Alkaa Pupussa näkymään ylivirtaa, kun ei ole päässyt normaalisti lenkkeilemään ja touhuamaan. Koira on kun pääsee ulos tai joku tulee, niin koira sinkoilee kuin raketti. Tänään huomasin koiran myös tarttuvan käteen, ei purren mutta vähän väliä tarttuen, kun tulin kotiin. Samaa teki myös joululahjoja tuovalle veljelleni. Ilmeisesti ei saa vain hillittyä itseään millään, ei auttanut vaikkei koiraa huomioinut. No jos sitä huomenna päästäisiin palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen, kun omakin olo alkaa tuntumaan normaalilta.

Harjakoirienkin tukat odottaa jo kipeästi pesua ja selvitystä. Astuessaan toisiaan ne kivasti takuttavat toisiensa tukkia. Mutta mikä parasta, Pupusta ei ole löytynyt takun takkua ! 😀 Naon silmien alusissakin näkyy, että sairaana on emäntä ollut ja nappulaa on vedelty… Ne on taas melkoisen näköiset.

Vähemmän virtaisia neitejä pitkin lattioita muutama päivä sitten.

Onnistunut otos Ilosta

Pupulla alkoi mennä ekat rokotukset vanhaksi, joten eilen kävin koiranuorison kanssa rokotuksissa. Pupu oli taas lääkäriasemalle päästyään onnesta soikeana: Jess, taas nää kaikki on vaan mua varten! Mutta huoneeseen päästyämme ei ollutkaan enää niin riehakasta ja hauskaa. Pupu ei ollut moksiskaan pistoksista ja parasta oli kun sai herkkuja. Ilo taas, no kiljui niin paljon kuin kurkusta lähti. Ei pistoksen aikana, mutta heti sen jälkeen. Herkutkaan eivät maistuneet, kun oli niiiiin kauheaa. Lopuksi punnasin neidit, Pupu painoi 17kg ja Ilo 3,4kg.

Olen itse ollut eilisestä kuumeessa ja koirat on käyttäytyneet hassusti. Koko yön ne makasivat sänkyni vierellä (ja Naomi sängyssä) ja sama meno on jatkunut nyt aamupäivän ajan. Naomi ei ole edes kauheasti yleensä tullut sänkyyn, mitä nyt viime aikoina löytynyt isännänkin kainalosta konsertti-illan päätteeksi 😀

Kohta pitää alkaa valmistautumaan messukeskuksen koiranäyttelyyn. Ei paha homma eiliseen Pupun laittoon verrattuna. Koska ilta on koirille sisähommia pissareissuja lukuunottamatta (kun tukat on kauniina), niin oltiinkin sitten aamupäivällä pihalla leikkimässä. Sain muutaman hyvän kuvankin missä Pupun tukka näkyy paremmin, kuin eilisissä kuvissa. Takkuja tai ei, niin Pupun vauhtii se ei näytä vaikuttavan ollenkaan. Ihaninta tuossa uudessa tukassa oli, että siihen ei jää nyt kiinni lumi, ei edes jalkojen pidempiin osiin, niistäkin kun saksin karvan päät pois.

Pupulla on raivostuttava tapa jättää lelunsa ja mennä haukkailemaan Iloa ja Naoa. Naolla palaa yleensä käämit ja se vetäsee Pupua turpaan. Pupu sitten jää viereen turhautuneena haukkumaan Naomille, joka poistuu paikalta. Yleensä kannustan Pupua pitämään lelun suussa juostessaan ja puuhatessaan, koska tällöin se juoksee edellä ja Ilo perässä. Ja muutenkin pikkukoirat saa olla enempi rauhassa Pupun toilailuilta.

Naomi näyttää missä kaappi seisoo…

Tämä oli jotenkin pysäyttävä kuva…

Eilen oli kyllä taas varsinainen keli. Lähdin reippaalle lenkille neitien kanssa. Puolessa välissä aloin ihmettelemään mihin Ilo meinaa jäädä, se tuli hihnassa tosi huonosti perässä. Huomasin, että Ilo oli aivan lumipaakuissa, ei vain jalat vaan myös vatsa. Koira ei päässyt enää kunnolla liikkumaan. Ei siinä auttanut muu kuin napata lumista painava koira kainaloon ja vauhdilla kotio. Muutkin koitat keräsi lumipaakkuja, mutta ei siinä määrin kuin Ilo. Koirasta oli kuviakin, mutta kameran siirtopiuha tietenkin juuri nyt hukassa 😀