Pääsen vihdoin kehässä pyörähtämään, mutta tällä kertaa kera Unin. Liisa ei pääse Unia viemään Lahden näyttelyyn, niin teemme pääsiäisen perheretken ja käyn kiepauttamassa Unin kehässä. Nyt kyllä alkoi näyttelyjalkaa kolottaa ja haluis päästä jo muidenkin kanssa kehiin, joskin ei noilla taida tukat riittää vielä mihinkään. Kuukauden päästä olisi viimeinen sisänäyttely Helsingissä ja mietin riittäisiköhän Naomin tukka. Ja pelottaa kyllä esiintyisikö se edes vai olisiko se taas että eka kierros menisi ja sen jälkeen ei huvittaisi 😀 .
Ilon iho on nyt parempi, mutta satunnaisia oksenteluja on silti tullut. Olen nyt siirtänyt Iloa pikku hiljaa Murren murkinan sika-kasvis valmiille pötkölle, jos se sopisi sille, niin siinä olisi edes hitusen monipuolisempaa kuin kaali-possukuurissa. Tukka on lyhyt ja siälläkin pitää pukea paitaa, ulos enempi. Tuntuu olevan hyvin kylmän arkaa sorttia tuo neiti, kun tukkaa ei enää ole.
Naomin tukan kasvua joulukuulta lähtien… Jokohan se kohta riittäisi kehiin? (kuva suurenee napauttamalla kuvaa)
