jo koira alkoi ymmärtää mikä on homman nimi ja mistä tulee palkkaa, joten eiköhän hassukävely saada vähän paremmaksi 😀