Pikkupojat kävi taas agilitytreeneissä ja että olen niin iloinen poikien toiminnasta. Jekku kuului osaavampaan porukkaan ja Hupi aloittelevien ja molemmille oli vähän omat ohjauskuviot, mutta periaatteessa rataa. Jekulla meni hyvin ja jos vielä ohjaajakin osaisi ohjata sitä koiraa 😀 Mä olin niin hukassa milloin piti kääntyä ja valssata ja ohjata koiraa ja vaihtaa kädestä toiseen ja ottaa haltuun. Mutta hyvin me selvittiin ja hyvin Jekku selvis. Jekku, vaikka sillä on vauhtia, sillä on kumminkin aikaa kuunnella, tänään tosin ryhmän tytöt, joilta oli just juoksut loppu, houkutteli hetkittäin ja sai ajatukset harhailemaan, mutta kaikinpuolin koira silti toimi.

Mutta Hupi yllätti täysin, sillä oli myös 2 putkea ja hyppy, kuten Jekullakin, mutta niitä ei suoritettu vaikein ohjauskuvioin. Hupi meni ekaa kertaa oikeaan agility putkeen, kotonahan on vain Ikean putki. Näytti aika epätoivoiselta koiran kulku putkessa, lyhyillä tappijaloillaan, se kompastelin putken ryppyihin ja eteni todella hitaasti 😀 Mutta kun se tajusi, että putken jälkeen saa palkkaa, niin johan alkoi putkeen sujahdus sujumaan vauhdilla. Koira jo alkoi hakemaan putken suuta oma-aloitteisestikin. Parasta oli katsoa Hupin onnellista toohotusta radalla, kuin olisi enemmänkin treenannut.

Jo nyt Jekkua ohjatessa meinasi kunto loppua vauhtiin ja siksak kuvioihin, Hupi saa varmaan kohta myös vauhdin päälle, sitten tää emäntä läkähtyy kyllä 😀

Kalkkunakuono Jekku, talven aikana on taas Jekun rusketus kuonosta hävinnyt ja kuono on taas vaalea…

Pojat leikkii taas tosi paljon keskenään.

Siellä ne pojat on taas kaksin…