Tänään taisi löytyä tuo isompi vaihde Ilollekkin 😀 . Lenkillä kehuin neitiä aina vauhdin kasvattamisesta ja vaivihkaa iloisesti sanoin ”käskyä”: Mennään. Iltalenkillä oli kurakeli ja kummasti samomalla mennään sai neidin jopa juoksemaan laukkaa kotiinpäin, tehokasta 😀 .

Ei meillä erityisesti koko ajan prepata tuota näyttelyharjoitusta tai tokoa. Noita harjoituksia otetaan sinne tänne, milloin ne sopivasti lutviutuu muuhun eloon. Eli niinkuin nyt iltalenkillä, kun Ilolla oli kiire kotiin, niin sanoin kehoitusta Mennään, jota käytän näyttelyssäkin, siten Ilo oppii yhdistämään sanan vauhdikkaaseen menoon (ja kivaa palkintoon –> kotiin pääsy) . Muutenkin Ilon ja Pupunkin kanssa yhdistän koulutksen usein leikki hetkiin. Kun muutenkin riehutaan, niin pyydän jonkun yksittäisen homman, sivulle tulon, istumisen tms ja palkkiona on taas leikkimistä. Jos koiraa ei huvita, niin ei tehdä, eikä se silloin onnistuisikaan.

Harjakoirien noissa harjoituksissa ollaan käyty, tosin sielläkin puoli aikaa menee emännän höpöttelyyn, tosin silloinkin Ilo seisoo vieressä toivoen makkaran tipahtavan suuhun  😀 . Tokokentällä harjoituksissa on pääasiassa Pupu ja Ilo pääsee lopuksi tekemään omia pikku tehtäviään harjoittelemaan tottelemista muiden koirien läsnäollessa.

Seuraava näyttely Ilolla on 17.5. Tampereella ja Pupulla ilmeisesti Järvenpään näyttelyt kesäkuun lopussa (jollen tänään ilmoita Forssaan vielä pentuluokkaan, joka ois 14.6)

Käytiin tänään harjakoirien ulkoharjoituksissa koko perheen voimilla KUVIA LÖYTYY TÄSTÄ LINKISTÄ

Ilo seisoi edelleen mukavasti, mutta liikkumisen kanssa oli ongelmia. Ilo kai tarjoaa niin kauheasti sitä seisomista, ettei halua liikkua reippaasti, jos vaikka pitää kohta seistä. Yritän nyt innostaa neidin liikkeeseen, vauhdilla eteenpäin, sama missä askellajissa, kunhan painelee. Vauhdista on sitten helpompi hiljennellä vauhtia. Pääosin on naksuttimella harjoitellessa jäänyt tuo tanssahtelu pois ja koira kävelee jo normaalisti. Ja tietysti ne maahan tippuneet herkkupalat oli etsittävä juuri kävellessä 😀

Pupu on ottanut keskeltä pihaa kohdan johon kaivaa koko ajan kuoppaa, yritin tänään siihen jo Simon leluja kasata mutta niin se oli vain taas onnistunut yrittää kaivaa kiinaan. No onneksi paikka on aina sama, joskin se on täysin keskellä pihaa. No nurmikko ei kasva joten suurta vahinkoa ei tule aikaan 😀

Pupun kuoppa

Muutama päivä myöhässä kasvukuvat. Tällä kertaa ei turkeille tehty mitään…

Tänään Leevin jalkapalloharkkojen aikana käytiin toisten poikien kanssa kävelyttämässä koiria urheilukeskuksen maastoissa. Ensin sai irti olla Ilo. Tytöthän ei voi tuommoisilla laajoilla kentillä olla yhtä aikaa irti, Ilo kun pinkoisi, niin Pupu voisi leikillisellä saalistuksellaan saada pahaa jälkeä aikaan, vauhti kun nousee kovaksi. Ilo pinkoi kahta sataa kovassa tuulessa lentävien lehtien perässä. Lisäksi Ilo sai taas mielettömiä hepuleita ja paineli kahta sataa. Pupun hillitseminen Ilon pinkoessa on vaikeaa, Pupu niin mielellään painaltaisi Ilon perään. Pupun vuorolla Ilo on sylissä. Tytöillä on ihan eri tyyli mennä, lenkilläkin. Ilo haistelee paljon ja pinkoilee päättömästi liikkuvan perään. Pupu taas käyttää kaiken aikansa paimenkoiramaisesti ympyrää kiertäen ja hihnassa ollen poukkoillen, ikäänkuin lauman jäsenten määrää laskien. Pupu ei ihmeitä haistele.

Ilo on sen verran tyyni ja rauhallinen, että miellän koiran usein vakavaksi, ollaankin naurettu, että Ilosta kertoo Ultra Bran kappale, Sokeana hetkenä, jossa lauletaan : ”…Sunnuntaina on juhlavaa, kävellä hiljaisia katuja, olla matkalla tapaamiseen, ihmiset vetävät naruista, vakavia koiria ulkoilutetaan..”. Olenkin nyt yrittänyt kaivella Ilon hepuli- ja ilonappulaa ihan tarkoituksella ja alkaa se sieltä löytyäkkin, ainakin kun puhuu kimeällä ja onnellisella äänellä ja esittää muutenkin sekopäätä 😀 . Pieni vauhti ja iloisuus on hyvästä, kun tällä saadaan sitä sinne kehäänkin lisää showta tuomaan 🙂