Category Archives: Pohdintoja

kesä 30 2008

Näyttelyiden järkevyydestä mietintää…

Posted on by

Nyt kun ollaan muutaman kerran näyttelyissä kierrelty, niin olen jäänyt miettimään koko homman mielekkyyttä isojen turkkirotujen kohdalla. Onhan koirat todella komeita, esimerkiksi afgaaninvinttikoirat tai isot villakoirat mutta se työ mikä koiriin on käytetty ennen kehässä pyörähdystä, on valtava. Kyllähän koira tottuu mutta onko se mielekästä kumminkaan koiralle. Pupulla on vielä melko lyhyt ja ohut turkki, joten turkin hoitoaika on aika lyhyt. Pupun pesuun menee noin puolisen tuntia, kaksi vaahdotusta + hoitoaine. Hoitoaineen vaikuttaessa koiran on on hetki odoteltava märkänä. Sen jälkeen alkaakin kuivaus, johon föönilläni menee reilu 2h (turbolla meni reilu tunti) ja sen perään vielä konetyöt, joihin menee puolisen tuntia. Jos tämän perään vielä itse trimmaisin koiran, niin siihen menisi vielä tunnin verran, jos koira on pidetty muodossaan. Aikaa siis kuluu 3 tuntia ilman leikkausta, järjetön aika koiran olla työn alla. Todella isossa turkissa isovillakoiran kuivaukseen voi mennä nelisenkin tuntia! Mutta homma ei lopu vielä tähän, vaan koiraa joutuu yleensä säästämään seuraavaan päivään, niin että koira ei pääse sotkemaan ja kastamaan itseään. Tämä tarkoittaa hihnalenkkejä mahdollisesti suojattuna, suojauksen pukemisen vaivan takia, Pupukin pääsi vain välttämättömät lenkit, eikä esim. ollut vapaata käyntiä pihalle kuten normaalisti.

Näyttelykoirilla tämä toistuu jopa viikottain, joten itse jäin miettimään koko homman mielekkyyttä koiralle. Ja Pupu pääsee vieläpä helpolla, afgaaneille valtavissa turkeissaan on koko homma arkipäivää 5-7 päivän välein, oli näyttelyitä tai ei. Kun vertaa esim. Ilon ”kärsimykseen” näyttelyn takia, Pupun ”kärsimykseen”, ollaan ihan eri planeetalla. Ilon pesuun menee vartti ja kuivaukseen vartti, kuonon ajaa muutamassa minuutissa ja siinä se. Tietenkin Ilonkin turkkia pitää varjella ennen näyttelyä, mutta toki se on helpompaa sylikoira kokoa olevalla koiralla.

Olen jäänyt myös miettimään hassuja kampauksia. Miksi ihmeessä villakoira pitää leikata juuri noin? 10 vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakkaan leikkaavani paljasta peppua koirilleni, mutta niin se vaan silmä tottuu ja tuo näyttää ”parhaalta”. Mutta silti jaksan aina ihmetellä miksi LÖWHCENILLÄ ajellaan pylly mutta MALTANKOIRALLA ei. Tai miksi PORTUGALINVESIKOIRALLA ajellaan myös pylly paljaaksi, toki kyseessä on entinen työkoira, mutta eihän sitä tarvitsisi enää ajaa… Silti ajan villakoirani pyllyn kaljuksi ja jätän hassut pallot, miten se muka eroaa noista hullutuksista? Voisihan sitä tietenkin leikata Pupullekkin modernin tai terrierileikkauksen mutta sitten voi unohtaa näissä ikäluokissa myös sen näyttelyissä pärjäämisen eli maksaa sitten turhasta…

Kampauksista ei toki ole koiralle yleensä mahdotonta haittaa, mutta miettii tuota tuntien laittoa, niin onko koiran ”kärsimys” sen muutaman tittelin ja värillisen nauhan arvoista? Kaiken lisäksi tästä pitää maksaakkin… Toki myönnän, että useat koirat ovat tottuneet laittoon ja nukkuvat pöydällä esimerkiksi föönauksen ajan ja torkahtelevat trimmauksessakin niin, että meinaavat tipahtaa pöydältä 😀 . Pupukin rakastaa pyörähtää kehässä, saahan se makkaraa ja mamin huomiota, mutta silti minusta tuntuu, että se olisi onnellisempi saadessaan viilettää metsässä tai agilitykentällä tukka putkella. Miten se Pupu eroaa, nykyisestä jos se saa muutaman tittelin nimensä eteen? No onhan se minulle tietty mainetta ja kunniaa (tai no ehkä kasvattajalle 😀 ) sekä kivoja pokaaleja ja ruusukkeita seinän koristukseksi.
Koirankoulutuksessa joutuu oikeasti työskentelemään tittelien eteen ja hommasta on koirallekkin hyötyä, tottelevainen koira pääsee helpommin perheen mukana ja voi viilettää vapaanakin. Näyttelyissä koiran on oltava jo syntyjään kaunis pärjätäkseen tai ainakin kaunis juuri tämän tuomarin mielestä.

Niin no minä sanoin Pupua ottaessa, etten halua isovillakoiraa näyttelykoiraksi, koska en jaksa sen turkkia pitää näyttelykunnossa. Itseni pahin vihollinen on minä itse, joka alkaa miettimään asioita 😀 , mutta asioita pitää kyseenalaistaa eikä mennä vain virran mukana . Jos oikeasti haluaisi pärjätä näyttelyissä ja päästä helpolla, hankkisi lyhytturkkisen koiran ja rodun jota käy hyvin vähän näyttelyissä. Koiran ei tarvitsisi olla edes mahdottoman kaunis ja siltikin sillä olisi paremmat mahdollisuudet kuin esimerkiksi Ilolla harjakoira kehässä 43 kilpailijaa vastaan.

Edelleen uskon, että Pupukin olisi onnellisempi lyhyessä tukassa vailla muoveja korvissaan tai ilman pitkiä takkujen selvittelyjä tai tuntien tukan kuivattelu operaatioita. Mutta jatkamme vielä jonkin aikaa ainakin näin ja jos jossain välissä uskaltautuisi vaihtamaan koiran mallia esim. tuohon moderniin ja veisi vaikka kiusallaan näyttelyihin siinä 😉 . Ja toisaalta, mä tykkään väkertää niiden korvapampuloiden ja tukkatupsujen kanssa…

Jos nyt ottaisin koiran joutuisin miettimään aika lailla rotua. Haluaisin tietenkin näyttelykoiran, jota voisi kouluttaakin, jonka turkki ei olisi trimmattava (ainakaan paljaspyllyjä tms hassua) ja koiralla ei olisi partaa (siinä kulkee kaikki mukana). Koirasta ei saisi lähteä karvaa ja tykkään kauniista pitkistä turkeista. Näyttelyjä ajatellen rodun pitäisi olla pieni lukuinen mutta laadultaa tasalaatuinen, jolloin olisi parempi mahdollisuus saada useampia tuomareita miellyttävä koira (harjakoirissa hajonta on suurta ja niin on tuomarien mieltymyksetkin). Valkoinen olisi kiva väri, tykkään valokuvata valkoisia koiria, toisaalta valkoinen väri on iso este rapaleikeille. Hih, ei semmosta olisikaan ja ostaisin taas kumminkin villakoiran 😀 (no näin tarkemmin mietittynä meillä aikanaan ollut SILKKITERRIERI kattaa aika ison osan toiveista…ja se pieni valkoinen villakoirakin, eiks nii, ainakin melkein 😀 …)

kesä 9 2008

Ruokinnasta edelleen

Posted on by

Olen selaillut paljon sivuja koskien koiran ruokia ja ruokintaa. Mielenkiintoista oli kun googletti sanoja luppa ja ruoka. Semmoista tunteen paloa oli ko. ruokaa kohtaan. Toiset on syöttäneet sitä koirilleen hyvällä menestyksellä josta toiset sai vettä myllyynsä haukkuen ruuan maanrakoon. Heidän mielestään lupan syöttäminen oli lähinnä kuin myisi sielunsa saatalle. He toistelivat näitä argiumenttejä, mitä minullekkin on aikanaan opetettu. Koiran ruuassa pitää olla lihaa vähintään se 30 % jne… Ja kuinka huonoa ruoka on jos siinä voi olla nokkia ja sulkia. Jäin miettimään, että onko se huono? EI susi luonnossakaan sisäfilettä syö ja barffissa on juuri tärkeää syöttää raaka liha kaikkinensa. Aikanaan ennen erllaisten koiranruokien rantautumista, jotkut isojen rotujen kasvattajat suosittelivat luppa+lihaa, koska isojen pentujen ruokaa ei ollut olemassa ja tuo tarpeeksi laihana tarjosi pennuille hitaan ja tasaisen kasvun.

Sitten löysin kuningaskuluttajan erittäin mielenkiintoisen artikkelin LINKKI ARTIKKELIIN. Siinä eläinlääkäri selittää, että koirat voisi syödä vaatimattomamminkin eli tulisivat toimeen noilla laihemmillakin muonilla. Hän ei nähnyt eroa eläinkaupan ja ruokakaupan ruuilla, molemmat täytti koiran proteiinin ym tarpeen. Eriasia on sitten miten huonolaatuista proteiini halvoissa on ja pystyykö koira sitä miten hyödyntämään. No en silti jaksa uskoa, että kalliimmat muonat olisi niin kaikkivoipaisia. Kun firma haluaa ruuista hyvät katteet, ei se sisälläkään välttämättä sitä kaikkein parasta.

Tätä miettiessä törmäsin seuraavaan mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa mollattiin kaikki nappulat pelkkänä ruokana LINKKI SIVUSTOON. Että koira on lihansyöjä ja tarvitsee raa’an lihan entsyymejä ym voidakseen hyvin. Juuri kun on keksinyt, että jotkut markettiruuat voisikin toimia, pitäisi olla syöttämättä nappuloita lainkaan 😀 .

Faktaa on, että koiranruokintaa ohjailee suuret koiranruoka yritykset, joiden tarkoitus on tehdä voittoa. Minä ruokkijana olen näiden aivopesemä ja ehkä koiranruuan kanssa uusavutonkin, en osaa enää valmistaa koiranruokaa, vaan se on saatava helposti säkissä. Ei jotenkin näe metsää puilta. Meillä ei pahemmin syödä ihmisten keskuudessa eineksiä ja pyritään muutenkin puhtaaseen lisäaineettomaan ruokaan. Sitten koirani popsivat keinoaineilla kyllästettyä nappularuokaa :. Joskin, koiramme syövät ”parasta” ja kallista nappulaa, toisin kuin me, emme syö sisäfilettä 😀 .

Barffiahan meillä söi Pilvi aikanaan ja voi hyvin kunnes munuaiset meni. Munuaissairaalle lihaisat ruuat on huonosta ja ihmettelin vaan kun ruoka ei maistunut lain. Loppuajan koira söi Pedigreen koiranmakkaraa ja voi sillä paremmin kuin barffilla (mutta en tiennyt, että munuaiset oli jo tuolloin hyvin tuhoutuneet ja vähälihainen makkara oli hyvästä sille). Barffilla ulosteiden määrä oli hyvin niukka ja niistä ei jäänyt maatuessaan valkoisia pökäleitä pitkin nurmikkoa vaan ne maatuivat hyvin nopeasti ja katosivat vain. Nappuloilla en ole ikinä päässyt niin vähäiseen kakkaan. Kun isovilla kakkasi kääpiön verran… Koiran käytöshäiriöt mm. pimeän pelko hävisivät ruokinnalla ja vehnäherkkyys hävisi myös. Enää ei haitannut satunnainen tippunut leipäpala. Mutta silti jäi kaivertamaan tämänkään ruokinnan kaikkivoipaisuus.

Uskoisin, että koiralle olisi parasta, ettei niin tuijotettaisi sitä pussinkylkeä. Tykkäsin myös barffin tyylistä, ettei päivässä tarvitse saada kaikkea vaan pidemmällä aikavälillä, esim. viikossa. Ehkä järkevintä olisi yhdistellä vähän sitä ja vähän tuota eli kallista nappulaa, halpaa nappulaa, kotiruokaa, raakaa lihaa, vihannessoseita, raakoja luita ym… Jos ei yhdestä saisi kaikkea, niin toinen täydentäisi sitä. En usko että näin saadaan vahinkoa aikuiselle koiralle, kun ruokinnan peruspaalut on kumminkin kunnossa. Pennun ruokinta on asia erikseen, sen kanssa pitää olla tarkkana. Mutta voiko koiranruokinta olla näin mutkikasta? Enhän mä mieti lastenkaan ruokia näin tarkkaan, saati syöttäisi niille tasapainoitettua kuivanappulaa, vaikka siitä saisi kaikki. No ihminen on erillainen, koira tarvitsee eri aineita kuin ihminen, mutta ei se ruokinta silti voi olla niin mystistä.

Ja kaikki tämä vain sen takia, että Ilo paastoaa edelleen 😀 . Kokeilin eilen piruuttani antaa sille tekemiäni vohveita, monet koirathan syö tuommoisia herkkuja mutta ei, ei meidän Ilo. Söi vähän ja jätti loput siihen… Mietin, että paastoaako se todella 3 viikkoa juoksun takia? Sehän katoaa näkyvistä ennen sitä. Ai mutta, nakeillahan se eläisi ja kinkulla, mutta jostain syystä se ei nyt saa niitä 😀 Ilon aamuruoka oli noin 10 Natural Menu nappulaa, mittasin nimittäin jäljelle jääneen ruuan ja desin mitasta tuskin huomasi mitään hävinneen. Pupuun tuntuu uppoavan tasaisesti kaikki mitä eteen laittaa, tänään nappulacoctailia (nutro, hauhau, natural menu, royalcanin jämät)

kesä 6 2008

Ruokamietteitä

Posted on by

Juoksun alettua Ilo ei ole syönyt oikeastaan mitään, muutamaa nappulaa lukuun ottamatta. Ilmeisesti johtuu juoksusta, mutta silti se mietityttää. Olenkin päässäni pohtinut noita koiran ruokia yleisesti. Pupuhan on nyt syönyt Nutron aikuisten koirien ruokaa, Ilo saanut myös tätä satunnaisesti, kun nurmikolle olen etsittäväksi nappuloita heitellyt. Lisänä Pupu on saanut Ilon Royal caninin jämiä (chihu ja yorkki ruoka) sekä royal caninin poodle ruokaa. Ilo on syönyt Natural menuuta. Olen yrittänyt mietiskellä Pupulle jotain muuta ruokaa, kun tuo Nutro tulee aika lailla läpi, koira kakkaa paljon ja usean kerran päivässä.

Olen selannut lukuisia koiranruoka sivustoja ja aina vaan saa lukea samaa hehkutusta ruuan erinomaisuudesta. Minulle on joskus opetettu, että ensimmäinen sana pitäisi olla liha, vähän huonompi on lihajauho. Royal caninin ruuat alkavat sanalla maissi ja silti sitä pidetään laadukkaana ruokana ja kallistakin se on. Miten se voi olla laadukas, jos markettien ruuat ei ole kun ne alkaa myös viljalla? Voihan olla että markettiruuissa on kaikenkaikkiaan huonompaa maissia käytössä, mutta mene ja tiedä sitten. Selasin tänään ruokakaupan ruuat ja pahimmissa (?) luettelo alkoi sanoilla vilja, liha ja eläinperäiset tuotteet, kasviperäiset tuotteet. Aika epämääräistä sanoisin. Löysin kaksi ruokaa, jotka yltivät selvästi, ainakin tuoteselostellaan, eläinkaupanruokien tasolle. Hauhaussa näytti olevan aika tavalla kaikki kohdallaan sekä joku punainen pussi One-ruokaa. Niissä ensimmäinen raaka-aine oli liha, eikä pussissa ollut muitakaan epämäärisyyksiä.

Mutta jokuhan noita halpoja markettiruokiakin ostaa, koska ei niitä muuten olisi säkki tolkulla hyllyssä. Ja tiedän koiria, jotka on ikänsä pysyneet niillä kunnossakin. Onko nuo koirat poikkeus? Miten ne eroaa meidän mopeista? Menisikö minun koirani pilalle, jos ne söisivät edullista markettiruokaa, kalliin eläinkaupan muonan sijaan, etenkin kun osassa on ok tuoteselosteetkin? Mietinkö asioita liikaa ja teen niistä siten liian vaikeita?

Sen lisäksi, etten pysty jotenkin markettiruokia ostamaan, minua epäilyttää myös useat eläinkaupan merkit. Eräästä jenkkimerkistä olen kuullut, että täällä myytäisiin hirmu hintaan ja olisi jenkeissä tavallisen mopen markettimuonaa. Tiedä sitten. Osassa eläinkaupan muonistakin on epämääräisiä tuoteselosteita ja monissa on vehnää, jota en pidä jotenkin laadukkaaseen ruokaan kuuluvana (halvempiin kylläkin). En osaa ostaa kuin muutamaa ”laadukkaaksi” olettamaani ruokamerkkiä. Jotenkin uskallus ei meinaa riittää esim. Nutra Nuggetsiin, Pro pacciin, Masteryyn, Profilumiin ym uudempiin merkkeihin. Varmaan noillakin koira elää hyvin…

Takaraivossani nimittin on ajatus, että mitä jos Ilo tykkäisikin ruokakaupan ruuista ja popsisi niitä hirmuhimolla? 😀 Eläinkaupan ruuan ravintoarvo kun on pyöreä nolla, kun se ei mene alas. EIkä mennyt koirapuurokaan, oli saada sätkyn, että mitä ihmettä siellä kupissa on, kun sitä tarjosin joskus. Olen niin koiranruokafirmojen aivopesemä, etten pystynyt ostamaan vaan jotain myydyintä merkkiä olevaa säkkiä ruokakaupasta. Ostin pienen pussin Hauhau lammas-riisiä, koska sen sisältö näytti järkevältä (Valmistusaineet: Lampaanlihajauho (väh. 20%), riisi, maissi, kananrasva, hiiva, vitamiinit ja mineraalit.Ravintosisältö:Proteiini 23 %, asva 10,0 %, kuitu 2,5 %, tuhka 7,5 %, kosteus 10 %, A-vitamiini 15 000 IU, D3-vitamiini 1500 IU, E-vitamiini 130 mg, kupari 15 mg, kalsiumi 1,6 %, fosfori 1,2 %.). No Laitoin muutaman nappulan normiruuan mukaan ja kumpaankaan koiraan tuo ei ainakaan tehnyt mitään erityistä vaikutusta, Ilo tosin ei syönyt omaakaan ruokaansa muutenkaan. Kai se kohta alkaa syödä, on jo paastonnnut pari päivää… Mutta syödään tuo pikkupussi nyt tuon Nutron ja Natural menuun rinnalla. Olis varmaan pitänyt ostaa se Friskies tai pedigree pussi sille ja katsoa kuinka käy 😀 No jos ei kumminkaan…

Tänään on Pupun pesu ja sain Jaanalta ison Vivog-föönin lainaan. Huomenna sitten lähtee pyllykarvat, kun viedään Pupu kasvattalle trimmattavaksi.

tammi 24 2008

Pienten koirien sisäsiisteys

Posted on by

Päätimpä laittaa ajatuksiani kaikkien nähtäville, kun kommenteissa kyseltiin.

Pienten koirien sisäsiisteysongelmat on vaiettu salaisuus… Sitä löytyy useista alle 5kg roduista (ja joistain isommistakin). Erityisesti uroksilla on tapana nostaa jalkaa ja merkkailla sisätiloissa, nartulla usein pissat tulee mielenosoitukseksi. Tosin on koiria, kuten meidän kääpiövillakoira Wilma, jotka ei kaikista yrityksistä huolimatta opi koskaan sisäsiistiksi. Itse pidän syyllisenä tähän, että pissaavia koiria käytetään surutta jalostukseen. Jos isot koira pissailisi siinä määrin kuin useat pikkuiset, niin ne olisi nopeasti piikillä eikä takuulla käytettäisi jalostukseen. Pienen koiran pissa (tai kakka) ei aiheuta niin suurta ongelmaa ja monet pitää uroskoirilla sisätiloissa pöksyjä ja vaippoja estämään vahingot. Osalla pienistä koirista on varmasti ongelmana jo rakenteelliset seikatkin (jalostettu pienen pientä).

Toyvillakoiramme Roosa oli sisäsiisti kun Wilma tuli, kun Wilma pissi sisälle, alkoi Roosa pomona merkata päälle. Koirilla oli ikäeroa 5kk. Wilma ei ikinä oppinut sisäsiistiksi. Se teki pissat ja kakat sisälle 1-2krt päivässä, yleensä kun olimme pois sekä yöllä. Sen verran saatiin koiralle taottua, että se teki pissat pesuhuoneen lattialle (paitsi jos pesuhuoneen ovi oli mennyt kiinni). Silti ei ollut mukavaa 7-vuotta siivota joka aamu pissoja kakkoja, jotka tuoksahtivat lattialämmitetyssä pesuhuoneessa. Wilma kärsi myös eroahdistuksesta. Wilmaa käytettiin käyttäymisterapeutilla, eri eläinlääkäreillä, osteopaatilla ja kokeiltiin mm. kukkatippoja. Wilmalle tehtiin sterilisaatio 6 vuotiaana, sillä ei ollut mitään vaikutusta. 7-vuotiaana Wilma lopetettiin kipeiden polvien takia (patella luksaatio pahentunut) ja sitä ei todellakaan käytetty jalostukseen (syynä juuri eroahdistus ja se ettei oppinut sisäsiitiksi). Säkäkärkeutta Wilmalla oli noin 29,5cm ja painoa 4-4,5kg. 1,5v Wilman perään tullut isovillakoira Pilvi oppi 5kk ikään mennessä sisäsiistiksi, huolimatta siitä, että Wilma (sekä tuohon aikaan myös Roosa) teki koko ajan sisälle.

Mitään tieteellistä näyttöä ei ole esittää, vaan tämä on itse havainnoitua. Usein kun aloin puhumaan Wilman ongelmasta oli puhekumppanilla itsellään tai hän tiesi toisen pikkukoiran, joka ei myöskään ollut sisäsiisti. Edelleen ystäväpiiriini kuuluu pieniä koiria, jotka eivät ole opetuksesta huolimatta oppineet sisäsiisteiksi.

Itse pidän kainaloisen kokoisista koirista ja semmoista mietittiin nytkin, pelko sisäsiisteysongelmasta mietitytti mutta ei sitten lopulta vaikuttanut valintaan. Seuraavaa koiraa olen jo miettinyt ja tiedän että kiinanharjakoirissa on pissaajia, pitääkin valita todella huolella emokoirat, jotka tietää sisäsiisteiksi… Joissain roduissa tästä puhutaan ihan yleisesti mm. kiinanharjakoirien, bichon friseiden, chihuahuaoiden nettikeskusteluissa.

Kuvassa”pikku pissijät”, silti kaipauksella muistelen. Eli vasemmalla toyvillakoira Roosa (25cm/2kg) ja kääpiövillakoira Wilma.

Pikkuset

loka 25 2007

Millaisia eri villakoirat on?

Posted on by

Teksti perustuu vain omaan mielipiteeseeni.

Olen omistanut toyn, kääpiön ja ison, iso nyt myös tulossa. Tuttavapiirissä isoja ja kääpiöitä. Lisäksi olen 10 vuodessa nähnyt monenlaisia.

Ehdotonta plussaa on, että ei lähde karvaa kuin saksilla, mutta tämä tuo ison työn mukanaan. Villakoiran turkki pitää pahimpaan takkuaikaan pestä viikon välein ja aikuisena väliä voi jopa venyttää 2 kuukauteen hyvälaatuisen lyhyen turkin omaavalla koiralla. Pesuun kuuluu yleensä koiran pesu kaksi kerta, föönaus kuivaksi (ei välttämätön lyhyellä turkilla, jos jättää kiharaksi) ja trimmaus. Koko tähän pakettiin menee turkin pituudesta ja trimmausmallista riippuen toy/kääpiö 1½h-iso näyttelytrimmi jopa 8h. Ison villakoiran ajelu sentin turkkiin kestää noin tunnin. Lyhyt turkki on helppo, mutta sen ajelu työlästä. Turkin voi trimmauttaa ulkopuolisella jolloin hintaa tulee mallista ja koosta riippuen 30-80e.

Luonteeltaan iso eroaa täysin pienemmistä. Keskari, kääpiö ja toy tulevat samoista sukujuurista. Koiran sukujuurista voi löytyä siis jokaista kokoa (toy, kääpiö, keskari). Luonteeltaan nämä ovat haukkuherkkiä, vilkkaita. Ikävimpinä puolina ”pienillä” esiintyy sisälle pissimistä (molemmat sukupuolet) sekä eroahdistusta. Keskari on omasta mielestäni pahin, ison koiran koko ja ääni mutta pienimpien käytöstavat (räksytysherkkyys ym). Poikkeuksiakin löytyy mm meidän toy.

Iso villakoira on kuin iso koira. Luonne on tasainen ja koira ei ole mikään haukkuja. Koira on kohtuu helppo kouluttaa, mutta kapasitetti ei meinaa riittää kunnon harrastamiseen. Meillä tahkosin tokossa ja agilityssä 5 vuotta kunnes luovutin.Tuntuu myös tuttavapiirissä kapasiteetin koiralla loppuvan, mitä korkeammalle on yrittämässä.

Kaikki villakoirat ovat hyviä seurakoiria, sopeutuvaisia ja lapsien kanssa toimeen tulevia, kunnon sohvaperunoita. Uroksetkin tulevat pääsääntöisesti loistavasti toimeen keskenään. Pienten kanssa pitää muistaa että ne menee oikeasti rikki. Alle 4kg aikuinen pieni koira on myös luovutus iässä todella pieni (750g-1kg) ja menee helposti rikki mm. lasten käsissä.

Terveydestä mulla ei ole hyvää sanottavaa. Toyllä oli lopetettaessa polvet sökönä, epilepsia ja silmät vuoti kroonisesti, iso villa juoksi koirasta yli ja perinnöllisesti heikko etujalka meni rikki, eikä sitä saatu lastoitusyrityksistä huolimatta pysymään enää paikallaan (koira tuolloin 5v).
Kääpiöllä oli polvivika, patella luksaatio, joka eteni III asteesta IV:ksi ja elämä kävi liian tuskaiseksi (koira tuolloin 7v).
Isovillakoiran lopetin munuaisten pettäessä (8½v).
Silti tiedän useita vanhoiksikin eläneitä villakoiria.

Silti kaikesta tästä huolimatta meille on tulossa iso ruskea villakoira. Mietin muitakin rotuja, mutta parempaa en löytänyt. Villakoirat on kummikin perusluonteeltaan kilttejä ja hurmaavia, koska ne rehellisesti rakastavat omistajaansa. Ne tulevat yleensä myös toimeen vieraiden ihmisten ja koirien kanssa. Ne ovat viisaita ja vaivattomia. Turkissa on työtä, mutta tykkään puuhata sen kanssa. Hyvin hoidettu villakoira on myös kaunis, oli se millaisessa turkinmallissa vain, puhumattakaan villakoiran kauniista askelluksesta…