Eilen kävimme kankaanpään näyttelyssä. Olin pessyt Jekun edellisenä päivänä ja päivällä suuntasimme kohti Parkanon mökkiä. Pesun jälkeen vaan koirasta tuli ihan kummallinen… Toki olin jo tottunut Jekun öljyiseen turkkiin, mutta nyt se oli ihan kaamea ja mahdoton. Koira näytti ihan talviturkkiselta sheltiltä! Koira oli ihan pöff. En tajua miten se tuollaiseksi tuli, ihan samat aineet oli käytössä kuin pentukehässä, jolloin tuloksena oli kaunis kiiltävä ja laskeutunut turkki. Toki turkinvaihto on kesken, vaikka Jekku ei juurikaan takkua, mutta silti olin kauhuissani 😀 Mieleen tuli myös, että tekikö jatkuva öljyäminen turkista nyt pesussa sitten erilaisen, aina olen vähän laittanut öljyä, mutta viimeiset kuukaudet tosi paljon. Olen halunnut suojata turkin öljyllä, mutta olikohan se kumminkaan nyt sitten Jekulle sopivaa vai mikä sen turkkiin on iskenyt (tornado ulkonäöstä päätellen).
No mökillä oli myös täysi työ pitää turkkia suorana ja puhtaana, oli paljon lunta pihassa ja siellä missä ei ollut lunta oli sitten kuraa. Tossut oli jalassa, mutta silti tuntui että pöff-ilmiön lisäksi turkki myös kihartui. No aamulla yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli.
Jekku on niin ihana noilla näyttelypaikoilla. Se istuu ja makaa pöydällä, eikä turhia hillu. Sen voi jättää huoletta pöydälle oleskelemaan, eikä se lähde siitä mihinkään. Kehässäkin käytös oli hillittyä, jopa niin, että minä olisin vähän kaivannut lisää särmää. Mutta kai se yö ennen näyttelyä vieraassa paikassa oli poikaa vähän väsyttänyt. No sen verran hyvin poika siellä meni, että tuloksena oli ERInomainen ja junioriluokan kolmas. Poika sai myös SA:n (sertifikaatin arvoinen), joka on pääsylippu paras uros kehään. Oletin, että koska olimme ikäluokkamme kolmas, että meidät dumpataan ulos kohtuullisen nopeasti, mutta hämmästys oli suuri, kun luokan kakkonen käteltiin ulos meidän edestä ja meidät jätettiin kehään! Tuomari saa hyvällä syyllä vaihtaa koirien järjestystä vielä paras uros kehässä, mutta hyvin harvoin sitä tapahtuu. Nyt syynä oli tuomarin mukaan, että Jekun ohittaneen luokka kakkosen liikkeet olivat muuttuneet epätasapainoisiksi paras uros kehässä, jossa juoksutettiin monta kierrosta. Jekku sitten sijoittui nyt paras uros 4 paikalle ja olin tosi tyytyväinen!
Tuomari: Tanya Alhman-Stocmari
Hyvä koko, oikeat rungon mittasuhteet. Oikea ilmeinen pää, jossa oikein meislautunut kuono-osa. Riittävä kaulanpituus. Hyvä runko ja raajaluuston voimakkuus. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä karvapeite. Liikkuu oikealla ulottuvuudella. Hyvä ryhti.
ERI, SA, JUK-3, PU-4
Jekun arvostelun jälkeen esitin mustan puuterinartun Zitan (Aquacrest Empress To Crestinys). Neiti on kuulemma vähän temppuileva, mutta sain sen kulkemaan suht koht hyvin. Tai no niin hyvin, että neidistä tuli paras narttu ja lopulta VSP (eli vastakkaisen sukupuolen paras). Aivan ihana narttu, tietenkin värikin vaikutti, mutta rakastuin neitiin. Sillä oli todella kaunis musta kiiltävä turkki. Kyllä mustilla puutereilla on vain paikka minun sydämessä…
Kekku ja uuden hihnan hienot bling-blingit
Missä se on se kaunis kiiltävä turkki?
Jekun normi meininki, minä menen, emäntä tulkoon parhaansa mukaan perässä.
Asennetta… Tällä lailla Jekku möllöttää kehään pääsyä odotellessa.
Zita neiti
Zita liikkeessä.
Vasemmalla ROP koira Edi (Adventurous Spirit Akwen ) ja VSP Zita (Aquacrest Empress To Crestinys)
Jekku vielä kotipihalla, pöf-pöf.
Naapurin koira Roki normi toiminnassa, eli aukoo päätään, niin ettei kukaan kuule meidän pihalla toisen puhetta…
Näin lähellä koira on, meidän piha jatkuu tien toisella puolella tuonne koirahäkille asti, mutta siinä on onneksi edes vähän kuusia välissä. Aidan tolppa etureunassa on meidän aidan.
