Oli kyllä Jekku melkoinen raparipa eilisen iltalenkin jälkeen ja pesussa irtosi reippaasti mustaa vettä. No poika olikin sitten puhdas noin 12 tuntia ja kaikki oli taas menetetty. Laitoin tuplaöljyn turkkiin, jotta se säästyisi paremmin tuolla märässä hiekassa ja ravassa.
Kun poika pääsi pesujälkeen pöydältä alkoi tyypillinen villiintyminen. Aina jos Jekulta on vaikka vain tassut pesty, on kuivauksen jälkeen juostava kahtasataa ja hinkattava itseään joka paikkaan. Eilen illalla menoon yltyi myös Naomi ja kaksi sitten paineli iltavilliä menoa ympäri kämpän…
Olen viime päivinä mietiskellyt millaisten koirien ihminen minä olen. Lähinnä sitä aina mietiskelee mitkä olisi kivoja tulevaisuuden rotuja, ehkä paremmin minulle sopivia. Jos miettii tämän hetkisiä koiria ja edesmenneitä niin toisaalta olen nk. kova palveluskoira ihminen, joka tulee toimeen vähän ”kovempien” koirien kanssa, jotka ei pienestä hätkähdä. Nämä koirat vaan on usein sellaisia, että niiden kanssa saa tehdä töitä niin kouluttaessa kuin kotielämässäkin. Nykyisistä koirista tälläisiä vähän on Jekku ja Pupu ja entisistä ehdottomasti sekarotuinen Osku. Toisaalta pidän näistä, näissä on haastetta, mutta toisaalta, helpomminkin olisi kiva päästä. Eli toisaalta pidän koirista jotka on rauhallisia ja leppoisia, toimivat kuin ajatus ja niiden koulutus on helppoa, itseasiassa niitä ei tarvitse juurikaan kouluttaa, koska ne sopeutuvat helposti perheen elämän menoon. Tälläinen meillä on Naomi ja aikanaan oli Roosa toyvillakoira sekä harjakoira Ilo. Näiden kanssa on niin helppo tulla toimeen, kuljettaa missä vaan jne täydellisiä perhekoiria. Mutta pehmeät perhekoirat eivät välttämättä näyttelykehissä loista, jos niissä haluaa kiertää. Niiltä puuttuu semmoista särmää ja lavasäteilyä, ne kulkee ihan kivasti mutta se jokin asenne sieltä puuttuu, semmoinen töpäkkyys.
Mutta on selkeästi yksi koiraryhmä jonka kanssa en tule toimeen, sitä voisi kutsua herkät neurootikot, kääpiövillakoiramme Wilma oli tälläinen ja Unissakin oli ehkä samoja piirteitä. Nämä koirat on toisaalta kovia, mutta sisältä hyvin herkkiä, väärällä käsittelyllä nämä saa nopeasti pilattua. Koirilla on myös hyvin ärsyttäviä pinttyneitä tapoja, joita on hyvin vaikea saada pois, kuten äänille haukkuminen, ohikulkijoille sekoaminen ym. En vain ole tämmöisten otusten kanssa oikealla aaltopituudella, ne eivät toimi kuin ajatus ja pikkasenkin kovemmilla metodeilla hakkaa vain päätään seinään ja koir muuttuu entistä pahemmaksi. Toisilla ihmisillä on taito luovia tälläisten otusten kanssa, mutta minulla ei selkeästi ole, toki aina olen parhaani yrittänyt.
Jekun kaunis pää, iho ihanasti jo kesävärissä.
Naomi ja hassut korvat
Ja siis en käsitä miten se tän teki noilla luppakorvillaan… järjen jättiläinen…
Iltavilli alkamassa, pyörimistä sängyssä.
Ja sit sitä mennään, Naomi perässä.
Nonii, nyt on tukka sopovasti sekoitettu.
Jos sit huilais.
