Pupun meno on vaihtelevaa. Vieraiden tullessa, se sekoaa ihan niinkuin ennenkin, mutta arki ei ole enää samanlaista kuin ennen. Aamuisin Pupu ei enää nouse aamulenkille muiden mukaan, vaan jää köllöttelemään vielä nojatuoliin. Muiden aamulenkin jälkeen se saa puolikkaan Antepsinin ja siitä 15-30min päästä ruuan, 150g pelkkää kypsää seitiä. Sen jälkeen arvon rouva toteaa, että voisi käydä pihalla pissillä.
Päivisin se lähtee lenkeille, kulku ei ole energistä, mutta se kulkee  kumminkin mukana. Muutamalla pidemmällä lenkillä se on näyttänyt siltä, että olisi pitänyt jättää kyllä kotiin, sen verran laahustaen se on tullut ihmisten perässä. Jos Pupua ei tuntisi, niin voisi kuvitella normaaliksi ikääntyväksi koiraksi. Tai no, ei musta 7v pitäisi vielä mitenkään erityisen ikääntyvän oloinen olla… Kotona se lähinnä  nukkuu, yleensä nojatuolissa. Pihalla harvakseltaan leikkii ja kiduttaa pikkukoiria. Odotan maanantaiksi luvattua aurinkoa, aurinkoisella säällä se on aina ollut virkein 😀 Saapa nähdä piristyykö.

Illalla se sitten saa taas puolikkaan Antepsinin ja sitten toiset 150g kypsää seitiä, mutta se erä on sisältänyt vettä lisättynä ja Biolatten 4-legs maitohappobakteeria. Kakka on ollut ok, vähän ehkä kovaa, niin yritin laittaa kuiduksi sokerijuurikaskuitua (josta poistettu se sokeri) mutta korvat alkoi heti ärtymään. Nyt pitää yrittää jotain muuta kuitua mukaan, joko joku mahdollisimman ärsyttämätön kasvis tai kissapuolen raakaruokkijat käyttää kuulemma psylliumia.

Toukokuun alussa olisi tarkoitus käydä katsomassa uudestaan verikokeet. Pupu pärjää nyt näin, mutta ei se entisellään ole.

Ilmeisesti sitten syynä oli pelkkä sukka ja närästys. Sukan oksennettuaan koira on ollut jo lähes oma itsensä, se rasittava suurpuudeli joka haukkuu paljon ja kiusaa pikkukoiria. Nyt ei selkeästi ole hoidontarvetta, mutta käydään jossain vaiheessa kesemmällä kattomassa verikokeet uusiksi, että onko se veri vielä rasvaista… Video kertoo paljon Pupun tilanteesta tällä hetkellä…

Eilen kävi jotain uskomatonta, Pupu oksensi möykyn. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyse oli sukasta, jonka Pupu oli syönyt yli KUUKAUSI SITTEN! Sukasta nimittäin jäi silloin puolet todisteeksi. Olen kuullut legendoja koirista, jotka on oksentaneet asioita pitkän ajan kuluttua syömisestä, mutta ei näemmä legendaa ole, vaan totista totta.

Tänään tuli Jaana käymään. Viimeksi Pupu vain makasi, kun Jaana oli meillä… Tänään oli eri maata, koira tervehti Jaanaa entiseen malliin rajusti viipottaen ja koko vierailun ajan vähän väliä piinaten hellimään itseään. Lisäksi keittiön pöydältä yritti varastaa murusia nousten etujalat tuolille! Ihan sitä vanhaa Pupu alkoi näkymään. Väsähtihän Pupu sitten kun Jaana lähti, mutta eipä ihme, kun melkoisessa kunnossa on tässä välillä ollut.

Saa nähdä oliko tämä nyt käänne parempaan päin… Jos syyllinen oli sukka, niin oli perkuleen kallis sukka sitten 😀

Noniin, nyt hieman viisaampina taas tai oikeastaan ei. Pupu vietti tiistaina maailman parhaan päivänsä eläinklinikka Animagissa (Pupu ei parempaa paikkaa mailmassa tiedä, kuin eläinlääkäri ja nyt hän sai viettää siellä koko työpäiväni testattavana ja hurmaamassa klinikan väen). Pupulta otettiin addisontestit ja lisäksi varmuudeksi verikokeita mm. maksa ja munuaiskokeita. Pupulla todettiin tuolloin myös silmätulehdus ja korvassa oli roihahtanut hiiva, joten ruoka lähti muutokseen.
Tänään saatiin tulokset ja plaah… Koirassa ei ole oikeastaan vikaa. Addisntestissä joku oli hieman matala, mutta ei tarpeeksi, että koiralla olisi selkeä addisonintauti. Toki siellä on hitunen sitä kortisoniakin sotkemassa kropassa tulosta, mutta jos olisi paha addisoni, se olisi näkynyt heti.
Tällä hetkellä tila on vakaa. Koira ei ole oma itsensä, mutta paljon parempi kuin pahimpina hetkinä, jolloin pelkäsin, että kohta kuolee koko koira käsiin. Aamuisin Pupu saattaa olla jopa virkeä ja piinata toisia entiseen tapaan leikkimään pihamaalla, mutta iltapäivät on menneet rauhallisemmissa merkeissä istuen terassilla tms. Ruuaksi Pupu saa nyt vain pelkkää seitiä. Yritetään nollata vatsan ja suoliston tilannetta. Lääkityksenä menee nyt silmätippa, korvatippa ja Antepsin vatsansuojalääke. Antepsin menee nyt ainakin kuukauden, ehkä loppuelämän, jos närästys meinaa palata.
Nyt annetaan ajan kulua ja katsotaan mihin suuntaan koiran tila lähtee. Jos pysyy tälläisenä, ei niin hyvänä, muttei huononakaan voi parin kuukauden päästä ottaa kilpparit ja addisonin uudestaan. Jos pahenee, niin pikavauhtia takaisin lääkäriin. Jos paranee, niin hyvä. Syytä tälle voimakkaalle oireilulle ei ainakaan vielä saatu, saattoi olla monen tekijän summa.

Tässä vielä kaikki kertauksena:

14.1 Pupua närästää, yritämme helpottaa kotikonstein. Koira yskii öisin ja etsii maanisesti jotain syötävää, vaatteita, omia karvojaan, mitä vaan. Ruokinta muutetaan eläinlääkärin ruokaan 2krt päivässä.
19.1 Närästys pahenee, lähdemme lääkäriin. Koira saa vahvempaa närästyslääkettä. Jatketaan nappulalla.
21.1 Pupu oksentaa verta, pikaisesti takaisin lääkäriin. Koira ultrataan, röntgenkuvataan, vierasesineitä ei löydy. Verioksennukset johtui vahvemmasta mahalääkkeestä. Mutta sivulöydöksenä löytyy keuhkoista verkkokuviota, eli Krooninen Bronkiitti. Koira saa 5 pv matokuurin keuhkomadon varalta ja seuraamme tarvitaanko muuta lääkitystä.
24.1 Koira edelleen levoton ja yskivä. Koira saa kortisonin ja 2 vk antibioottikuurin.
27.1 Koira aavistuksen ehkä parempi, kaulan painaminen ei enää aiheuta köhimistä.
14.2 Koira ei yski, kävelee lenkinllä kohtuullisesti, mutta ei ole oma itsensä. Vieraiden käydessä koira vain makaa.
17.2 Pupu vähän parempi, jaksoi leikkiä muiden koirien kanssa auringossa.
26.2 Koiran olo taas heikompi, kävelee lenkillä hyvin huonosti. Muutenkin nukkuu ja makaa paljon.
27.2 Pupu vietiin Animagiin perehtyneemmälle lääkärille. Kuvien perusteella keuhkot eivät olleetkaan niin pahat kuin alun alkaen luultiin. Kunnossa ne ei ole, mutta ei vielä tarvita niihin kortisonia. Yskiminen enemmin närästystä. Turvoksissa. Verikokeita, rasvainen veri, kaliumissa ja suolassa jotain häikkää. Selkä jumissa. Eläinlääkäri suosittelee kypsää kotiruokaa. Kortisonia aletaan purkamaan pikku hiljaa. Koira makoilee eläinlääkärin tiskin vieressä maksaessa, ennen kuulumatonta…
6.3 Verikoetulokset tuli, ei kushingia, ei kilpirauhasen vajaatoimintaa. Addison mahdollinen. Selkään akupunktiota. Edelleen turvoksissa. Vaihdetaan NEUP ruokaan.
10.3 Olo ei ole kohentunut. Pupu viettää päivän eläinlääkäriasemalla kokeissa. Anemia hävinnyt, hematokriitit ok. Veri edelleen rasvaista. Tehdään addisontesti ja samalla muita verikokeita. Antepsin 2krt päivässä. Korvassa hiivaa ja silmässä tulehdus, niihin lääkkeet. Ruoka pitää vaihtaa, Pupu alkaa syödä pelkkää seitiä aluksi.
13.3 Lekuri soittaa, ei selkeää addisonintautia, mutta ei voida ihan pois sulkeakaan vielä (kortisonin jäämiä kehossa). Muut veriarvot ok. Koiran vointi vakaa, ei erityisen huono, mutta ei vielä kunnossakaan. Aamupäivät parempi. Suunnitelmana jäädä seuraamaan, uusitaan kilppari ja addison jonkun ajan päästä tarvittaessa tai olon huonontuessa, jatketaan Antepsinia ja suppeaa ruokavaliota.

Pupu kävi akupunktiossa. Erityisesti kipupisteitä löytyi vasemmalta puolelta selkää. Piikit selkään saatuaan koira pötkötteli patjalla puolisen tuntia lepäämässä, omasta tahdostaan. Toivottavasti tämä tuo helpotusta edes johonkin, edes siihen kävelyyn. Kotiutusohjeissa luki, että koira saattaa olla väsynyt, mutta Pupu vaikutti enemmänkin levottomalta, ennenkuin viimein illalla rauhoittui jalkoihin.

Mutta lääkäri on nyt vähän ymmällään Pupun voinnista. Lääkärikin näki selvästi, miten koira menee puolivaloilla, mutta vikaa ei saada testein nyt kiinni. Turvotusta on mahassa vielä melkoisen paljon ja eläinlääkäri paineli ja paineli sitä, että löytyiskö jotain. Siellä saattaa olla vikaa, painelussa tuntui jotain, ehkä perna, ehkä… Kyselin sitten varovasti, mikä perna on ja miten se vaikuttaa? No se voi olla yhteydessä Pupun anemiaan viittaavissa arvoissa. Kysyin, että mikäkän siinä vois olla vikana? No yleensä kasvain… No sepä tästä vielä puuttui. No suunnitelma menee nyt suunnilleen näin, riippuen viikonlopun muutoksista. Ensi viikolla tarkistetaan ne hematokriitit tms anemiaan viittaava ja ultrataan/kuvataan mahaa. Kortisonin viimeiset annokset sunnuntaina ja keskiviikkona. Addisonkaan ei ole vielä mitenkään pois suljettu, joten sen testin aika on sitten, kun kortisoni on poistunut elimistöstä, jollei sitä ennen ole tullut ihme parantumista.

Kunhan nyt olo pysyisi näin, miten se nyt on… Edes viikonlopun.