Nyt on pakkasia riittänyt. Edelleenkään Jekun ja Pupun vauhtia se ei hidasta. Mittari näyttää -20’C ja nämä kaksi painelee lenkillä, niin kuin ei mitään. Vasta eilen illalla -25’c sai Jekun jo hieman nostamaan koipiaan. Naomista sen sijaan tulee ihan jalaton noissa lukemissa, ensin menee käyttökelvottomaksi yksi jalka, sitten seuraava ja lopulta pitää könkätä hirveää vauhtia ovelle, että pääsisi sisälle. Asiansakkin neiti tekee vajaassa minuutissa, jotta ei paleltuisi.

Nyt on onneksi luvattu lämpimämpää, mikä tarkoittaa sitä, että Pupu pääsee viimein pesuun ja trimmaukseen, ihana saada tuo risuparta pois

-20’c lenkillä ja kahdella tyypillä ei tunnu missään.

Voisi vaikka alkaa leikkimään!

Naomin mielestä tässä ei ole mitään järkeä!

Äkkiä sisälle takkatulen lämpöön!

Hei, kuuraparta, Pupu lenkin jälkeen jäisessä parrassaan

Karmaiset pakkaset tulivat ja jouduin nyt siirtämään Pupun pesua. Se on hirmuinen karvaturpa viikon parrassaan, mutta en mä raaski sitä ajella, ettei naama jäädy, puhumattakaan tassuista. No ensi viikoksi on luvattu lämpimämpää, kuin tämä -19 ja kova tuuli, joten josko sitten Pupukin pääsisi pesulle ja trimmiin. Kivasti sillä onkin taas tukka kasvanut.

Jekun kohdalla on pitänyt miettiä noita korvia. Nyt pakkasilla ajellut ohuet korvat paleltuvat herkästi. Kokeilimme pipoa, mutta ei se toimi, se vääntää korvia niin, että ne alkavat lupottaa. No nyt kasvatin niihin karvoja hieman ja nyt ne sitten lupottaa senkin takia… Pieni pelko on, että nuo korvat ei jää pystyyn lopullisesti, 1,5 viikon karva korvassa, joka on pysynyt pystyssä jo yli kuukauden, aiheuttaa kumminkin korvan tipahtamista. Toinen korva on vielä epävakaampi… Yritän toki ne pitää kaljuna kunhan pakkaset menee, mutta jos ne tippuu, niin ei siinä auta muu kuin kasvattaa karvat ja Jekusta tulee luppakorva Naomin tapaan. Tai no, Naomihan nosti nuo korvansa 5 vuotiaana ja on nyt semmoinen puoliluppa

Naomilla oli tuossa pari parempaa päivää, mutta nyt pakkasten myötä tuli vähän hiipumista. Naomi leikki hulluna Jekun kanssa muutamana iltana.

Kuukauden parta, varsinainen Ransu.

Leiki mun kaaaaaa….

Okei…

Ja sit mentiin, kamerakännykkä ei pysynyt mukana.

Piloillaan tehty kuva miltä Jekku näyttäisi luppakorvaisena… Aika hassun näköinen (Kuva Royalette’s Photography)

Kun oli kaunis ilma, ilkoulutin lenkin päätteeksi kameraakin koirien kanssa pihamaalla. Jekku ja Pupu riehuivat odotetusti, mutta nyt Naomikin innostui kuin vanhaan hyvään aikaan, vaikka Pupukin oli mukana. Naomi vahti juoksijoita ja tilaisuuden tullen teki hyökkäyksen Jekun kimppuun. Oli ihana nähdä sitäkin muutakin, kuin tärisemässä pihamaalla. Jekku keksi pihamaalta poikien tekemän luolan ja sieltä käsin teki juoksupyrähdyksiä sekä hyökkäyksiä Pupun kinppuun.

Naomin kanssa saa nykyään olla varovaisempikin. Sehän hyppii nykyään jo tulijoiden päälle, mutta lenkkeillessäkin se ei enää kierrä arkana muita koiria. Kun sillä on flexi, niin se yrittää mennä muiden luokse vaivihkaa. Yhtenä päivänä päästin sen pisulle irti tuohon etupihalle ja se veti semmoset laukkaympyrät, että mä jo aloin pelätä, että juoksee tielle. Mutta onhan se silti rauhallinen ja tottelevainen, tuossa kun kahdestaan oltiin, en olisi hämmästynyt vaikka se olisi alkanut puhumaan minulle, niin se tuntuu toimivan kuin ajatus.

Pupu tekee Jekusta selvää…

Ensin menee oikein, Pupu edellä lelu suussa ja Jekku jahtaa…

Mutta voisko joku kertoa Jekulle, että homma ei mene niin, että jahtaaja ohittaa jahdattavan

Pupu ja jekunraato

Naomikin innostui kirmailemaan pihalla, haalarista huolimatta.

Neiti niin töpäkkänä valmiina uuteen hyökkäykseen.

Hyökkäykseeeeeeeeen!

Ja mikä oli rotu? Pomerian? Pakkasella Jekun karvat pörhistyvät…

Joo, on sil ihan kaikki muumit laaksossa…

Ja äkkiä karkuun ja sukellus onkaloon.

Hähhähhäää, etpäs saa kiinni.

Jekunraato