Ilon iho näyttää edelleen hyvältä, mitään muutosta pahempaa ei ole tullut, vaikka satunnaisesti on saanut napattua pöydältä tippuneita murusia. Muutkin koirat on pikku hiljaa siirtyneet samaan jotta Ilo ei saa nappuloita varastettua niiltäkään. Naomi ja Ilo syö nyt raaka possu – raaka kaalisose sekoitusta (50%-50%), Naomille tosin pikkasen enempi terästettynä. Pupu saa myös joko kaalipossua tai sitten Murren murkinan sika-kasvismixiä, puolen kilon patukka on sille sopiva ruokamäärä tällä hetkellä. Murrea siksi, että siinä määrin mitä Pupu syö, saisi lihaa ja kaalia olla jauhamassa lihamyllyllä vähän väliä.

Jossain vaiheessa kun Ilon homma saadaan balanssiin, alan pikku hiljaa lisämään Ilon ruokaan mm. öljyn ja kalkin.

Pupu:
500g Murren murkinan sika-kasvis tai 5-6dl sika-kaalisose mössöä
silloin tällöin loraus piimää, öljyjä jne

Naomi:
1,5-2dl sika-kaalisose mössö
Kalkkia
silloin tällöin loraus piimää, öljyjä jne

Ilo:
1-1,5dl sika-kaalisose mössö

Edelleen on vaikea välillä uskoa, että meillä asuu nyt 3 rauhallista ja suht täyspäistä otusta. Lenkeillä tulee edelleen kiedottua hihnat kireästi käden ympärille ja otettua koirat tiiviisti sivulle ohitustilanteissa ja aina saa hämmästyä yhtä paljon, että a) kaikki kävelevät toisen koiran ohi, b) kukaan ei sanonut mitään. Joskus, vieraammalle koiralle,saattaa Pupu sanoa kerran vuh, mutta se on lähinnä sit siinä.

On myös outoa, että meille voi tulla ihmisiä kyläänkin ilman erityisjärjestelyitä. Koiria ei tarvitse sulkea ovien taakse tai karjua hiljaa olemaan. Ihminen voi vain kävellä sisään ja siinä se. Poikien kaverit saavat liikkua ihan rauhassa, eikä tarvitse pelätä, että isot koirat tulisi haukkumaan ja hyppimään rajusti päälle. Tietysti Pupu vähän innostuu, kun ihmisiä tulee, mutta se ei ole mitään verrattuna entiseen. Ja nyt saan yhdellä (tai muutamalla ) komennolla koiran menemään makaamaan omalle paikalleen sänkyyn ja pysymään siellä. Outoa… Tässä sitä vaan huomaa, miten paljon Uni vaikutti meidän elämään, ei Uni yksinään olisi ollut mikään ongelma, mutta kun se sai touhottamisellaan koko tämän muun porukan käyttäytymään ihan yhtä huonosti. Kahden ison hallinta oli aivan mahdotonta ja kun kaksi pienempää vielä rutistui aina alle.

Minulta on jo kysytty aionko ottaa koiran kun Uni nyt lähti ja jätti sen neloskoiran paikan. No en aio, vaikka siitä näyttelykoirasta haaveilenkin… Yritän nyt saada nämä kotona olevat koirat vähän kehiin kiertämään jahka turkit kasvaa ja olisivat terveitä. Seuraavan koiran aika on vasta sitten, kun näistä alkaa aika jättämään. Ja silloinkin koira on mitä ilmeisimmin aikuinen tullessaan. Rodusta veikkaisin, että ei villakoira. Joku luonnostaan rauhallinen viilipyttymäinen. rotu, josta ei niin lähtisi karvaa ja joka on maksimissaan Pupun kokoinen. Kun sais semmosen kuin Naomi, lisättynä Ilon virralla, koko melkein Pupun verran ja harjakoiran helppo turkki. Löytyskö?