Päätin sitten eilen järkyttää Jekun maailmaa lisää ja kärräsin pojan Naomin kanssa näyttelyharkkoihin. Aivan suureksi hämmästyksekseni, poika käyttäytyi ihan niinkuin kaikki 4kk ikäiset pikku miehet. Eka katottiin vähän et ounou, missä ollaan ja sit olikin hirmu kivaa, kun juostiin ja syötiin kinkkua ja seistiin ja syötiin kinkkua ja oltiin pöydällä ja syötiin kinkkua 😀 Poika on vaan niin ahne, että veri tirskahti peukalosta, kun maitohampaat pureutui siihen kiinni. EI se ole toivoton tapaus, ei millään muotoa.
Naomia ällötti treeneissä olleen 5 viikkoiset pienet harjakoiralapset…Se ei halunnut niitä hoidettavikseen 😀
Eilen harjoiteltiin myös ovikelloa ja ovista ramppaamista. Pojista oli hauskaa kulkea ovista ja syöttää herkkuja aina sisään tullessa. Jekulle ovikellon ääni onkuin naksutin, se tiesi, että siitä saa herkkuja. Enemmän taisi meillä reagoida Pupu…
Tänään irrotin korvatuet ja paniikissa katselin mihin suuntaan korvat lähtee sojottaa. Toinen jo pysyi yllättävän hyvin. Nyt vaan pitää harjoitella tuota teippaamista, sillä huomasin tänään jo muutaman etuhampaan puuttuvan ja yksi heilui, eli hampaiden vaihto on alkanut ja korvat on pehmeimmillään.
Siis yök, tuolla noita pieniä valkeita palleroita on…
Kumpi saa kinkun…
Naomi meni niin innolla taas ja pieni nappisilmä taas tuijotti tilaisuuden tullen kameraa 😀