Kokeilin eilen kuinka kauan Pupu jaksaa, jollen huomioi sitä. Lähdin lenkille ja pysähdyin aina kun Pupu näykki tai kietoi etujalat jalkani ympärille. Matkaa oli noin 200m ja siihen meni aikaa melkein tunti :oD Uskomaton tyyppi. Ajattelin, että ihmiset pitää mua hulluna jos näkee mut siellä pellolla. Koira pomppii näykkien noin 20 kertaa, sitten pysähtyy viereen katselemaan ympärilleen, heti kun otan askeleen, koira pomppaa uudestaan 20krt näykkäsemään. Eli tulipa todistettua, että huomioimattomuus ei riitä tälle koiralle rankaisuksi. Mietin jo Pertti Vilanderin suositteleman räminäpurkin kokeilua. Illalla Nanin kanssa mietittiin mitä keksisi ja mitä ennen tehtiin. Ennenhän ei koirat purreet. Aikanaan napattiin poskista kiinni ja vips, koira selälleen. Jos ei uskonut, niin taottiin päätä maahan. Hyvin arveluttava keino, mutta tehokas.

No tänään sitten kokeilin perinteistä ei-sanaa. Sanoin rauhallisella äänellä ensimmäisestä näykkäsystä. Yllättäen se tehosi ja näykkiminen ei päässyt edes käyntiin. Silloin kun paineli ylikierroksilla hepulissa, en ees yrittänyt sanoa mitään, se olisi ollut ihan turhaa. Mutta jos ehti ennen pimahdusta sanoa, niin heti loppui. Ilmeisesti myös ”liikutan” Pupua liian vähän. Pihalla juokseminen ja kohtuulliset lenkit ei taida enää oikein riittää. Olen vaan säästellyt koiraa, kun isojen koirien pentuja ei sais kauheasti lenkittämällä lenkittää.

Tänään Pupu sitten kiipeili lumikasassa Ossin ja Simon kanssa Leevin jalkapallo harkkojen ajan. Tunnin ajan pojat ja koira kiipesi ylös ja alas, välillä liukuen ja välillä hyppien. Kun pojat hyppi, hyppi koirakin (mätkähtäen välillä naamalleen) ja kun pojat liuku, meni koira perässä mäkeä alas. Alussa yritti näykkiä menossa, mutta muutamalla nykäsyllä ja kieltämisellä sekin loppui ja pojat ja koira peuhasi elämänsä halusta. Koira ei ollut LAINKAAN väsynyt tuon jälkeen :oD

Pakko sitä neitiä on kehuakkin. Pupu osaa sisälle tultua odottaa hienosti pikku eteisessä vapaana. Yleensä ensin riisun pojat, sitten itseni ja kun ehdin on koiran vuoro päästä takistaan ja pannoistaan. Koira makaa eteisessä odottaen kärsivällisesti vuoroaan.

Eka uudenvuoden paukku on nyt koettu. Aamulenkillä ennen kymmentä Pupu juoksi vapaana, joku lähetti raketin kohtuullisen läheltä. No koira otti muutaman nopean juoksuaskeleen, painoi hännän alas ja katsahti taakseen. Koska mitään outoa ei ollut näkyvissä ja minä en (tarkoituksella) reagoinut mitenkään, koira nosti hännän ja jatkoi kesken jäänyttä juoksuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saa nähdä kuinka illalla käy, koira kyllä pidetään sisätiloissa koko illan ja yön.

Pupulla vaihdettiin taas ruokaa. James Wellbelowed teki aivan kauhean hajuisia pieruja. Naurettiinkin, että koira on vaihtunut mutta haju pysyy (Pilvi piereskeli samanmoisia aikanaan saatuaan vehnää). Kokeillaan nyt nitten Nutron Choice lammas&riisiä. Odotamme nyt tuleeko muutosta hajuun tai korviin, ainaki uusi ruokakin näyttää maistuvan ihan yhtä hyvin kuin Wellbelowedkin.