Eilen olin niin onnellinen lenkillä näistä 3 koirapojasta. Pakkanen oli laskenut ja päästiin kunnon lenkille. Pellolla en uskaltanut päästää irti, koska oletin monien olevan lenkillä nyt, kun pakkasta ei juuri ollut. Ja oikeassa olin, kapealla polulla tuli vastaan snautseri. Helposti siirryttiin sivupolulle odottamaan koiran ohimenoa ja palkitsin ceskyjä namipalalla. Ne on niin tottuneet, että koiran ohitettua saa palkan.

Mutta on elämä helppoa, 3 aikuista koiraa, jotka ohittaa muut koirat ilman mutinoita, kulkee lenkillä hienosti ja uskovat muutenkin käskyjä. Kaikki on pieniä, mikä vielä helpottaa tilannetta lisää. Kunpa osaisi pysyä tässä, mutta tietenkin mieli halajaa hetkittäin ihan muuta. Eilen tuli taas kaverimme, colliepojat Emir ja Unkas, vastaan ja minä sain taas huokailla ihanien viisaiden ja rauhallisten collieiden vierellä, kunpa joskus minullakin olisi oma collie. No aina sitä haaveilla voi… Toisena hetkenä miettii isovilloja, toisena taas ihan jotain muuta. Se onkin kohta kevät ja jokakeväisen pentukuumeen aika 😀 Toivottavasti menee ohi nopeasti.