Villakoiran turkki

Posted on

Päädyin nyt lopulta siihen, että ei tuo Pupun väri riitä yhtään mihinkään ja leikkelin turkin helpompaan malliin. Pupusta tuli taas minipupu ja harjakoirat näyttää isoilta sen rinnalla 😀 Ihan nätiksi sen sai, vaikka tuosta continental leijonasta on yleensä aika vaikea saada mitään järkevää. Seuraavassa trimmissä sitten katsellaan, jos tulee jo ihan jotain muuta. Nyt ei tarvii stressata Pupun tukan kanssa, et pitäis tehdä ja laittaa, se pysynee nättinä ainakin kuukauden, jollei kaksi.

Koiran turkin kasvu sen sijaan ihmetyttää, niin harjakoirilla kuin villakoirilla sama ilmiö. Kun turkin leikkaa koneella lyhyeksi katki, niin ekana sieltä puskee tummaa ”pentuväriä” ja sitten hetken päästä taas sitä samaa haaleampaa aikuisväriä. Tämä näkyy hyvin Pupun pää kuvassa ennen trimmiä.

dsc_7297.JPG
Karvanpäät on ruskeat, pohjalta puskee vaaleaa.

dsc_7287.JPG
Ennen trimmiä ja pesua turkki avattuna.

dsc_7306.JPG
Valmiina

dsc_7314.JPG

dsc_7310.JPG
Sienipää


Tuuloksen näyttely ja Unin trimmaus

Posted on

Tänään Jekku poika oli Tuuloksen näyttelyssä. Vastassa oli vain yksi samanvärinen uros. Jekkupoika teki sen taas eli oli rotunsa paras pentu. Tuomari kertoi kehän jälkeen miksi oli päätynyt tähän, mutta ei mulle muistiin jäänyt kuin, että Jekulla oli upeampi pää ja toinen oli hieman iso hänen makuunsa. Liikkeet ja hännät molemmilla samanmoisia. Toisella oli hänen mielestään ehkä parempi kroppa, mutta silti tykkäsi kumminkin enempi Jekusta 🙂

Kehä käytös taasen oli mitä oli 😀 Alussa juokseminenkaan ei sujunut, kun piti niin katsella muita kehän reunoilla. Ja seisominenkaan ei oikein onnistunut, kun on harjoiteltu uutta tyyliä ja yritin sitä ja kun se ei toiminutkaan, niin ei meinannut toimia mikään muukaan. Mutta nyt on onneksi pari viikkoa lisää aikaa harjoitella, saa nähdä tuleeko mitään järkevää aikaiseksi. Selkeästi alkaa muut koirat pikku hiljaa poikaa kiinnostaa, että saapa nähdä miten kohta kehissä kulkee.

Tällä hetkellä Vuoden 2011 uros harjakoiranpentu -kisassa Jekku on sijalla 1. Vielä on 3 näyttelyä jäljellä (+2 joihin Jekku ei enää ikänsä puolesta pääse) ja sieltä voi vielä joku pyyhkäistä ohi 🙂

Tuomarina Åsa Andersson, Ruotsi

Maskulin hane, med mycket vackert huvud och uttryck, bra öron, fin överlinje, Ok svans, tillräckligt vinklad, rör sig bra, fin slöja, välvisad

Maskuliininen uros, erittäin kaunis pää ja ilme, hyvät korvat, hyvä ylälinja, Ok häntä, riittävän kulmautunut, liikkuu hyvin, kaunis turkki, hyvin esitetty

PEK-1 KP, ROP-pentu

Kehän jälkeen pääsinkin toteuttamaan salaisen haaveeni, josta haaveilin, silloin, kun Uni vielä asui meillä. Pitkää tukkaa laittaessa, aina mietti, että saisipa tämän saksia alas ja tänään sain! Uni yritti useassa näyttelyssä vikaa sertiä ja sitä ei sieltä tullut ja turkki oli elämän pyörteessä mennyt jo aikamoiseen kuntoon. Niinpä siirryttiin suunnitelmaan B ja vaihdetaan Unin mallia, mutta sitä ennen leikattiin tukka lyhyeksi, kun jalkakarvojen kasvu kestää. No saapa nähdä tuleeko Uni enää kehiin ollenkaan vai lähteekö Uni tavoittelemaan toisia valionarvoja toko- ja agilitykehissä 😉

Parasta oli nähdä kyllä Uni ja sen seesteinen olemus. Koirasta oli vuodessa kadonnut se levottomuus ja epätoivo sekä se älytön sähellys. Sain mä hitusen sitä vanhaa sekopäätä sieltä kaivettua esiin, mutta kaikin puolin koira vaikutti todella onnelliselta ja normaalilta koiralta. Trimmatessa itkeskeli emäntänsä perää, luuli varmaan, että jätetään taas näiden hullujen käsiin. Pojat Uni pussas, mutta teki senkin hitusen rauhallisemmin kuin ennenmuinoin 😀 Kommetteja alkoi kyllä sataa, kun Unin tukka lähti. Kuinka oli sääli tukan leikkuu. No karva on uusiutuva luonnonvara, ei tähän voi maailma kaatua. Liisa on hyvin kirjoittanut tunnelmista omassa blogissaan TÄÄLLÄ. Mutta se on aina tämä koiramaailma, varsinkin näyttelymaailma täynnä itsestäänselvyyksiä, joita ei saisi rikkoa. Ja vallan kauheaa on, jos joku aikoo kauniin koiransa pitää kotona, eikä metsästä sille titteleitä 😀 Näyttelyiden ulkopuolisesta kaikki kuullostaa aika koomiselta. Itse yritän pysyä kaiken keskellä selväjärkisenä ja tavallisena koiranomistajana, jonka mopet käyvät omaksi ja emännän huviksi kehissä.

NÄYTTELYKUVIA TÄÄLTÄ

dsc_6437.JPG
Tässä sitten seisottelin vanhalla tyylillä, että seisoisi edes jotenkin.

dsc_6438.JPG

dsc_6441.JPG
Rotunsa paras pentu Jekku ja urospentu kakkonen Happy.

dsc_6461.JPG
Jekku ja palkinnot.

dsc_6447.JPG
Uni ennen.

dsc_6456.JPG
Uni silakka jälkeen… ja Unin pitkä kieli 😀


Pupun tukka

Posted on

Mitähän sitä tuon Pupun tukan kanssa keksisi… Pesin ja leikkelin sen nyt tuohon continental paljaspeppumalliin, mutta armottoman harmaa se turkki on sieltä pohjalta. Mietin jo ennen ajelua, että vedänkö tasapitkään moderniin, mutta toisaalta tykkään, että villakoirakin näyttää villakoiralta. Pitkä turkki on vaan työläs ja jos ei kehiinkään tuolla värillä enää ilkeä mennä, niin työtä on ehkä ihan turhaan. Toisaalta, harvapa sitä ajelee vaikka afgaanin turkkia, vaikka se ei kehissä kävisikään. Mutta joo, olkoo nyt noin vaikka omaksi iloksi. Eipä tuon turkin kasvuvauhtikaan päätä huimaa, että varmaan sitten veteraanikehissä on täyspitkä 😀

Pesussa käytössä oli Raijalta saadut koeshampoot, aikaisemmin nämä olivat toimineet ruskeilla villoilla. Omasta mielestä nuo kirkasti ja tasoitti Pupun väriä, mutta eihän tuohon ihmeitä tehdä. Pupu turkin kanssa parin viikon päästä näkee todellisen toimivuuden, sillä Pupullahan on edelleen herkästi takkuava tukka.

2011-09-04-rimmaus.jpg

dsc_5789.JPG


2011-09-04-rimmaus11.jpg
Tein tälläisen kuvan missä näkee paljonko tukkaa pitäisi olla
😀


Turkeista…

Posted on

Minulta on kyselty, ajanko Naomin turkin, kun se ei pääse enää näyttelyihin… Ei, en ole ajamassa sitä. Toki sitä ei nyt hoideta ihan niin viimeistä pilkkua viilaten, kuin kehään menijöitä, mutta pitkänä se saa olla. Helpompaa toki, kun ei tarvitse välttämättä takkuja niin varovasti aukoa, vaan voi oikaista esim. saksien kanssa. Lisäksi pesuaineiden kanssa voi olla suuripiirteisempi ja käyttää kaapista pois noita näyttelytukille sopimattomia (siis semmoisia mistä ei tule niiiiiin täydellistä turkkia pestessä…). Saapa nähdä miten turkki vielä muuttuu lääkityksellä, koska taudilla pitäisi olla vaikutusta turkkiinkin. Hitaastihan se on kasvanut, vaikka ois päällään seissyt, mutta hyvälaatuisena tullut kylläkin.

Jekun ja Pupun turkin kanssa sitten eletäänkin tarkemmin, koska olen aika tarkka näiden näyttelyturkkien kanssa. Tosin on ihan sama onko koti -tai näyttelykoira, niin en kestä jos siinä on takkuja tai muuten möykkyinen tai parta kasvaa. Ja muutenkin tykkään, että kotikoiratkin näyttävät rotunsa edustajilta, vaikka joskus noilla isovilloilla tulee oikaistua ja ajettua kaljuksi, mutta enempi tykkään, ettei rotua tarvitse arvailla.

Naomilla oli pesuvuoro tänään ja Jekulla huomenna sunnuntain pentunäyttelyyn pesu. 11 harjakoiraa on sunnuntaina Tuomarin kartanon vinttikoiraradalla, saapa nähdä miten äijän käy.

dsc_4552.JPG

dsc_4565.JPG
Elämä voittaa, häntäkin jo nousee.

dsc_4574.JPG
Kaikki koirat popsivat pihalta tippuvia omenoita. Jekku ja Pupu myös leikkivät niillä…

dsc_4584.JPG

dsc_4592.JPG

dsc_4596.JPG
Omena suussa Pupua pakoon.


Ja siitä se ajatus sitten lähti…

Posted on

nimittäin heinäkuun Tuusulan näyttelystä… Että jos Pupun sinne veisi. Ilman kaljuperse continetal leikkausta ois ollu aika turha, kun on haalistunut niin ajelluista kohdista, joten ei muuta kuin trimmeri laulamaan. Nätti tyttö tuli vaikkakin vielä puuttuu reippaasti tukkaa, mutta vauhdilla se näyttäisi taas vaihteeksi tulevan.

Naomin ilmotin kuukauden päähän koiranäyttelyyn Helsinkiin. Saa nyt nähdä suostuuko neiti sitten liikkumaan vai ei. Tukkaa on aika vähän, mutta mennään ihan harjoittelumielessä. Nyt vaan pitää kinkulla treenata ahkerasti.

dsc_0247.JPG

dsc_0317.JPG

dsc_0319.JPG

dsc_0348.JPG

dsc_0357.JPG


Pupan vuoro

Posted on

Se oli sitten Pupan vuoro käydä pesulla. Ja nyt se turkki on saatu kasvamaan, viimein… Tai ainakin kuvissa se näkyy kasvaneen aikamoisestikkin. Ehkä tässä joskus vielä mennään kehiin, jollei tuo ole jo ihan liian haalistunut ja kirjava. Coctinental malli (paljaspersepaviiani) antaisi hieman tuolle värille ehkä anteeksi, mutta turkin mitta ei riitä siihen aikoihin. Siinä kun pitää olla iso tuo etukarva.

dsc_9708.JPG

dsc_9725.JPG

dsc_9771.JPG
Harjoiteltiin myös kinkun perässä juoksua, jottei pää kääntyisi ihan vinoon juostessa (kun normisti vierellä Pupu menee tokoseuraamista, jossa katse on kohti kasvojani). Vähän meni kinkun kanssa jo paremmin.

dsc_9803.JPG

2011-04-13.jpg
Tämä suurenee napauttamalla kuvaa. On tukkaan tullu pituutta 🙂


Kohti parempaa

Posted on

Ilo on nyt syönyt 6 päivää raakaa possua ja kaalia soseutettuna. Eron koiran ihossa huomaa selkeästi. Korvat paranivat täysin ilman lääkitystä ja kaulan ihoon laitoin muutaman kerran Fucidinia ja iho parani sitten itsekseen. Eli on kyllä syytä epäillä, että ruokavaliolla on osuutta asiaan. VOi olla, että tuo tuosta räjähtää vielä käsiin, jos kaali ja possu ei sitten lopullisesti sovi, mutta nyt näyttää hyvältä.

Kuvat suurenee klikkaamalla.

2011-03-10-hotspot1.jpg

2011-03-11.jpg

Kävin eilen trimmaamassa ex-naapurin hoitokoira Mantaa. Pieni toyvillakoira oli ollut puoli vuotta leikkaamatta. Turkki oli niin pitkää, että siitä olisi saanut täyden näyttelytrimmin. Maha oli aikamoisessa huovassa, joten se ajeltiin nahkaa myöten pois. Turkin alta kuoriutui iloinen pieni ja 9-vuotiaaksi hyvin musta villakoira. Naomi oli mukana seurana, mutta eipä tyttöjä olisi voinut toisensa vähempää kiinnostaa 😀

dsc_8594.JPG

dsc_8588.JPG


Ruppanan vuoro

Posted on

Sain viimein Pupun pestyä. Turkkia oli kumminkin hieman enemmän kuin luulin, kun se oli pesty ja föönattu suoraksi. EI sitä mitenkään multisti ollut, mutta ei nyt ihan nahallakaan. Muovipussillinen karvaa taas siitä leikatessa kumminkin tuli. Pojat toivoivat, ettei Pupua leikata kaljuksi vaan että sille kasvatettaisiin pitkä turkki. Noh katsotaan, kohti pitkää tässä ollaan menossa. Tiedän, ettei korvia tai päätukkaa saisi yhtään leikata, jos haluaa niistä pitkät, mutta itse pidin tärkeämpänä pitää kokonaisuuden kauniina tällä hetkellä, kun muu turkki ei riitä vielä yhtään mihinkään.Kyllä ne siitä kasvaa pikku hiljaa muun tukan mukana.

Ja tietenkin kun pesin, niin alkoi satamaan vettä 😀 Niin käy lähes aina, just kun saa valmiiksi, niin kaikki tuhoutuu sateessa…

Surullisena sain eilen tiedon, että Unin äiti Lollis oli jouduttu lopettamaan. Lollis oli juuri 9-vuotias. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle…

2011-03-04-sallaja-pupu.jpg

dsc_8377.JPG

dsc_8409.JPG