Pakkasta aamusta riitti, mut yhen vauhtia se ei hiljentänyt. Aamulenkin jälkeen tuuppasin harjat sisälle ja Pupu sai vielä temmeltää mielenmäärin pihmaalla.
Author Archives: admin
Säässä kuin säässä
Posted onMeillä lenkkeillään säässä kuin säässä, mutta säätila vaikuttaa liikkeelle lähtijöiden kokoonpanossa sekä lenkin pituudessa. Pääosin käydään yksi pitkä lenkki päivässä, yksi lyhyempi sekä pari-kolme pissatusta pihalle. Tosi kovilla pakkasilla, rankalla sateella tai jos lunta on satanut todella paljon, jää harjakoirat pois pitkältä lenkiltä. Ei ole mitään järkeä raahata Iloa lumihangessa, kun sen maavara on niin pieni, että saa taas vaan pissatulehduksen. Tai hinata perässään Naomia, joka ei halua kävellä kaatosateessa. Pupu tietenkin on aina valmiina lenkkeilemään, sama millainen sää on. Ja sitä ei haittaa, vaikka pääsisi kuinka monta kertaa päivässä lenkille.
Naomihan meillä on leikattu ja nyt pitäisi varailla aikaa kahdelle muulle. Ilmeisesti leikkautetaan nyt Ilo sekä Pupu, mutta ainakin Ilo. Ilolla kun nuo juoksut tuntuvat aiheuttavan ongelmia, lähinnä noita pissatulehduksia. Lisäksi tuossa valeraskaudeen aikaan näyttäisi myös taas iskevän pissatulehdukset. Jospa sitten pääsisimme viimein näistä Ilon lattialle pissimisistäkin, jotka siis ovat nyt johtuneet pissatulehduksesta. Pupun juoksuista ei ole muuta haittaa, kuin että ne tulevat 4kk välein ja viimeksi tiheämminkin. Hitusen mietityttää, että sitten on kaikki leikattu, eikä kellekkään voi teettää pentuja, mutta toisaalta, ei tässä porukassa potentiaalisia pennuntekijöitä niin olisikaan. Ilo kun sairastelee vähän väliä hotspottia ja noita pissatulehduksia ja Pupulla taas siskolla on addisonintauti ja Pupussa noita ulkomuodollisia vikoja 🙂 .
Tällä säällä kelpaa lenkkeillä, vaikka Naomi oli hiukan edelleen sitä mieltä, että alle +15 asteen lämmössä on ihan tyhmää kulkea.
Seuraavana päivänä lunta tulikin taivaan täydeltä ja lenkille lähti vain Pupu.
Ja pari kertaa päivässä sitten pihamaalle pissille ja Pupu nyt aina ottaa pikku spurtitkin.
Naomi korvaeläin.
Ilo samanmoinen korvaeläin.
Koirapuistossa ja sukansyöntiä
Posted onAarggh. Pupu on aloittanut vanhat tapansa, sukkien ja kalsarien syönnin! Pitkä väli tässä tavassa olikin, enkä tiiä mikä ihme tuon käytöksen taas laukaisi. Sen kunniaksi olikin sitten toissa iltana taas maha kuralla, mutta onneksi eivät juuttuneet ilmeisesti matkalle suolistossa. Koirien mahalääkettä taas kului, mutta maha saatiin hyvin nopeasti kuntoon. Nyt pitää taas visusti kerätä kaikki sukat piiloon…
Kävimme tänä aamuna koirapuistossa. Harjakoirat olivat vain hetken, kun oli aika kylmä tuuli ja Ilo alkaa herkästi istuskella. Pelkään, että se saa taas pissatulehduksen kylmästä maasta. Puistoon ei tullut yhtään koiraa, mutta Pupua viihdytti kaksi typerää varista, jotka palasivat ja palasivat aina uudestaan maahan syömään jotain. Joka kerta varikset väistivät Pupun jahtaamiset, mutta palasivat uudestaan ihan kohta. Pupulla ainakin oli hauskaa 😀 . Sää oli hyvin synkkä, joten kuvat on aika tummia ja huonolaatuisia.
Sori, mua ei huvita leikkiä sun kanssa…
Siirtäkää harjakoirat lämpimiin sisätiloihin, kiitos…
Pupun hienoa ravia.
Tässä myös.
Ja sitten ne ilmesty, varikset!
Ja ne tuli uudestaan.
Ja piru, kun laskeutuivat noin korkealle.
Ja taas…
Ei ne opi sitten millään…
Jipii ja taas se on siellä!
Kiitti emäntä, kun hankit mulle tämmöstä ohjelmaa!
Viimeinen tokotunti
Posted onHarjakoirilla oli sunnuntaina viimeinen tokotunti. Tunnilla kerrattiin kaikkea aiemmin opittua. Harjakoirat suoriutuivat tasaisen varmasti, olihan pojat harjoitelleet monta kertaa viikollakin.
Pupu pääsi myös turistina mukaan tunnille ja käyttäytyi paljon paremmin kuin odotin. Olin varma, että se vinkuisi ja haukkuisi, mutta sehän vaan makoili ja istuskeli ja ihan pikkuisen vinkui, kun kaikki muut sai herkkuja. Pahin oli ehkä, kun muita kutsuttiin ja ne lähti Pupun nenän edestä juoksemaan, mutta se on ihan ymmärrettävää.
Pientä huvitusta tunnilla aiheutti kouluttajan isovillakoira Windy. Se oli jälleen avannut ovet ja poukkoili perheen toisen isovillakoiran kanssa viereisellä agilityradalla. Edellisellä kerralla Windy porhalsi koulutuksen keskelle avattuaan ovet. Silloin kun Windy on ollut kiinnitettynä seinään, on se haukkunut ja vaikka se on viety huonosta käytöksestä pois, ei mikään ole auttanut. Mua vaan on naurattanut nämä Windyn tempaukset, Windy kun on aivan kuin Uni aikanaan 😀 (Windystä löytyy tästä blogista).
Mä osaan jo tän, sivulle tulon.
Liikkeestä seisominen jo hitusen onnistuu (miten sitä voi jäädä paikalleen, jos nakit jatkavat matkaa 😀 ).
Turisti ottaa rennosti.
Hippulat vinkuen kohti nakkia.
Ilo lähtee suorastaan käsistä, kun kutsu tulee.
Siel ne menee…
Hippulat vinkuen
Posted onYritin aamusta hyvässä valossa kuvailla neitokaisia, mutta siellähän oli -18’c pakkasta ja pikkuneidit ei olleet yhtään samaa mieltä, että olisi mitenkään järkevää viettää aikaa pihamaalla. Pupua ei pakkanen haitannut lainkaan, se leikki lumikokkareilla innoissaan ja yritti saada pikku koiria mukaan. Vähän kaverin puutetta tuntuu sillä ajoittain olevan, kun ei ole enää Unia riehumassa sen kanssa. Suunnitelmissani on joku aamu ajaa Järvenpään isoon koirapuistoon, mutta tänään ei tolla pakkasella onnistunut, kun vauvat ei voi ulkoilla tuollaisessa pakkasessa.
Ilo juoksee kuin pieni jänis, takatassut edellä.
Ilmassa.
Sitten vähän laiskempi juoksija 😀
Leiki mun kaa…
Pupu pysähtyi hienosti tarkkailemaan ympäristöä.
Ja eikun menoksi.
Eiks täältä nyt vois ihan oikeesti päästä sisään…
Pesuja
Posted onPikkuneiditkin pääsivät pesulle ja nyt ne on 4kk kasvatelleet takaisin turkkejaan. Aika hitaasti turkit kasvaa, mutta eiköhän ne sieltä pikkuhiljaa takaisin tule ja sitten päästää johonkin kehiinkin pyörähtämään. Ihan eri laatuisia molemmilla on, Ilolla semmoinen pehmeä höttö joka kihartuu helposti ja Naomilla kovempaa ja suoraa. Naomi taas kasvaa kaksivärisenä, se eri vuodenaikoina tekee tummempaa ja vaaleampaa ja se näkyy turkissa hauskoina raitoina (kun se on pitkää), nyt jo vaalea ja tumma raita.
Ilolla on nyt saatu pidettyä hotspot kurissa. Poskessa oli pikkasen alkua, kun olin trimmannut kuonoa, mutten sen jälkeen pessyt. Pienikin naarmu näköjään tekee helposti sen hotspotin, jos ei ole pesty. Ilon pesussa käytän edelleen apteekin desinfioivaa shampoota, niin että eka pesu on sillä ja sitten toinen pesu normaalilla shampoolla ja hoitoaineella. Näin saadaan pysymään hiivat ja bakteerit iholla kurissa ja ihottumia ei tule.
Piti sitä Pupuakin seisottaa, kun oli kuvaajakin.
Pup
Posted onPuppana alkoi taas muistuttamaan enempi vesikoiraa kuin villakoiraa, niin oli taas aika pestä se. Pesuhomman kanssa on vain taitelua, kun pitää odottaa sopivaa päivää, että neiti nukkuukin pitkään, että on ees mahiksia ehtiä. Onneksi koirat on lyhyissä turkeissa, niin päivän-parin siirto pesussa ei aiheuta katastrofia. Nyt ehdin pikapikaa pesemään koiran, föönaamaan ja leikkaamaan toisen puolen. Toinen puoli piti sitten leikata nopeastia, ennenkuin katsojana toiminut neitokainen 3kk hermostuu. Viimeistely sai kokonaan jäädä, mutta eiköhän tuo kotitrimmistä nyt mene.
Pupun väri on mielestäni yllättävän hyvin säilynyt ruskeaksi, luukuunottamatta pyllyn ja jalkojen kohtia, joista se on ollut näyttelyaikoina paljas… Käsittääkseni se ei tuosta enää juurikaan vaalene, vaan jää tuollaiseksi. Tietty kun tukalle tulee mittaa, voi väri taas näyttää erilaiselta kuin lyhyenä.
Pupu ennen leikkaamista, pestynä ja föönattuna.
Pupu leikattuna. Avustaja osasi hienosti seisottaa koiraa.
Pupu näytti jotenkin ihan samalta kuin pentuna aikanaan.
Ja sit vähän pihalle kirmaamaan ja kiharruttamaan juuri laitettu turkki.
Wohooooo!
Vahtikoira vartioi.
Tokotunnilla
Posted onPojilla oli taas tokotunti. Selkeää edistymistä on havaittavissa. Naomi on petrannut hurjasti, on käsittänyt mitä siltä haetaan ja uskaltaa toimia lähelläkin. Naomihan on hyvin signaaliherkkä, joten harjoitus voi mennä pilalle ihan siksi, että sattuu itse vahingossa painostamaan sitä vartalon asennolla. Ilo on saanut hitusen jo malttia ja puoli tokotuntia ei mene enää ilmassa lihapullaa tavoitellen. Syötin tällä kertaa koirat päivällä Ilolle se sopi, se ei niin ahneesti syönyt kouluttajan sormia, mutta Naomi muuttui selkeästi laiskemmaksi, vaikka sekin teki hyvin hommia.
Tuntuu hyvältä, kun voi olla ylpeä pojistaan, jotka ovat edistyneet kouluttajina, mutta myös koiristaan. Nämä kaksi ovat tuolla muiden koirien keskellä hyvähermoisia ja rauhallisia kavereita ja kaiken päälle hyvin innokkaita opettelemaan uutta.
On ollut jännä myös nähdä, miten koiria voi kouluttaa ihan erilaisilla metodeilla, kuin mihin on itse tottunut. Maahanmeno opetettiin niin että koira ryömi jalkojen alle, kun kouluttaja istui (myöhemmin käden alle ja vähemmillä avuilla koko ajan). Tassun antamista taukojumppana harjoiteltiin niin, että nami vietiin nyrkissä koiran leuan alle ja kun koira ei saanut namia, se kokeili raapaista kättä ja kappas, käsi avautui.
Alussa Naomin oli hyvin vaikea tulla lähelle istumaan, se jäi kauemmaksi ja vinoon. Pikku hiljaa siltä vaadittiin oikeampaa asentoa ja tulos näkyy.
Naomilla on koulutuksessa hassu tapa seistä selkä jotenkin rentona kuopalla…
Ilo osaa hienosti liikkeestä seisomiskäskyn. Pysähtyy hyvin, mutta maltin kanssa on vielä harjoiteltavaa, kun haluaisi heti namin suuhunsa.
Missä mun lihapullat??
Naomin paras motivointimoottori, lihapulla 😀