Päivä on mennyt hyvin. Jekkua on väsyttänyt välillä ja se on saanut olla silloin omassa yksiössään, poissa pienen terroristin hampaista (en tykkää pitää koiraa häkissä, joten se sai oman huoneen apukeittiöstä, josta suora yhteys keittiöön). Omin jaloin poika on käynyt pihalla pissalla, alkanut taas haukkumaan, kun on ilmoitettavaa. Päivällä takajalat oli vähän kankeat, mutta kun Hupin kanssa tultiin näyttelyharkoista, niin poika pomppi minua liiskaksi silkasta onnesta. Toisin sanoen, takajalat jo kantavat ja taipuvat taaksekin päin! Ihan mieletöntä. Eläinlääkärikin soitti ja Jekku juuri alkoi haukkumaan kesken puhelun. Siinä sitten naureskelin lääkärille, että kuten kuuluu, paljon paremmin menee. Jekun pissaissa ei elänyt näillä näkymin mitään bakteeria, joten joko Jekulla on taipumus saada kiteitä virtsaan, jolloin ruokavalio on tärkeä tai sitten se oli vaan sen verran kuivunut ripuloinnista, että kiteitä muodostui. Aika ja kontrollit tulevat tulevaisuudessa paljastamaan kumpi on syynä. Maksan sappihappotulokset saamme huomenna, ne kertovat sitten maksan tilaa. Hupi hupsutin kävi tänään näyttelytreeneissä ja oli niin iloinen ja reipas poika, että voi olla vain ylpeä. Hienosti seisoi pöydällä ja lattialla ja juoksi vierellä. Nyt tuli jo muutama raviaskelkin hyppy-pomppu-loikan väliin. Hampaiden näyttökin sujui. Lopussa sai taas treenata sosiaalisia taitoja kaikkien koirien päästessä irti. Hienosti Hupi osaa jo mielistellä vähän tiukempia harjakoiradaameja ja lähestyä niitä varovaisesti.
Keksun oma yksiö.
Hieman piti laittaa pahvia ja verkkoa alareunaan, kun Hupi menisi muuten läpi,
Omin jaloin pihamaalla pissillä aamupäivällä.
Pieni vauhtihirmu. Hirmuista vauhtia kasvaa, kun tuo Wilman vanha takki oli viikko sitten vielä liian suuri.
Älä sä mulle rupee!
Pupu näyttää miettivän, että mihin ihmeeseen tuo hoopo juoksee.
Vanha ja viisas.
