Pupu seisoo niin hienona. Vapaasti esitettynä harjakoira tyyliin. Näkee, että koira kantaa itsensä hienosti.
Päätön puudeli juoksee. Eli tässä näkee miten tiukassa kontaktissa koko kuono häviää tuomarin näkyvistä.
Öö pitikö istua vai seistä vai mistä se nakki tuli…
Koskaan ennen ei Pupu ole näin rauhallisesti ottanut tuomaria vastaan, se ees yrittänyt kaataa tuomaria nurin! Ikä tekee tehtävänsä (ja se parin tunnin odotuskin :D)
Vielä toinen kuva nätistä seisomisesta.
No nyt on erikoisnäyttely käytynä. Koiria siellä näytti olevan huima määrä, hyvä että saimme pienen pöytämme edes jonnekkin mahtumaan. Mukana oli vain Pupu ja pöytä, ei edes häkkiä, mitäpä sillä yhden kanssa, jolla turkkimallinakin helppohoitoinen malli. Vaelleltiin pitkin poikin ja Pupu käyttäytyi hyvin, Pupu oli kyllä suorastaan rauhallinen. Paljon tultiin juttelemaan ja rapsuttelemaan Pupua, lähinnä kyseltiin ruskeasta väristä ja ei kaljusta kampauksesta. Oli ihanaa, kun pystyi koiran kanssa vaan olemaan näyttelypaikalla ja hetki ennen kehään menoa kammalla jalkakarvat ja korvat sekä häntä ojennukseen ja se oli siinä.
Mutta kehässä meni vähän sählingiksi, seisotin Pupua vapaasti ja kun nakkia ei tullut koko ajan, alkoi Pupu kokeilemaan, että pitiköhän sitä istua vai mistä se nakki tulee. Kun yritin sitten korjata käsin, niin ei siitä oikein mitään tullut, Pupu alkoi venkoilemaan. No niinpä sitten menimme pääsääntöisesti suht vapaasti seisoen. Kotona oltiin treenattu juoksemista niin, että Pupu tulee minua hitusen takanaja näin pää ei käänny niin ylös. Kun kehässä lähdettiin juoksemaan, niin tuntien odottelusta huolimatta koirassa oli virtaa ja se pursui innostusta ja tietenkin paahtoi kovempaa ja tietysti tuijotti minua, niin että tuomarille näkyi taas päätön puudeli 😀 Itse huomasin juosseeni alussa myös ihan liian hiljaa, eihän sitä muistanut miten kovaa isovillan kanssa pitikään mennä…
Pupu sai todella hyvän arvostelun ja sai arvosanaksi ERInomaisen. Pupu sijoittui avoimen luokan nartuissa kolmanneksi! Olin aivan ihmeissäni, tämä oli enemmän kuin olin odottanut. Jollekkin tämä tulos ois ollu huono, mutta itse olin todella tyytyväinen!
Tuomarina Hans Lehtinen:
Hyvärakenteinen narttu. Kaunis pään profiili. Kaunis kaula. Tasainen ylälinja. Seisoo hyvin raajoillaan. Hyvä karvanlaatu, mutta väri saisi olla syvempi ruskea. Liikkeet ok.
ERI, AVK-3
Tässä muutama kuva, lisää tulee myöhemmin.
Kylläpä oli urakka pitkästä aikaa laittaa isovillakoiraa ihan kunnolla, eikä vaan kotitarpeiksi. Jonkinlaista masokismia vaatii tuo urakan suorittaminen. No mutta nyt koira on tosi nätti, sanoi tuomari ihan mitä vaan. Pitäisikin ilmottaa sillon tällön, niin tulisi kunnolla laitettua 😀 Trimmauskin tuli nut tehtyä normaalia tarkemmin ja apukuvaa käyttäen ja tuli selkeästi parempi. Eihän se toki mitään pro trimmiä ole, mutta ihan mulle riittävää. Kivasti on karva kasvanut ja väri näyttää entistä tasaisemmalta.
Sen verta hullu piti olla, että pesin mustajalka Jekunkin. Kunnon aineilla ja kolmeen kertaan pestynä sain viimein jalat sen verran vaaleiksi, että voin jo olla tyytyväinen. Mutta ihan järjetön määrä tummaa vettä tuosta koirasta kyllä lähtikin, nää kelit on niin kivoja…
Kaunokainen virallisessa moderni-nimisessä trimmissä.
Takajaloissa saisi olla enemmän karvaa alhaalla, että tulisi kunnolliset pöksyt.
Kivasti on kasvanut
ja pitkästäpitkästä aikaa Pupun korvat ovat paketissa (no sitä varten ettei uita niitä vesikupissa/ruokakupissa tms)
Moi mä oon Jekku!
Jekku taas pestynä mutta lähmäisenä, koska tukka on taas öljyn suojissa.
Varokaa vihaista Jekkua! Ei vaan, poika haukotteli juuri kuvatessa 😀
Tänään kävi sitten erikoislenkillä esin ne jolla on kovempi pissahätä eli Jekku ja Naomi. Ja sitten vein Pupun yksityislenkille namien kera. Palkitsin koiraa reippaasta kävelemisestä, etenkin kun se otti rennon spurtin eteen. Aina kun jäi taakse väijymään, houkuttelin sen nameilla pois. Suurin osa lenkistä menikin joko iloisesti sivulla seuraten tai jopa edellä spurtaten. Ei-vedä käskyä yritän nyt välttää, sillä se taitaa olla juuri se juttu mikä saa Pupun jotenkin pelkäämään tms. Emmä tiiä, varsinainen huijarikoira 😀
Tässä miten mentiin tänään
Tässä vanha video, missä ”oireilee”. Tässä vauhti siis hirmu hidas, kun lapsi käveli lenkillä mukana.
Kävin Pupun ja muun porukan kanssa lenkillä ja Pupu oli entistä pahempi. Se kulki perässä, pälyili ja säpsähteli. Kun laskin hidastavan koiran hihnan maahan, niin koira jäi seisomaan niille tolpilleen liikkumatta ja hyvin vastentahtoisesti tuli kutsuttaessa. Mä olin jo ihan epätoivoinen lenkin ajan, mietin jo minne ihmeeseen sen kiikutan heti huomenna. Mies sitten lähti kokeeksi pelkän Pupun kanssa lenkille ja koira oli lähes vetänyt hihnassa ja kulkenut kuin ei mitään ongelmaa olisi koskaan ollutkaan… Eli koira on nyt jotenkin yhdistänyt minut ja tuon käytöksen yhteen, välttämättä mitään kummempaa vikaa ei ole missään… Huomenna kokeillaan mennä lenkille kaksin ja katsotaan onko mitään muutosta käytökseen…
MUOKS. Oli sitten pakko käydä vielä yksityislenkki heti perään Pupun kanssa. Koira lähti rentona. Tahalleen sanoin sen klassisen ei vedä, jota on säpsähtänyt ja sen sanottuani koira painoi selkäni taakse hinautumaan perässä hihna piukalla. Hetken päästä koira sitten alkoit aas kävelemään normaalisti. Toinen ei-vedä sanominen ei enää saanut koiraa taakseni vaan vain hidastamaan. Kehuin koiraa aina kun se käveli rennon reippaasti. Täytyy tässä alkaa nyt harjoittelemaan jotain kivakävelyä, kun selkeästi nyt on joku niksahdus päässä…
Kauhuissaan katsova puudeli vai huijaako se mua?
Pesasin Jekun tuossa rapalenkkien välissä ja kuten epäilin, ei se musta siitä kokonaan lähtenyt, vaan minkäs teet. No kesällä se on hiekkapölystä aina enemmän tai vähemmän harmahtava ja ruohikolla kävelyn jälkeen jalat vivahtavat vihertävään joten onko tuolla niin väliä 😀 (perfektionisti sisälläni sanoo, että on 😀 ). Ja siis mun ei pitänyt ottaa koiraa jolla on vaalea naama tai valkeat jalat, juuri tämän lian näkymisjutun takia… Naomi ei itseään likaa, joten sillä ei näy kuin noi silmän aluset ja Pupussa ei lika näy laikaan, siinä ehkä olisikin parempi, että lian väri pinttyy kiinni, niin näyttää tummemmalta.
Öljysin Jekun turkkia nyt kokeeksi kookosöljyllä ja aika limaisen lopputuloksen sain, no jospa se suojaisi turkkia. Samaa kookosöljyä kokeilen koirille myös sisäisesti, kun se tekee niinkin kuulemma hyvää.
Alkaa jo jännittää sunnuntai, kun Pupu menee pitkästä aikaa, ekan kerran 3 vuoteen taas kehään pyörähtämään. Mitähän lie se tällä kertaa kehässä keksii. Viime kehässä, silloin 3 vuotta sitten, arvotelussa oli joku teksti, että pitäisi harjoitella esiintymistä… Pupu nimittäin näykki minua silkasta innostuksesta kehässä juostessa… Vapaata ja avustettua seisomista ollaan treeniltu peilin edessä, mutta eri asia tietysti on miten se sujuu sitten koirien keskellä.
Ei-valkea tassuinen popsii luuta…
Ja sitä pitää harrastaa myös näin kummallisissa asennnoissa.
Pupu treenaa, kuvattu eteisen peilin kautta kännykällä.
Osui silmiini juttu Grufsin näyttelyn voittajasta (Englannissa oleva suuri ja hyvin arvostettu koiranäyttely). Siinä kuvattiin voittajakoiran elämää. On hyvin surullista luettavaa, mutta ikävä kyllä suomessakin on jossain määrin jo myös tälläistä näyttelyvoittajien, etenkin turkkirotuisten koirien elämä. Kotona eletään häkeissä, joskus päästään perheen pariin, pihalle päästään vaan laatoitetulle alueelle ja siinä se. Kotona mahdollisesti löytyvien toisten koirien kanssa ei voi leikkiä ja riehua, koska muuten turkki menee pilalle jne.
Tämä on juuri se mitä en ole valmis uhraamaan meidän näyttelykoirien elämästä, koirien pitää saada elää koiranelämää, saada virikkeitä ja pitkiä lenkkejä, vapautta ja leikkejä. Jekullakin olisi varmasti ehkä pidempi turkki ja pystyt korvat, jollen olisi lenkkeilyttänyt sitä talvella niin paljon, jos olisi tyydytty vain pikaisiin pissatuksiin. Korvat ei olisi paleltuneet eikä turkki kuluisi. Mitä siitä, jos koira menisi pitkin seiniä, kunhan kehissä sitten olisi hieno…
Nämäkin, tämän hetkiset kurakelit olisi kauhistus… Ja kyllä sitä itseäkin melkein itkettää ja samalla naurattaa, että lenkin jälkeen meillä on kaulaan asti musta harjakoira. Eikä ne ees tavanomaisella huuhtelulla lähde, vaan meillä on kotona koko ajan harmaanruskea jalkainen harjakoira, jonka turkki on ihan sotkussa, kun on kastunut. Mutta toisaalta meillä on myös tyytyväinen harjakoira, joka köllähtää lenkin, pesun ja kuivatuksen jälkeen, omalle pedilleen nukkumaan tai ottaa lelukorista luun ja alkaa sitä rentoutuneena kaluamaan.
Tuo musta ei TODELLAKAAN lähde helpolla irti. Pelkällä huuhtelulla jää harmaanruskeat jalat, mutta mitä siitä, parin tunnin päästä ne näyttää taas tältä. Toivottavasti ne lähtee sitten ees kunnon aineilla 😀
EI voi kuin ihmetellä nyt tuota Naomin lääkityshommelia. Olen aikanaan käynyt lähihoitajakoulutuksessa lääkelaskennan kurssit ja yritin verestellä muistiani ja laskeskelin Naomin saamia määriä. Voi toki olla, että koirien oma tyroksiini imeytyy erilailla ja siksi lukuja ei ehkä voi verrta toisiinsa, mutta minun järjen mukaan tällä nykyisellä annoksella mentäisiin liikatoiminnalle että rytisee… Näissä nyt laskettu tuolla levytyroksiinin määrällä noita määriä.
Forthyron vet 200: Yksi tabletti sisältää 200 mikrogrammaa levotyroksiininatriumia, joka vastaa 194 mikrogrammaa levotyroksiiniaThyroxinin vaikuttava aine on levotyroksiini. 0,1mg (0,1mg=100mikrogrammaa)
***
8.8.2011 sairaus todettu àlääkitys alkaa Forthyron vet 200 ½tabl aamulla, ¼ illalla (97mikrogrammaa aamu, 48,5 mikrogrammaa ilta = 145,5 mikrogrammaa päivä)
8.9.2011 Liika toiminnalla à 1/4tabl aamuin illoin (=48,5mikrogrammaa levotyroksiinia/kerta= 97 mikrogrammaa päivä)
25.10.2011 T4 kunnossa, THS vajaalla, jatketaan samalla annoksella ja katostaan tasoittuuko elimistö
21.12.2011 T4 oli 23.6 (17-53), TSH 3.41 (<0.5) ja T4/TSH on 6.9 (>30) àihmisten tyroksiini Thoroxin 0,1mg: 3/4tabl aamulla, ½talb illalla (75mikrogrammaa aamu ja 50mikrogrammaa ilta = 125mikrogrammaa/päivä)
15.3.2012 T4/THS 16 àtyroksiini 1tbl aamuin-illoin (100mikrogrammaa/kert= 200mikrogrammaa/pv)
Eli mun laskujen mukaan 97mikrogrammaa oli liian vähän ja 145mikrogrammaa koirien lääkettä oli liikaa. 125mikrogrammaa ihmisten lääkettä oli liian vähän, joten oikea olisi ehkä siellä 135 tienoilla? Vai imeytyykö tuo ihmisten lääke erilailla ja sitä tarvitsee reilusti enemmän sitten?? No ei auta kuin seurailla…
