Saatiin tänään kylään serkkuni airedalenterrieri Jare. Jarea ollaan nähty viimeksi kesällä mökillä. Poikien on hyvä nähdä tasaisin väliajoin, jotta pysyvät kavereina. Jare oli kasvanut huimasti ja oli jo reilusti Pupua isompi. Ja Pupu oli niin onnellinen, sille tarpeeksi iso peuhukaveri, sai painia ihan rauhassa, eikä tarvinnut pelätä että menee rikki. Jekku ja Hupi taas oletti, että heille on tuotu taas juoksunarttu kylään ja yrittivät astua Jarea…
Jestas mihin kuntoon koirat vaan menivät, piha oli oikeaa mutavelliä. EI se mitään, että menivät mutaisiksi, mutta ne haisivat myös mutaojalle. Pupulla vaan vetäisin raa’alla shampoolla mutakohdat ja suihkuttelin, sitä en jaksanut alkaa sen kummemmin pesemään, mutta pikkupojat pääsi kunnon pesuun, Jekku oli naamaa myöten mudassa. Taas niitä hetkiä, jolloin toivoisi omistavansa 3 whippettiä.
Kuka ihme pihaamme tuli??
Jeee, se on Jare!!
Koko porukka Jaren perässä.
Jarpasta on kasvanut iso poika.
Pupu oli niin onnellinen.
Just tälläsen näyn haluaa turkkikoiran mistaja nähdä linssin läpi 😀
Ravassa naamaa myöten.
Sekopäät vauhdissa
