Mitä se näyttelykoiran elämä on?

Posted on

Osui silmiini juttu Grufsin näyttelyn voittajasta (Englannissa oleva suuri ja hyvin arvostettu koiranäyttely). Siinä kuvattiin voittajakoiran elämää. On hyvin surullista luettavaa, mutta ikävä kyllä suomessakin on jossain määrin jo myös tälläistä näyttelyvoittajien, etenkin turkkirotuisten koirien elämä. Kotona eletään häkeissä, joskus päästään perheen pariin, pihalle päästään vaan laatoitetulle alueelle ja siinä se. Kotona mahdollisesti löytyvien toisten koirien kanssa ei voi leikkiä ja riehua, koska muuten turkki menee pilalle jne.

JUTTU LÖYTYY TÄSTÄ 

Tämä on juuri se mitä en ole valmis uhraamaan meidän näyttelykoirien elämästä, koirien pitää saada elää koiranelämää, saada virikkeitä ja pitkiä lenkkejä, vapautta ja leikkejä. Jekullakin olisi varmasti ehkä pidempi turkki ja pystyt korvat, jollen olisi lenkkeilyttänyt sitä talvella niin paljon, jos olisi tyydytty vain pikaisiin pissatuksiin. Korvat ei olisi paleltuneet eikä turkki kuluisi. Mitä siitä, jos koira menisi pitkin seiniä, kunhan kehissä sitten olisi hieno…

Nämäkin, tämän hetkiset kurakelit olisi kauhistus… Ja kyllä sitä itseäkin melkein itkettää ja samalla naurattaa, että lenkin jälkeen meillä on kaulaan asti musta harjakoira. Eikä ne ees tavanomaisella huuhtelulla lähde, vaan meillä on kotona koko ajan harmaanruskea jalkainen harjakoira, jonka turkki on ihan sotkussa, kun on kastunut. Mutta toisaalta meillä on myös tyytyväinen harjakoira, joka köllähtää lenkin, pesun ja kuivatuksen jälkeen, omalle pedilleen nukkumaan tai ottaa lelukorista luun ja alkaa sitä rentoutuneena kaluamaan.

dsc_1489.JPG
Tuo musta ei TODELLAKAAN lähde helpolla irti. Pelkällä huuhtelulla jää harmaanruskeat jalat, mutta mitä siitä, parin tunnin päästä ne näyttää taas tältä. Toivottavasti ne lähtee sitten ees kunnon aineilla 😀


Lääkelaskentaa

Posted on

EI voi kuin ihmetellä nyt tuota Naomin lääkityshommelia. Olen aikanaan käynyt lähihoitajakoulutuksessa lääkelaskennan kurssit ja yritin verestellä muistiani ja laskeskelin Naomin saamia määriä. Voi toki olla, että koirien oma tyroksiini imeytyy erilailla ja siksi lukuja ei ehkä voi verrta toisiinsa, mutta minun järjen mukaan tällä nykyisellä annoksella mentäisiin liikatoiminnalle että rytisee… Näissä nyt laskettu tuolla levytyroksiinin määrällä noita määriä.

Forthyron vet 200: Yksi tabletti sisältää 200 mikrogrammaa levotyroksiininatriumia, joka vastaa 194 mikrogrammaa levotyroksiiniaThyroxinin vaikuttava aine on levotyroksiini. 0,1mg (0,1mg=100mikrogrammaa)

***

8.8.2011 sairaus todettu àlääkitys alkaa Forthyron vet 200 ½tabl aamulla, ¼ illalla (97mikrogrammaa aamu, 48,5 mikrogrammaa ilta = 145,5 mikrogrammaa päivä)

8.9.2011 Liika toiminnalla à 1/4tabl aamuin illoin (=48,5mikrogrammaa levotyroksiinia/kerta= 97 mikrogrammaa päivä)

25.10.2011 T4 kunnossa, THS vajaalla, jatketaan samalla annoksella ja katostaan tasoittuuko elimistö

21.12.2011 T4 oli 23.6 (17-53), TSH 3.41 (<0.5) ja T4/TSH on 6.9 (>30) àihmisten tyroksiini Thoroxin 0,1mg: 3/4tabl aamulla, ½talb illalla (75mikrogrammaa aamu ja 50mikrogrammaa ilta = 125mikrogrammaa/päivä)

15.3.2012 T4/THS 16  àtyroksiini 1tbl aamuin-illoin (100mikrogrammaa/kert= 200mikrogrammaa/pv) 

Eli mun laskujen mukaan 97mikrogrammaa oli liian vähän ja 145mikrogrammaa koirien lääkettä oli liikaa. 125mikrogrammaa ihmisten lääkettä oli liian vähän, joten oikea olisi ehkä siellä 135 tienoilla? Vai imeytyykö tuo ihmisten lääke erilailla ja sitä tarvitsee reilusti enemmän sitten?? No ei auta kuin seurailla…


Iltavilli ja millainen

Posted on

 Oli kyllä Jekku melkoinen raparipa eilisen iltalenkin jälkeen ja pesussa irtosi reippaasti mustaa vettä. No poika olikin sitten puhdas noin 12 tuntia ja kaikki oli taas menetetty. Laitoin tuplaöljyn turkkiin, jotta se säästyisi paremmin tuolla märässä hiekassa ja ravassa.

Kun poika pääsi pesujälkeen pöydältä alkoi tyypillinen villiintyminen. Aina jos Jekulta on vaikka vain tassut pesty, on kuivauksen jälkeen juostava kahtasataa ja hinkattava itseään joka paikkaan. Eilen illalla menoon yltyi myös Naomi ja kaksi sitten paineli iltavilliä menoa ympäri kämpän…

Olen viime päivinä  mietiskellyt millaisten koirien ihminen minä olen. Lähinnä sitä aina mietiskelee mitkä olisi kivoja tulevaisuuden rotuja, ehkä paremmin minulle sopivia. Jos miettii tämän hetkisiä koiria ja edesmenneitä niin toisaalta olen nk. kova palveluskoira ihminen, joka tulee toimeen vähän ”kovempien” koirien kanssa, jotka ei pienestä hätkähdä. Nämä koirat vaan on usein sellaisia, että niiden kanssa saa tehdä töitä niin kouluttaessa kuin kotielämässäkin. Nykyisistä koirista tälläisiä vähän on Jekku ja Pupu ja entisistä ehdottomasti sekarotuinen Osku. Toisaalta pidän näistä, näissä on haastetta, mutta toisaalta, helpomminkin olisi kiva päästä. Eli toisaalta pidän koirista jotka on rauhallisia ja leppoisia, toimivat kuin ajatus ja niiden koulutus on helppoa, itseasiassa niitä ei tarvitse juurikaan kouluttaa, koska ne sopeutuvat helposti perheen elämän menoon. Tälläinen meillä on Naomi ja aikanaan oli Roosa toyvillakoira sekä harjakoira Ilo. Näiden kanssa on niin helppo tulla toimeen, kuljettaa missä vaan jne täydellisiä perhekoiria. Mutta pehmeät perhekoirat eivät välttämättä näyttelykehissä loista, jos niissä haluaa kiertää. Niiltä puuttuu semmoista särmää ja lavasäteilyä, ne kulkee ihan kivasti mutta se jokin asenne sieltä puuttuu, semmoinen töpäkkyys.

Mutta on selkeästi yksi  koiraryhmä jonka kanssa en tule toimeen, sitä voisi kutsua herkät neurootikot, kääpiövillakoiramme Wilma oli tälläinen ja Unissakin oli ehkä samoja piirteitä. Nämä koirat on toisaalta kovia, mutta sisältä hyvin herkkiä, väärällä käsittelyllä nämä saa nopeasti pilattua. Koirilla on myös hyvin ärsyttäviä pinttyneitä tapoja, joita on hyvin vaikea saada pois, kuten äänille haukkuminen, ohikulkijoille sekoaminen ym. En vain  ole tämmöisten otusten kanssa oikealla aaltopituudella, ne eivät toimi kuin ajatus ja pikkasenkin kovemmilla metodeilla hakkaa vain päätään seinään ja koir muuttuu entistä pahemmaksi. Toisilla ihmisillä on taito luovia tälläisten otusten kanssa, mutta minulla ei selkeästi ole, toki aina olen parhaani yrittänyt.

2012-03-16-leevn-kuvia-ja-jekun-naama.jpg
Jekun kaunis pää, iho ihanasti jo kesävärissä.

dsc_1372.JPG
Naomi ja hassut korvat

dsc_1385.JPG
Ja siis en käsitä miten se tän teki noilla luppakorvillaan… järjen jättiläinen…

dsc_1389.JPG
Iltavilli alkamassa, pyörimistä sängyssä.

dsc_1392.JPG
Ja sit sitä mennään, Naomi perässä.

dsc_1393.JPG

dsc_1399.JPG

dsc_1404-001.JPG

dsc_1412.JPG
Nonii, nyt on tukka sopovasti sekoitettu.

dsc_1408.JPG
Jos sit huilais.


Osteopaatille

Posted on

Maanantaina varaamme ajan osteopaatille (tältä päivältä oli mennyt jo ajanvaraus umpeen), mutta otin jo yhteyttä sähköpostilla. Samalla osteopaatille menee Pupu, kuin aikanaan Roosa ja Wilmakin. Roosan takajalkojen pomppottelunhan osteopaatti korjasi lähes kokonaan ja Wilmalta hän löysi aikanaan sen polvivian (patella luksaatio).


Mystinen Pupu ja kurakakkua…

Posted on

Sain kuvattua lenkillä olkani yli Pupua videolla. Videolla vauhti on hiljainen, kun Pikku Neiti käveli, mutta siinä näkyy erinomaisen hyvin miten Pupu kyttäilee ja jos sanon Jekulle jotain (videolla oikein tarkoituksella), niin Pupu hätkähtää ja jopa pysähtyy. En voi käsittää mikä sillä on, mutta jatkamme selvitystä… Ainakaan tuosta D.A.P pannasta ei ole ollut lainkaan hyötyä, kuten ei valjaistakaan 🙁 . Vooi kun se voisi kertoa mikä mättää…

TÄSSÄ VIDEO PUPUSTA 

Perässä on video, jossa tarkoituksella sitten lisäsin vauhtia ja yritin kuvata ravia, jotta näkisi näkeekö liikkeessä, olisiko vika rakenteellinen, mutta ei ainakaan minulla silmiin pistä mitään normaalista poikkeavaa. Pää alhaalla Pupu on ravannut aina, epäpuudelimaisesti.

RAVI VIDEO 

Seuraavaksi pitää varmaan palkata joku viemään kaikki kolme ulos ja katsoa tekeekö se tätä vain minulle vai muillakin. Tosin sekin vaatisi useamman lenkin, koska valjaillakin meni ekat lenkit paremmin uutuuden viehätyksenä.

Mutta voi vitsit tuota keliä muuten 😀 Yksi pieni pissatus, niin Jekku on kaulaa myöten kurassa, siinä missä muilta on vasta tassun pohjat likaantuneet. Poika siis jatkaa syksyn linjalla, superkuraisena. Tuskaisaa vaan, että pesun jälkeen seuraavalla lenkillä on jo ihan likainen 😀

16032012732.jpg
Pikku rapamies

 15032012725.jpg
Heka kilppari sai uuden asumuksen kun kirpputorilta löysin pentuaitausta 15e:llä. Nyt on pojalla tilaa.

15032012726.jpg
Ylävessassa siis asustaa hän.


Taas lääkitys pielessä…

Posted on

Hoitaja soitti lääkäriasemalta ja voi vitsi, vieläkään ei ole Naomin lääkityskohdallaan. Suhde luku oli 16, kun sen piti olla yli 30. Eli vajaalla mennään. Vähän parempi se on viime kertaiseen jolloin suhde oli 6,9, mutta silti paljon alle normaalin. Muita arvoja en huomannut kysyä, joskin niillä ei ole niin paljon merkitystä. Nyt sitten otetaan ihmisten tyroksiinia yksi aamulla ja yksi illalla.


Lenkkeilyä ilman vaunuja

Posted on

Tänään jätettiin vaunut kotiin ja lähdettiin lenkkeilemään niin, että neiti kulki selässäni Patapum kantorepussa. Oli vapauttavaa päästä välillä muitakin reittejä, kun viime aikoina on päivisin menty vain rattaiden kanssa ja tuossa on tasan kaksi tietä, vieläpä samaan suuntaan, joihin vaunujen kanssa vain pääsee. Koirat saivat juosta pellolla vapaana ja niin ne painelivatkin kun oli hankikanto. Hihnat tosin jätin perään raahaamaan, koska lapsi selässä, ei ole niin ketterä ottamaan koiria kiinni, jos tuleekin jotain yllättävää. Mutta ei se koirien menoa haitannut. Aikuista hanki ei ole kantanut ollenkaan tänä keväänä, joten vain polkuja pitkin piti sitten mennä itse.

Jekulla on niin kevättä rinnassa, ilmeisesti tyttöjen hajuja on on nyt riittämiin. Herra intoutuu hajujen maailmassa vetämään usein hihnassa, joten hihnakäyttäytymistä on harjoiteltu. Aika lailla vaikka mitä on kokeiltu, mutta ei meinaa tepsiä tuohon, se kun unohtaa kaiken kun haju tulee. Olen nyt pysähtynyt heti jos vetää ja lenkki on aikamoista töksähtelyä. Sitten kun ei jaksa pysähdellä, otan koiran lyhyeen hihnaan oikealle puolelle, koska siinä hajut ie pääse valtaamaan mieltä ja käveleminen sujuu suht ongelmitta.

Eilen mietin, että kun sanotaan, että kilpirauhasen vajaatoiminta on suht helppo sairaus ja kohta lääkityksellä koira on ihan normaalikoira taas, eikä tautia enää huomaa. EN voi kyllä tätä ainakaan vielä allekirjoittaa. Oikeaa lääkitysmäärää Naomille on toki haettu ja haettu, mutta edelleen se on turvoksissa, lihakseton ja palelevainen. Pientä valonpilkahdusta onneksi näkyy ajoittain. Otin tänään videota, kun Naomi puuhaili yksikseen pihalla. Lumessa ei ollut mitään etsittävää tms vaan Naomi paineli ihan omasta halustaan. Tässä näkyy niitä Naomin hyviä hetkiä, jolloin liikkuminen ja touhuaminen on normaalikoiran tasoa. LINKKI VIDEOON

14032012714.jpg
Pikkuneiti selässä Patapum-repussa.

14032012715.jpg
Täällä sitä mennään. Jekun pitää pissiä joka tupsuun mikä näkyy.

14032012717.jpg
Koko porukka tuulisella pellon pientareella.


Ei Pupussa vikaa

Posted on

Lekurissa Pupu oli yhtä riemastuttava itsensä, kuten oletinkin. Ehkä pahin terä on jo poissa, no sietääkin jo tuossa iässä. Veriarvot oli huippuarvoilla, joten niiden suhteen Pupulla ei ole mitään. Silmistä puhuin, että oisko niistä, mutta eläinlääkäri epäili, ettei, koska näkee hakea palloa ym. Kipukohtiakaan ei huomattu, mutta ylipainoa oli reilusti. Pupu saisi painaa noin 17kg ja puntari näytti hitusen yli 20kg. Sekin voisi tehdä, että ei huvita ja jaksa lenkkeillä ja sit keksii tommosta (emäntä raahaa minua väkipakolla, näkeekö kaikki…). ENiten epäili, että jollain lenkillä tms on sattunut jotain, mitä en ole huomannut ja päässä on käynyt niksahdus. Näitä on hyvinhyvin vaikea tietää. Suositteli sitten Pupulle DAP pantaa kokeeksi, jos se rauhoittaisi sen mieltä ja katsoa onko siitä apua, jos on, niin syy voisi olla siellä päänsisälläkin. No otettiin se kokeeksi, katotaan auttaako. Lisäksi jossain välissä varmaan katsotaan ne silmätkin ja sitä osteopaatti/fysioterapia juttuakin pitää miettiä, jos onkin jossain jumeja. Toi koira on vaan pirullinen, kun ei ole yhtään kipuherkkä, niin ei näytä jos johonkin sattuu.

Naomilta otettiin verikokeet ja tuloksia odotellaan loppuviikosta/ensiviikon alkuun.