Messarin molemmat päivät 2012

Posted on

Noniin, sitten Jekun messarikoitokseen. Jännitin hirmuisesti miten Jekku käyttäytyy, kun on ollut niin pitkä tauko näyttelyissä. Oli kyllä ihana palata taas kehien äärelle. Mutta ihan turhaan jännitin, Jekku toimi tällä kertaa hyvin. Lauantaina oli kiltisti pöydällä kopeloitavana ja liikkui omiin silmiin hyvin upeasti. Jekku oli toinen ikäluokassaan, pahimman kilpakumppaninsa Edin perässä ja sai SA:n eli pääsi jatkoon. Mutta paras uros kisaan oli päässyt niin paljon koiria, että me karsiuduimme sieltä aika alussa. No olin tyytyväinen, ERIä lähdin hakemaan ja luokka kakkonen ja Sa tulivat vähän kuin bonuksena. Itsellä kun ei todella ollut hajua miten koira nyt käyttäytyy, onko ikä tehnyt jo tehtäväänsä.

Tuomarina oli Jan Sonne-Schmidt, Tanska

Normal size, typical head, correct ears, eyes, muzzle and bite. Strong neck. Good topline. Correct tail. Well angulated in front and behind. Good chest. Lovely soft coat. Good bones in feet. Exellent movement & temperament.

Normaali kokoinen, tyypillinen pää, oikeanlaiset korvat, silmät, kuono ja purenta. Vahva kaula. Hyvä ylälinja. Oikeanlainen häntä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehä. Ihana pehmeä turkki. Hyvä raajaluusto. Erinomainen liikke ja temperamentti.

ERI, NUK-2 SA

Sunnuntaina olikin sitten toinen tuomari ja taas jännitti, tekeekö Jekku sitten tänään kilarit tuomarille, mutta ei. Mä taidan jännittää sitä ikuisesti, kun ne pari kertaa törttöili. Toivottavasti ne oli vain nuoruuden hölmöilyä. Jekkua ällötti suunnattomasti kehämatolla olleet kakkatahrat ja se väisteli niitä ällöten. Myöskään sunnuntaille ei enää saatu muutenkaan normaalidraivia kehään, ehkä koirakin oli väsynyt vieraiden kyläilystä ja myöhään valvomisesta 😀 Jekku sai kehästä vain EH:n ja sijoittui ikäluokassaan neloseksi. Jotain ihan uusia pikkuvikoja koirasta löytyi, mutta suurinpana syynä oli varmaan tuo kippurahäntä. Osa tuomareista ei sitä vain millään sulata.

Tuomarina oli: Heinesche Laurent, Luxembourg

Exellent face with very nice proportion. Correct front. Good topline. Good chest. Rear angulation is minimal. Good tail set, curving too much on the back. Good texture. Correct movement behind, a little close in front. Correct carriage in profile.

Erinomaiset kasvot, kauniilla mittasuhteilla. Oikeanlainen etuosa. Hyvä ylälinja. Hyvä rintakehä. Takakulmaukset on minimaaliset. Hyvä hännän kiinnitys, kaartuu liikaa selän päälle. Hyvä turkinlaatu. Oikeat takaliikkeet, hieman ahtaasti edestä. Kantaa hyvin itsensä.

EH, NUK-4

Esitin myös urosten avoimessa luokassa Sisun (Valanyan Fame monster), mutta se sai myös EH:n. Kameraa ei ollut mukana kuin lauantaina, jolloin otin pari kuvaa, mutta totesin kuvaamisen melko mahdottomaksi, nyt pitää bongailla oltaisiinko osuttu jonkun muun linssin eteen…

Yhdestä kuvasta jo Jekun bongailin.

Vasemmalla Jekun pahin kilpakumppani Edi eli Adventurous Spirit Akwen, keskellä Jekku ja oikealla Pinky Twinky Pajunkissa. Kuvaaja Johanna Kangasala.


Kuvailua

Posted on

Kun yrittää kuvata koko sakki tapahtuu vaikka mitä. No nyt ryhmäkuva sujui täysin kivuttomasti, kaikki asettuivat pyydettäessä paikalleen ja pentukin osaa jo paikka käskyn, joten pystyin yksin ottamaan yhteiskuvan. Mutta ajattelin sitten ottaa muutamia yksittäiskuvia, mutta niistä tuli pääsääntöisesti aivan urpoloita 😀 Tässä päivän antia…

Pupun passikuva *onks pakko istua tässä?*

*Mä oon niinkuin hienona tässä*

Vähän enempää urpolilta ja epäJekulta ei voisi näyttää, kenen koira on eksynyt meidän kuviin???

*Mä voin niinku leikkiä täs kuvassa tällä lelulla… (on muuten eilen pesty ja kauniiksi laitettu ja tänään sukellellut jo lumihangessa…)

Mutta paikalle porhaltaa yksi häirikkö: ”Supermies-teräsmies-isoveliiiiii! ”

Partajooseppi… Ei mennyt kauemmaksi, jotta ois saanut muita kuin sierainkuvia.

Ideani, heitänpä Hupille lelun, niin saan sen kauemmaksi… Ihan kiva, mut yks tuli varastaa sen 😀

Kuva suurenee painamalla sitä…

Yks hoiti homman kotiin.

 

 

 


Pakkasta ja Messarin odottelua

Posted on

Eilen oli vähän mukavampi keli illalla. Heti kun pakkanen laski alle 10 asteen, niin ei enää pennulla jalkoja palellut, vaan lenkki viipotettiin vailla huolen häivää. Tänään aamulla mittari näyttää taas hurjia -18 lukemia, ei varmana ulkoilla ilman kiroilua ja kiljuntaa Hupin suunnalta.

Nyt alkaa näyttää vähän siltä, että kohta otetaan paperit pois. Pissoja tulee paperille enää 1-2 kertaa päivässä, kakkoja satunnaisesti  0-1 kertaa päivässä. Muuten on kaikki tulleet kotosalla jo aikalailla pihalle. Hupi osaa mennä ovelle palloilemaan ja odottelemaan, eikä pissakaan tule heti, jollei sekunnissa ole ovea auki. Varmaan kun kirjoitan tämän, tulee heti käänne huonompaan päin 😀

Itse jännitän jo viikonloppua. Silloin on messukeskuksen näyttely, johon Jekku osallistuu molempina päivinä. Tuskin menestystä tulee, kun on yli 100 harjakoiraa paikalla, mutta messari on aina messari, sinne on päästävä. Perjantaista sunnuntaihin meille tulee myös Jekun kasvattaja parin harjakoiran kanssa. Saapa nähdä millainen show  Jekulla siitä tulee, Mehmet pojan kanssa varmaan pientä katselua kumpi on kukko tunkiolla ja Helmi tyttöä Jekku varmasti rakastaa syvästi 😀 Muuthan varmaan ottaa ne ihan normisti vastaan, Pupu yrittää liiskata ne onnesta, Naomia ei kiinnosta ja Hupi on varmaan iloinen leikkikavereista.

Tämä ulkoilu on maailman tyhmintä…

Ja kaksi vain riehuu pakkasesta välittämättä.

Hupilla on lämmikeenä Wilman vanha skottitakki. Silti vähän alkoi aamuleikeissä varpaat eilen palella.


Reissaamassa ja pakkanen

Posted on

Käytiin koko porukalla yökylässä veljelläni. Jännitin hieman miten Hupi poika selviytyy ekasta yökyläreissusta, muut koirat ovatkin olleet välillä veljelläni hoidossa (tai kuten me vitsillä puhumme, koirat ”ovat” veljeni ja vain minulla hoidossa 😀 ). Ensi töiksi kyläpaikkaan tultuamme levitettiin ulko-oven eteen sanomalehdet ja esittelin ne Hupillekkin. Ja reippaana poikana Hupi kävikin koko reissun pääosin ulkona ja paperilla, mutta parit kakat sitten kumminkin oli eksyneet muuallekkin… Kaikki koirat ottivat lunkisti kyläilyn, ei niitä puristellut vieras paikka, olihan ruokakupit kumminkin mukana. Hupikin oli ihan oma reipas itsensä kuin kotona ja nukkui hyvin rauhaisasti koko yön. Kotoota poiketen, koirat saivat nukkua lattialla vieressäni, niille se on varmaan spesiaali luksusta.

Aamulenkki oli hieman haastellinen, oli satanut varmaan 10cm höttölunta ja Hupi raukka möngersi kaulaa myöten hangessa ja puolimatkassa lenkkiä kieltäytyi kävelemästä. No loppumatkan kannoinkin sylissä, kun ei ollut takkiakaan mukana. Iltalenkillä sitten yritettiinkin vaikka mitä, että sylipaikka olisi taas irronnut. Ymmärrän toki, että pakkanen tassuissa on ensi tuntumalta vallan kamalaa, mutta tosiasia on, että siihenkin pitää vaan tottua. Hupi kiljui, huusi, raivosi ja kiroili vähän väliä lenkillä, kun tassuja kipristi. Mutta hassu juttu, kun vaan sinnikkäästi jatkoin matkaani syliin nostamatta, koko homma unohtui ja pystyikin kirmaamaan vaikka ihan hangessakin ilman ongelmia. No siihen asti, kunnes se sylijuttu muistui taas mieleen 😀

Meille tuli myös uusi isompi akvaario. Koko tuolla on noin 185L, joten on vanhaa isompi. Malliltana tuo on sellainen timantinmuotoinen kulma-akvaario. Koska akvaario tuli vanhan paikalle, niin nostan vesimäärää hiljaksiin, että kalat ehtii tottumaan, kun en voinut kypsyttää uutta akvaariota etukäteen.

Näin levotonta porukkaa koirat oli kyläpaikassa 😀

Uusi kulma akvaario


Kylmääää

Posted on

Nyt ne kylmät tuli ja Hupi raukalle ihan yllätyksenä. Aamulenkillä vaikka oli Naomin paksu takki päällä, niin silti alkoi varpaita palelemaan ja se oli kaamea itkun aihe. Ei voinut kävellä, vinkua vain ja nostella tassuja. Sitten vielä lumipaakut keräänty tassunpohjaan. No kun sain ne sieltä poistettua, niin loppumatka viiletettiin kotiin hurjaa vauhtia, äkkiä lämpimään! Mietinkin, kun ei ole Hupilla koko talveksi ilmeisesti kehiä, kun pentunäyttelyitä ei näytä olevan tänä talvena, niin saa karvat vähän kasvaa muualtakin pidemmiksi. Erityisen huolen aiheena on mulla tietenkin korvat, kun Jekkukin ne viime talvena ehti palelluttamaan. Mutta jos nollakelejä tulee pidemmäksi aikaa, niin silloin voi aina turjakkeen siistiä.

Naomi sai taas päällensä paksun toppahaalarinsa, niin pärjäsi aamulenkkinsä. Ei se kyllä nauti, mutta selviää kunnon varusteilla. Kahta muuta ei pakkanen haittaa lainkaan! Jekku paineli, pörhisti vaan turkkiaan ja jatkoi menoaan yhtä määrätietoisesti kuin ennenkin. Pupu nyt ei ole juurikaan koskaan palellut lyhyestä tukastaan huolimatta, mutta sillä toki enemmän massaakin, mikä pitää lämpimänä.

Olipa jännä huomata taas muutos Pupun käytöksessä. Mietin, että pakkanenko sen on saanut taas riekkumaan lenkillä, kunnes sai taas vetää vanhan johtopäätöksen. Olin ostanut barfpötköjä ruuan lisukkeeksi, kun Jekulle on nyt tärkeä saada kosteaa ruokaa, niin annoin niistä muillekkin. Pupu ja Jekku sai isommat annokset nappulan lisukkeena, Naomi ja Hupi vain maistiaiset (koska en tiedä miten Naomin maha taas kestää). Niin kumminkin, Pupu muuttui taas riekkumarallaksi, kun sai puolet ruuasta raakaruokaa… Taas voi miettiä saako se nappuloista mahavaivoja vai miksi ihmeessä se on silloin rauhallinen möllykkä ja aina kun raakaruokaa tulee enempi kuppiin, niin virtaa riittää vaikka naapurillekkin. Se ei saa enempää proteiiniä tms vaan kun noissa on puolet kasvista, niin ei ole mitenkään multilihaisia… EN tiiä, mystistä, mutta sama ilmiö oli aikanaan Pilvi isovillallani.

Minua ei pikku pakkaset tai tuulet haittaa…

Kaksi hyvn puettua palelijaa ja yks, jolla oli villi päivä…


Jekku kunnossa

Posted on

Jekku kävi tänään antamassa kontrolliverinäytteet niiden pissan kiteiden ja maksa-arvojen takia. Kaikki oli kunnossa. Eläinlääkärikin ihmetteli, kuinka hurjan nopeasti Jekku oli arvonsa alas saanut. 3 viikossa ei välttämättä näin hyviä arvoja yleensä saa. Eli lopputuloksena oli, että Jekun kaikki tämä sairastaminen johtui vain ripulista ja siitä johtuneesta kuivumisesta, mikä veti pojan huonoon kuntoon. Ja nyt ollaan jo selvillä vesillä 🙂

Omaa vuoroa odotellessa


Se kasvaa ja ystävät

Posted on

Ei sitten tarvittu kuin vähän lunta ja koirien meno oli taattu. Hädin tuskin huomasi lumen sataneen, mutta ilo oli silti ylimmillään. Kolmikko paineli pitkin pihaa riehuen, Naomin, tietenkin, katsoessa terassilta hullujen menoa.

Hupi kasvaa niin hurjaa vauhtia, että takit alkaa taas jo jäämään pieniksi. Nyt on jätetty taakse Ilon koko ja takit. Siirrytään kääpiövillakoira Wilman takkeihin ja vielä on onneksi sitten Naomin takkejä jäljellä. Pitkän pennin ois saanut takkeihin laittaa, jos olis uutena joutunut koko ajan ostamaan. No nyt vaihtui myös panta. Leveä Ilon pentu panta alkoi olla niin sopiva, että oli etsittävä isompaa. No onneksi niitäkin on laatikollinen, hihnoja ja pantoja, vanhimmat niistä ovat Oskun ja tessun 80-luvun lopusta. Nahkahihnat ei mene miksikään aikojen saatossa, jos ne säilyttää sisällä. Nyt Hupilla on Naomin vanha Hurtan puolikiristyvä panta ja kunhan kaula vielä vähän kasvaa, niin saa tuon Naomin angry birds pannan, jollen sitten tilaa sille jotain ihan omaa…

Nämä kaksi nukkuu hyvin usein näin…

Sekoboltsit painaltaa niin, ettei kamera pysy perässä.


Lunta odotellessa

Posted on

Nämä kelit on niin karmeita, että alkaa selkeästi koiriakin tympiä. Pihamaallakaan ei huvita enää juosta ja leikkiä, kun se alkaa olemaan märkää mutavelliä. Hupi käy yksin rallia ympäri pihaa, muiden katsoessa terassilta. Mikäs sen hauskempaa kuin kiertää kiitolaukkaa leikkimökin ympäri. Pupu sentään suostuu pallon perään lähtemään mutta harjakoirat haluaa vain nököttää terassilla.

Yritin vähän kuvata Pupun ja Hupin palloleikkejä tält aamulta, mutta keli on niin synkkä, että ei siitä mitään tullut, kamera ei oikein saanut tarkkaa kuvaa. Onneksi on luvattu kylmenevää ja lumisadetta, saadaan kuran tilalta lumipaakut sitten… Keli kun keli, niin turkkikoiran kanssa saa taiteilla. Kesällä se muuttuu vihreäksi juuri leikatusta ruohosta, kevät ja syksy menee kurarallissa ja talvella riesana on tarttuva lumi ja lumipaakut sekä tietenkin pakkupakkaset. Tosin niitä paukkupakkasia on vaikea kuvitella juuri nyt…

Jos kukaan muu ei juokse, niin minä menen!

Kyllä tappijaloistakin vauhtia irtoaa…
Pupu sentäs hakee palloa
Pomputtaa…
Nysse vei sen mun pallon!
Mua ei huvita…