Noi Pupan korvat 🙁 Mun huolella vaalimani Pupun korvakarvat on kyllä ainakin 70% menetetty. Kiitos kuuluu yhdelle pikkupennulle joka niissä roikkuu. Tänään öljysin ne ja yritin laittaa pompuloilla kiinni, mutta ei, pikku neitihän oikein roikkui ja narskutti niitä hampaissaan kun Pupu makasi lattialla. Avasin sitten korvat ja nyt ne roikkuu öljyttynä aukinaisena taas.

Ilo on rasittava tuossa juoksussaan. Sen lisäksi, että se pissii joka päivä vaippoihinsa, se myös antaa tuon pennun tehdä itselleen mitä tahansa. Pentu lullaa ja pyörittelee Iloa tuolla maassa ja Ilo on aivan otettu, mitä nyt kiljuu välillä pennun liian kovia otteita. Ilo vaan toivoo, että muut koirat olisi uroksia…

Uni oli tänään mukana pojan jalkapallo matsissa tottumassa hälinään. Kävi hyvä tuuri, kun läheisellä ampumaradalla myös ammuttiin, tottuipa neiti niihinkin ääniin. No eihän tuo ollut milläsinkään. Pupun pentuaikaan eroten, tuo neiti osaa seisoskella rauhassa ja katsella tilannetta. Enemmän semmoinen arvonsa tuntevan isovillan oloinen, kun Pupu on semmoinen levoton sielu. Unilla oli päällä Naomin takki, kun tuuli oli aivan älytön. Juuri ja juuri tuo takki meni päälle. Pikkasen siinä odotellessa harjoiteltiin myös näyttelykävelemistä hihnassa. Matsia tuli myös katsomaan bichonin pentu, joka ensin rähisi puolet isommalle Unille. Uni katseli sitä ihmeissään, sen kummemmin kommentoimatta.