Eilen illalla kun kuljin piiskaavassa sateessa kotiin 15 minuutin matkan villakoirien näyttelyharkoissa, mietin koirieni tilannetta. Mietin, etteivät ne meinanneet pärjätä siinä säässä. Mietin, mitä järkeä on roduilla, jotka ei pärjää koiranilmassa kulkea ja joita pystyi kuljettamaan kunnolla vain kauniilla lämpimällä säällä. Pupu piti verhota ulkoilua varten kurahaalariin tai kotona olisi odottanut iso kuivautus ja takkuoperaatio, saati että pylly olisi palellut lyhyessä turkissaan, joka ei ole vielä kasvanut edellisen näyttelyn jäljiltä (taino takutti se pukukin, mut vähempi). Nao pärjäsi suht koht takissaan mutta Ilo. Ilon turkki ei kestä pukemista ilman valtavia takkulaattoja, niimpä koira oli kaiken vihman armoilla voidakseen lenkkeillä, kuten koirat yleensä. Harjakoiran turkki vaan on kuin ihmisen hiuksi, se kastuu samantien kun vesi osuu siihen. Ilo on vielä niin pienikokoinen, että kylmä tulee helposti. Miten nämä pärjäävät talvella?
Mietin miten ennen oli kun kuljetin sekarotuisia Oskua ja Tessua koulutuksissa. Minulla ei ollut autoa, vaan kuljin parin kilometrin matkan kävellen/pyörällä eestaas ja innokkaana koiraihmisenä myös sateella. Lisäksi koulutus kesti tunnin. Molemmilla koirilla oli hyvin tiivis turkki pohjavillalla. Molemmat kastuivat päältä, mutta turkin sisällä oli edelleen kuivaa ja lämmintä. Takkia ei pahemmin tarvittu ja pakkasetkaan ei haitanneet. Tessulla tosin lapsuudesta johtuen käytettiin alkuaikoina takkia (turkki oli hyvin ohut), mutta aikuistuessaan sekin sai hyvän turkin jolla pärjäsi. Mikään ei siis estänyt täysipainoista koiranelämää. Toki näistä koirista tuli lisälahjana sitten valtavat määrät koirankarvoja kaikkialle…
Sitten satuin katsomaan tänään BBC dokumentin koirien jalostuksesta ja näyttelyistä, siitä kuinka metsään on menty monilla roduilla. Mietin, että miten sattuikin osumaan juuri tänään tuo video kohdalleni. Ja jäin miettimään taas näyttelyiden tarkoitusta. On se kivää käydä näyttelyissä ja pokata palkintoja, mutta pitäisi muistaa, ettei näyttelyt oikeasti palvele jalostusta ja että viallisia koiria menestyksestä huolimatta ei pitäisi käyttää jalostukseen (ja viallisella en tarkoita jotain kippurahäntää tms vaan oikeasti elämän laatuun vaikuttavia vikoja). Näyttelyt ovat hauska harrastus ja jotka pitäisi ottaa leikkimielellä, vähän kuin missikisat. Niin, ettei koiran tarvitsisi kärsiä näyttelyiden takia, esim. turkkinsa puolesta. Harjakoirilla, meidän puutereilla tätä ongelmaa ei niin olekkaan (karvattomilla ehkä on, jos käytetään karvanpoistoaineita ym), vaikkakin kyllä noita turkkeja vähän säästelee kurasäällä. Mutta näillä onneksi turkki saa olla luonnollisesti kulunut latvoistaan. Pupulla on tuosta turkistaan enemmän harmia, kun takkukausi on pahimmillaan ja kun kylmät säät on tulossa. Takareiden lihakset on pahasti sään armoilla. Vaikka viime viikonloppuinen voitto tuntui makealta, niin onko sen hinta se, että koira ehkä kärsii parissa päivässä takkuuntuvasta tukasta, ajellusta takapäästä sekä ostatukasta, joka yrityksistä huolimatta on aina silmillä. Ja lisäksi se, että koira ei voi elää ihan normaalia koiranelämää tuon tukkansa kanssa… Mielestäni kauneus ja sen vaaliminen ei saa mennä koiran onnen edelle tai koirasta tulee esine.Ajatus aina välillä katoaa päästäni, mutta pyrimme jatkamaan normaalia elämää, koiran näkökulmasta ja turkki joko pysyy mukana tai ei. Näyttelyissä käymme, mutta se tulee varmasti näkymään ei niin täydellisenä turkkina, mutta onnellisena koirana.
Videolla on osa pätkistä suht hurjannäköistä (mm. epileptinen koira ym), mutta myös aivan loistavia kuvia koirista 100 vuoden takaa verrattuna nykypäivään. Siinä näkee miten metsään on menty… Suomessa käsittääkseni ei ihan noin rajusti kuin Briteissä, mutta suuntaus on ollut sama. Ohjelma on 6 osassa ja se on englanninkielinen. Pätkät kestää 10min.
- PEDIGREE DOGS EXPODED (CONTAIS DISTRESSING SCENES)PT 1/6
- PEDIGREE DOGS EXPODED (CONTAIS DISTRESSING SCENES)PT 2/6
- PEDIGREE DOGS EXPODED (CONTAIS DISTRESSING SCENES)PT 3/6
- PEDIGREE DOGS EXPODED (CONTAIS DISTRESSING SCENES)PT 4/6
- PEDIGREE DOGS EXPODED (CONTAIS DISTRESSING SCENES)PT 5/6
- PEDIGREE DOGS EXPODED (CONTAIS DISTRESSING SCENES)PT 6/6
Tähän vielä muutama kuva villakoirista ammoisilta ajoilta… Ollaanko kaukana tästä? Rakenteellisesti ei niinkään…
1700-1800-luvulta
Lisättävä vielä ei-ehkä-niin aiheeseen liittyen linkki, jossa aivan ihana parti-color eli kaksivärinen isovillakoira. Näitähän Suomessa kasvatetaan epävirallisesti lähinnä toy ja kääpiö koossa, mutta tuo iso on komea ja kaunis trimmi…