Tulehdus ja pentuja

Posted on

Ilo alkoi pissimään enemmissä määrin lattialle, niin että se tapahtui 1-2 kertaa päivässä. Viimeinen niitti oli, kun kylässä Ilo teki myös kyläpaikan matolle pissat.Pissailu alkoi lisääntymään niin vaivihkaa, että oletin sen johtuvan ehkä Unin lähdöstä. Ilosta kun tuli sen myötä lauman alin ja ajattelin jos se alkoi pentuilemaan. No eläinlääkärissä Ilon pissasta löytyi jotain pientä, mutta eläinlääkärin mukaan ei välttämättä aina ole massiivisia löydöksiä, ennenkuin koira on todella kipeä. Oli muuten aika mielenkiintoista saada pissanäytettä Ilolta, maavaraa kun pissatessa on niin vähän. Ilo sai antibiottikuurin ja vaikutukset huomaa jo, enää ei ole pissannut. Laitoin varulta vaipan, kun koira ei varmasti pysty pidättämään taudin takia, niin ei tule vahinkoja sopimattomiin paikkoihin turhan takia.

Parina iltana olen ihmetellyt, kun Ilo on ollut haluton tulemaan yöksi ”koiraosastoon” takkahuoneeseen. No tänään se sitten selkisi. Ilolla on valeraskaus ja se oli synnyttänyt 3 pentua 😀 . Tänään se yritti varastaa Sallan vihreää lohikäärmettä vielä yhdeksi pennukseen.  En tiedä ketä on ollut isänä, kun pentuina on musta rotta, miniUni sekä Koiramäen Kille. Näillä koirilla ei olekaan ollut valeraskauksia, edellisillä koirillamme oli, etenkin Roosalla ja Wilmalla.

dsc_7527.JPG
Ilo ja lapset. Naomi on hyväksytty apuhoitajaksi pennuille, tosin se taitaa rutistaa miniUnin… Ilolla hyvin epäluuloinen ilme kuvaamista kohtaan, ettei vauvoja viedä.

dsc_7531.JPG
MiniUni tarkemmassa kuvassa. Ostin tämän Pupulle lohdukkeeksi Unin lähdettyä (Ikea, käsinukke).

dsc_7530.JPG
Pupu taas ängennyt itsensä pienimpään sänkyyn mitä löytyy.


Tokoilua

Posted on

Poikien tokokurssi alkoi ja suuntasimme Koirakoulu Kompassin tiloihin Konalaan. Kouluttaja toimi Yael Ovitz (Kennel Agidreams). Ryhmä oli onneksi pieni ja alkeita harjoiteltiin. Leevillä ja Naomilla meni todella hyvin, vaikka Naomi yritti huijata Leeviä aika ajoin. Se ei muka ymmärtänyt mitään ja yritti silmiä räpsyttelemällä saada namit putoilemaan suuhun. Kun namia ei tipahtanutkaan, niin se lopulta teki vaaditut asiat täydellisesti 😀 . Oli oikeasti hienoa katsoa Naomin onnesta piiskaavaa häntää, kukapa sitä uskoisi vanhasta mukavuudenhaluisesta koirasta, että se jopa tekee jotain.

Ilo toimi yhtä vikkelään kuin ennenkin, se myös sisäisti hyvin nopeasti mistä se nakin pala tuli. Suurimmaksi ongelmaksi Ilon kanssa muodostui, se, että Ilo meinasi nakkien kanssa viedä sormet. Vaikka Ilo on pieni, on tuo sen nappaisu todella kipeä. Siihen saatiin neuvoa, että pidetään nakinpala sormien sisässä niin kauan kuin yrittää näykkiä sitä, kun nuolee, niin saa nakin palan.

Tällä kertaa harjoiteltiin kontaktia KATSO -pyynnöllä, sivulle tuloa sekä vähän seisomista. Näitä kaikkia pitää nyt ahkerasti harjoitella kotona viikon ajan. Itse otin samat treenit tänään Pupun kanssa, sillä nyt on pohjaa, mutta pieni muistinvirkistys ei ole pahasta (eikä Pupun mielestä noiden nakkien syöttökään 😀 ).

TÄSSÄ LINKISSÄ VIDEO NAOMIN HIENOSTA TYÖSKENTELYSTÄ.

dsc_7477.JPG
TOKO-ryhmä, kouluttaja vasemmalla mustan villakoiran kanssa.

dsc_7483.JPG
Mä tuijotan, mä tuijotan, tipu makkara, tipu (kontakti harjoitus).

dsc_7481.JPG
Nakit molemmissa käsissä, millä ihmeellä sen nakin niistä saisi… (kontakti harjoitus).

dsc_7499.JPG
Minne piti tulla?

dsc_7476.JPG
Koulutus ottaa voimille, kotiin tuli kaksi väsynyttä koiraa.


Pihamaalla

Posted on

Viikonloppuna oli ”lämmin” keli, joten koiratkin viihtyivät pihalla telmimässä. Pupu viihdytti itseään heittelemällä itse itselleen Hugo-lelua (jolle on muuten tehdyt viime päivinä lobotomiaa). Ilo antoi myös kyytiä pihalta löytyneelle fasaanille. Tällä kertaa fasaanikin uskoi, että tuo sitä kolme kertaa pienempi otus, on suuri saalistaja…

Pihalla saa vaan olla tarkkana, sillä siinä ei ole ollenkaan aitoja. Ohi ajaviin autoihin nuo ei reagoi, mutta ihmisetja koirat kiinnostaa. No kesällä pitäisi saada laitettua aidat.

dsc_7433.JPG
Naomi odottelee, et isäntä tekis lumityöt ja pääsis kävelee pihalle.

dsc_7437.JPG
Täältä tullaan!

dsc_7440.JPG
Pystykorvapuudeli.

dsc_7446.JPG
Pieni unohdettu Ilo. Että se välillä näyttää pieneltä (no onhan se aikamoisen pieni).

dsc_7439.JPG
Tämmönenkin koira ilmestyi omistajineen pihaamme.


Koirien ruokinta mietteitä, kohti luonnonmukaisuutta…

Posted on

Löysin mielenkiintoisia artikkeleita koirien ruokinnasta. Unihan on Liisalla raakaruokinnalla (BARF) ja sen suhteen lueskelin mitä internetin ihmemaa tarjoaa. Perusbarf ohjeethan osaan, onhan meilä koirat ajoittain syöneet raakaruokaa, mutta siinäkin alkaa pikku hiljaa muuntumaan perusopit. Mm. ruokinta tiheydestä löysin mielenkiintoisia artikkeleita, jos nimittäin seurattaisiin koirien villejä serkkuja, susia, dingoja ym, niin luontoäiti ei ruoki niitä pienillä annoksilla kaksi kertaa päivässä tiettyyn kellonlyömään. Koirien tyhjän mahan oksennukset johtuvat siitä, että koiran vatsa on tottunut tuottamaan tiettyyn kellon aikaan mahanestettä (tarkat ruokinta-ajat) ja jos ruokaa ei tulekaan, vahvoista mahahapoista pitää päästä eroon ja koiralla ne tulee oksentamalla.

Artikkelien mukaan koirat myös näkevät jatkuvaa nälkää, kun niitä ruokitaan mini annoksilla useasti päivässä. Koiraeläimelle on luonnollista syödä isoja annoksia kerralla (sudet kaataa saaliin) ja sitten paastota pitkäaika, kunnes saa taas saalista. Koiraeläimet ei  hyydy nälässä, koska silloin ne eivät voisi metsästää, vaan ne ovat virkeämpiä. Niinpä kotikoiriammekin pitäisi ruokkia vain 3-4 kertaa viikossa. Mutta artikkeleissa varoitettiin, ettei tälläistä harvaa ruokintaa saa missään nimessä suorittaa teollisella ruualla vaan kyse on luonnonmukaisesta raa’asta ruuasta. Artikkeleissa oli ohjeita koirien hitaaseen totutukseen harvaan ruokintaan, sillä yhtäkkinen ruuan lisääminen voi johtaa mahalaukun kiertymään. Vatsa ikäänkuin koulutetaan taas ottamaan ison ruuan vastaan, koska vatsalaukku yhtenä lihaksena laiskistuu, kun käytössä on tiheästi pieniä annoksia sisältävä ruoka. Tällä ruokinnalla on merkitystä viikottaisella ruokamäärällä ja koirat saavat kerrankin ahmittua mahansa täyteen. Koirat kuulemma syövät tällä tyylillä vähemmän ja osaavat annostella ruokamääränsä itse.

Huvittavaa on, että olen ajankuluessa syöttänyt jo koiria todella epäsäännöllisesti, koska vauvan kanssa ei pysty olemana niin täsmällinen, enkä muutenkaan ole koskaan ollut mitenkään pedantti tämän asian suhteen. Lisäksi koirat ovat pitäneet puolipaastoja, niin että välillä ollaan jätetty aamuruoka antamatta. Edelliset koirat ruokittiin meillä kerran päivässä, pitäen joskus paastopäiviä ja mm. koirien kerjääminen väheni.

Vaikka kirjoittelen aina näistä koirien ruokintajutuista, niin se johtuu siitä, että asiat kiinnostavat, niitä on mukava tutkia ja pohdiskella. Tämäkään pohdiskelu ei tarkoita sitä, että meillä hypättäisiin ruokavaliosta toiseen koko ajan. Koirat saa nytkin nappulaa ja lisänä mm. barf ruoka pötköjä silloin tällöin.

Täällä nämä Mogens Eliasenin artikkelit

Ruokinta-ajat 

Ruokintatiheys 

Kuntouttaminen

Koiran maha

TÄÄLLÄ lisäksi muita mielenkiintoisia linkkejä koiranruokintaan.


2011

Posted on

Taas sai todeta, ettei meidän koirat (onneksi) paukkuja pelkää. Toki niitä ei ole koskaan paukkuja viety katsomaankaan. Mutta ihan tarpeeksi kuului jo viimeisellä pissatuskäynnillä klo 17. Pupu aluksi kuunteli tarkkaavaisesti, että mitäs täällä nyt tapahtuu, mutta kun hetken riehutin paukuista välittämättä, Pupukaan ei ollut moksiskaan. Harjakoirat eivät ole koskaan tainneet paukkuihin reagoida. Sitten koirat saivatkin olla illan sisätiloissa ja pääsivät ulkoilemaan vasta 00:30, kun pahin paukutus oli jo ohi.

Sain pojat ilmoitettua tokokurssille harjakoirien kanssa, niinpä ensi sunnuntaina alkaa neljän kerran kurssi. Leevi ottaa Naomin ja Ossi Ilon. Pikkasen mietittiin Leevin kanssa, että ottaako Naomin vai Pupun. Naomi kun saattaa olla hankala kouluttaa, jos on sillä päällä, ettei koulutus huvita. Pupua taas pidän ehkä hitusen vaativana aloittelevalle kouluttajalle, vaikkakin innokas oppimaan. Mutta sitä kouluttamistahan sinne mennään harjoittelemaan, joten kokeilkoon Naomilla, eiköhän se nyt lihapullien eteen jotain tee 😀 .

dsc_3661.jpg

dsc_3598.jpg
Hienot raketit näkyivät pellolta, koirat ei kyllä näitä nähneet.

dsc_3673s.jpg
Isäntä heitteli Pupulle lumipalloja ja koiran suurin ihmetys oli, minne ne pallot häviävät. Eikä Pupu saanut varoitteluista huolimatta ripulia syödystä lumesta.

dsc_3673s-2.jpg
Söpö Naomi odottelee, että milloin tää hullutus loppuu ja lähdetään sisätiloihin…


Lemmikki vai jalostuseläin?

Posted on

Unin lähdettyä olen miettinyt tätä asiaa, kun messukeskuksen näyttelyssäkin minua yritettiin painostaa rahan voimalla luovuttamaan Uni näyttely- ja pennutuskäyttöön. Rahalla ei ollut vaan minulle mitään merkitystä. Itselleni Unin kodinetsinnässä oli tärkeää ensisijaisesti se, että Uni saa mukavan lemmikkikodin, jossa sitä koulutetaan ja se huomioidaan yksilönä. Lisäplussana Unille toivoin myös muuten aktiivista kotia, lenkkeilyn ja esim. agilityn suhteen. Tärkeää ei ollut se, näkyykö Unia enää näyttelyissä tai käytettäisiinkö sitä jalostukseen. Itse olin ajatellut hakea viimeisen sertin Unille valionarvoon ja sen jälkeen olisimme varmaan harventaneet näyttelytahtia huimasti tai ehkä jopa lopettaneet. Ison mustan turkin laitto lähes viikottain näyttelyyn, 1½ vuoden ajan, sekä matkustaminen ja näyttelyissä olo, ovat aika kuluttavaa, itselle, koiralle sekä muulle perheelle.

Kasvattajaakaan minusta ei olisi koskaan tullut, Uninkaan kanssa. Sen verran koirankasvattajia ja kasvatusta nähneenä, en haluaisi riesakseni kasvattien omistajia, etenkään, jos pentueeseen osuisi joku perinnöllinen sairaus. Saati sitten, että näkisi turkkirodun pentunsa sellaisella omistajalla, joka ei välittäisi turkin hoidosta ollenkaan. Kaljuksi vetäminen ei haittaisi, mutta kun on nähnyt paljon näitä takkupesinä eläviä villakoiria. Jos joku olisi halunnut Unia käyttää omiin nimiinsä, niin olisin harkinnut sen antamista pentueen verran jalostuskäyttöön. Siinäkin on iso riskinsä, kyseessä on kumminkin ensisijaisesti perheen lemmikki, ei jalostuseläin. Pennutus on aina nartulle rassaavaa ja voi johtaa jopa kuolemaan, jos huonosti käy.

Eikä minusta pelkkä ulkonäkökään tee jalostuseläintä, pitää olla pää ja terveyskunnossa ja omasta mielestäni näiden pitäisi olla huippuluokkaa. Kukapa haluaisi kaunista, mutta sairasta tai päästään vinksahtanutta koiraa lemmikiksi? Näyttelyt ei voi olla pääasia jalostuksessa, koiran elämään mahtuu niin paljon niiden ulkopuolella.

Uni olisi kuulemma mennyt hukkaan lemmikki- ja ”käyttö”koirana. En ymmärrä millä tavalla hukkaan, koirahan on ensisijaisesti minulle lemmikki ja lisäksi mukava harrastuskaveri. Yksikään koira ei ole niin korvaamaton koiranjalostuksessa, ettei se voisi viettää kotikoiran elämää. Maailmassa on miljoonia ulkomuodollisesti huippuluokkaisia koiria, jotka menee hukkaan näyttelyjalostus mielessä, mutta elävät täysipainoista koiran elämää, niinkuin koiran kuuluukin. Uni ei ole maailman viimeinen kaunis villakoira, eikä edes ollut kaikkien tuomareiden mielestä kauniskaan…

Omasta mielestäni Uni on nyt täydellisessä paikassa, paikassa, jossa sitä rakastetaan sellaisena kun se on. Jossa sitä aktivoidaan, koulutetaan ja sen kanssa harrastetaan. Uni saa elää täysipainoista koiranelämää. Ja ei ne näyttelytkään lopu, Uni yrittää hakea viimeistä sertiään, onhan se jo niin lähellä.

dsc_5830.JPG
”Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu”
(Laura Närhi: Mä annan sut pois)


Joulu

Posted on

Joulu meni rauhaisasti koirilla. Yhden lahjankin saivat, nimittäin koirien frisbeen.

Muuten on koirista alkanut kyllä kuoriutua ihan uutta. Jostain syystä Pupusta pakkanen on tylsä ja mieluummin makaisi takkatulen loisteessa, ihan Naomi kakkosta leikkii. Mutta jos irti pääsee riehumaan, niin sitten ulkoilu on tietenkin tooosi kivaa 😀 . Naomi taas on alkanut innokkaasti riehumaan ja leikkimään ja kävelytkin pakkaslenkeillä on sujuneet, kunhan on tarpeeksi lämmintä päällä. No tuskin se niistä nauttii erityisesti, mutta ei ole nelipistejarrutustakaan käytössä.

Jännä on ollut miten laumadynamiikka on muotoutunut yhden poistuttua laumasta. Alussa Pupu otti kovennetun linjan harjakoiriin ja härkki niitä ja komenteli enemmän kuin ennen. Nyt elämä on palannut raiteilleen ja kukaan ei komentele toisiaan. Olisikohan ollut koirilla pelkoa toisen noususta lauma-asteikossa, kun yksi poistui joukosta. Ilo myös pissaili lattioille Unin lähdettyä, nyt sekin on onneksi tainnut jäädä pois, ainakaan ei ole enää lammikoita tullut näkyviin paikkoihin.

dsc_7335.JPG
Tääl on ihan varmasti ruokalahjoja mulle…

dsc_7404.JPG
Onhan se aina pikkanen ollut se Ilo, mutta että näin pieni…