Eilen lähdettiin alku illasta kohti Karkkilaa vastaanottamaan uutta vuotta. Sinne päästyämme kello oli tietenkin jo 18, ja raketit paukkui taivaalla. Tytöillä oli automatkan jälkeen hätä ja ne oli ulkoilutettava. Naomi ei pelännyt ollenkaan tai ei ees välittänyt paukuista, kuten minulle oli aiemmin kerrottukkin, kun kyselin. Pupu ei ollut moksiskaan, mitä nyt pomppi vaan innoissaan menemään. Ilo oli hieman epävarma, muttei niin paljon ettei olisi pissannut tai jumittunut haistelemaan hyviä hajuja. Ruuan jälkeen pissatin taas koirat, eikä Ilokaan niin hirmusti enää välittänyt. Sisällä paukkuja ei kuulunut ollenkaan, niin ei koiratkaan reagoineet. Kai ne on jo täällä kotona tottuneet menoon ja meininkiin ja kovaan meteliin, etteivät niin osanneet ees pelätä.

Pupu aloitti uuden vuoden perinteisin menoin, oksentamalla palan formulakuvioisia lastenkalsareita!!!! Arrghh, että mua raivostuttaa, että mistä se on ne löytänyt. Ja miten ruoka voi sulaa pöksyjen ohi ja koiraa oksentaa pelkän kankaan, vaikka oli varmasti syönyt 1-2 kertaa niiden jälkeen. Vaikka miten on yritetty estää koiraa löytämästä ja saamasta vaatekappaleita, se jotenkin aina onnistuu. Ja vaikka miten on annettu luita ym mussutettavaksi niin ei. Aina saa pelätä, ettei saa tukosta…