Naomi leikattiin heti tiistaina ja leikkaus sujui hyvin. Nyt neiti toipuu poikien vanha paita päällä ja toipuminen on sujunut hyvin. Pönttö päässä oli aluksi kauhistus, mutta nopeasti vaihdoin sen tuohon paitaan, niin pystyi neiti liikkumaankin. Haava näyttää siistiltä ja kohta on tikin poisto ja koko homma on muisto vain.

Käytiin yksi päivä pellollakin kävelemässä, alussa koirat tietty riehui, mutta sitten meno tasaantui kävelyksi ja meidän perässä pysyttelyksi. Heinä oli kasvanut ihan älyttömän pitkäksi. Tuolla pellolla ei viljellä mitään, vanhat rikkaruohot vain rehottaa. Toinen pelto, jossa käveltiin, oli varmaan tosi myrkytetty, koska ei oltu käännetty, eikä silti kasvanut muutamaa vanhaa kortta enempää. Ilolla oli pellossa tekemistä, ettei eksynyt, mutta ei isotkaan koirat sen pidemmälle nähneet. Naomi oli kotona, sillä tuommoinen heinikko ei olisi hyväksi mahan haavalle.

Äsken kävin juoksuttamassa Unia ensimmäisen kerran pyörällä. Käytössäni on Springer -apulaite, johon koira kytketään valjailla ja päässä koiralla oli vielä varmuudeksi kuonopanta. Tämä oli selkeästi Unin laji. Se ravasi aivan mieletöntä vauhtia, en muista yhenkään koiristani ikinä ravanneen noin kovaa vauhtia.Ei ihme, että se kehässä paahtaa, enhän mä ikinä pystyisi juoksemaan tuollaista vauhtia 😀 . Askel oli myös tavattoman kaunis, pitää joskus jonkun kuvata tuon koiran menoa pyörän rinnalla.

Syvä heinikko…

Metsästä sitten siinä, kun ei toista heinältä meinaa nähdä.

Jepjep, Ilppa tosi viisaan näköisenä. Pitäisköhän parralle tehdä jotain.

Vesijänis uima-altaassa? Ei vaan koirien lelujänis terassin katolla.

Uni juoksee… Tosi onneton kuva, vauhdissa kuvattu kännykällä.