Se kasvaa ja ystävät

Posted on

Ei sitten tarvittu kuin vähän lunta ja koirien meno oli taattu. Hädin tuskin huomasi lumen sataneen, mutta ilo oli silti ylimmillään. Kolmikko paineli pitkin pihaa riehuen, Naomin, tietenkin, katsoessa terassilta hullujen menoa.

Hupi kasvaa niin hurjaa vauhtia, että takit alkaa taas jo jäämään pieniksi. Nyt on jätetty taakse Ilon koko ja takit. Siirrytään kääpiövillakoira Wilman takkeihin ja vielä on onneksi sitten Naomin takkejä jäljellä. Pitkän pennin ois saanut takkeihin laittaa, jos olis uutena joutunut koko ajan ostamaan. No nyt vaihtui myös panta. Leveä Ilon pentu panta alkoi olla niin sopiva, että oli etsittävä isompaa. No onneksi niitäkin on laatikollinen, hihnoja ja pantoja, vanhimmat niistä ovat Oskun ja tessun 80-luvun lopusta. Nahkahihnat ei mene miksikään aikojen saatossa, jos ne säilyttää sisällä. Nyt Hupilla on Naomin vanha Hurtan puolikiristyvä panta ja kunhan kaula vielä vähän kasvaa, niin saa tuon Naomin angry birds pannan, jollen sitten tilaa sille jotain ihan omaa…

Nämä kaksi nukkuu hyvin usein näin…

Sekoboltsit painaltaa niin, ettei kamera pysy perässä.


Lunta odotellessa

Posted on

Nämä kelit on niin karmeita, että alkaa selkeästi koiriakin tympiä. Pihamaallakaan ei huvita enää juosta ja leikkiä, kun se alkaa olemaan märkää mutavelliä. Hupi käy yksin rallia ympäri pihaa, muiden katsoessa terassilta. Mikäs sen hauskempaa kuin kiertää kiitolaukkaa leikkimökin ympäri. Pupu sentään suostuu pallon perään lähtemään mutta harjakoirat haluaa vain nököttää terassilla.

Yritin vähän kuvata Pupun ja Hupin palloleikkejä tält aamulta, mutta keli on niin synkkä, että ei siitä mitään tullut, kamera ei oikein saanut tarkkaa kuvaa. Onneksi on luvattu kylmenevää ja lumisadetta, saadaan kuran tilalta lumipaakut sitten… Keli kun keli, niin turkkikoiran kanssa saa taiteilla. Kesällä se muuttuu vihreäksi juuri leikatusta ruohosta, kevät ja syksy menee kurarallissa ja talvella riesana on tarttuva lumi ja lumipaakut sekä tietenkin pakkupakkaset. Tosin niitä paukkupakkasia on vaikea kuvitella juuri nyt…

Jos kukaan muu ei juokse, niin minä menen!

Kyllä tappijaloistakin vauhtia irtoaa…
Pupu sentäs hakee palloa
Pomputtaa…
Nysse vei sen mun pallon!
Mua ei huvita… 


Tulisipa jo pakkaset ja silmätarkastukseen

Posted on

Pikkasen alkaa nämä kurakelit ottamaan päähän. EI ole yhtään lenkkiä, etteikö koirat olisi ravassa. Pupussa ei onneksi juuri  näy, eikä tartukkaan, kun turkki on nyt niin lyhyenä, mutta nuo kaksi muuta. Jekku on joka kerta kaulaan asti musta, eikä huuhtelukaan juurikaan auta, väri tuntuu pysyvän. Hupi näyttää puhtaalta ja märältä, mutta kun sitä suihkuttaa suihkukopissa, saa huomata, että kuravesi siitäkin valuu. Hupin mahaturkki tuntuu myös kerävän kivasti hiekkaa, nostaessa sen huomaa. Hupilta joutuu suihkuttelemaan jalkojen lisäksi myös parran 😀

Turkit joutuu melkoiselle koetukselle vesi-hiekkasekoistuksen koristaessa montakertaa päivässä. Olenkin lisännyt isomman annoksen turkinsuojaöljyä hoitoaine veteen, jotta edes vähän säästyisi ja että Jekulla olisi edes muutama haiven mahassa messariin mennessä 😀

Huomenna menee kaikki aikuiset koiramme silmätarkastukseen. Jännittää mitä sieltä tulee. Alunperin piti mennä vain Jekku ja Naomi, Jekulle eka kerta ja Naomille uusinta, jotta näkee missä vaiheessa kaihi on. Naomin silmät peilaa erikoisesti valokuvissa ja normielämässäkin, joten veikkaan sieltä löytyvän jotain. Pupu sai peruutusajan, kun eilen tuli tieto, että Pupun siskolla on Asteroid Hyalosis eli lasiaisen rappeuma. Sama sairaus mitä Ilollakin oli ja harjakoirilla etsitään geenitestillä. Villakoirissa sen ei pitäisi olla periytyvää, mutta katsotaan nyt, mitä tulee meillä tulokseksi.

Tältä Jekku näyttää joka lenkin jälkeen.

Huuhtelu ei paljon auta

Yhdeltä kaverilta pitää pestä myös parta
Jekku puhtoisena ja yksi linssilude kuvassa kanssa, joka pitäisi pestä, sillä on pissipää… ilmeisesti jäänyt Jekun alle pihalla käydessä 😀

 


Fiksu poika

Posted on

Olen aina pitänyt terrierejä jotenkin hankalina kouluttaa, mutta Hupin kohdalla saa kyllä muuttaa käsitystään. Naksutin opittiin hetkessä, kosketuskeppi alle viidessä minuutissa ja tänään oli vuorossa kosketusalusta. Heti pentu tajusi, että jotain on tehtävä, paikalla oli nami ja naksu ja heti alkoi tarjoamaan alustan haistelua, olihan kosketuskeppiä pitänyt koskettaa nenällä. Kun koira tarjosi tätä jatkuvasti, niin aloinkin vaatimaan edes yhtä jalkaa alustalle ja sinnehän se löytyi muutaman naksauksen jälkeen. Vaikka alustan paikkaa vaihtoi, koira osasi mennä alusta päälle. Nami haettiin aina kädestä, jotta aina voitiin uudestaan mennä alustalle. Tietty pentu on kuin pieni lapsi, imee oppia sisäänsä hurjalla vauhdilla, etenkin kun sattuu olemaan hyvin ahne pieni pentu.

Nyt kaikki koirat osaa alustan ja kosketuskepin ja niitä voi käyttää sitten kivasti uuden opetteluun. Pupulla esimerkiksi maahanmenon nopeuttamiseen olisi tarkoitus käyttää kosketuskeppiä, näytti toimivan aika kivasti, kun kokeili.

Kuvat on vähän tuollaisia tärähtäneitä, kun yrittää samalla kuvata, naksauttaa ja palkita koiraa 😀

Kosketusalusta paikallaan (hiirimatto)

Jos kokeilisin koskea nenällä…

Ai tassuko tähän, tosi helppoa!


Helppo pentu

Posted on

Se on kyllä jännä miten tuo pentu on solahtanut tähän laumaan. Parin viikon murinoiden jälkeen pentu kuuluu kalustoon. Muutenkin on ollut ”helppo” pentu. Mitään ei ole tarvinnut erityisesti opettamalla opettaa. Lenkillä on osannut kulkea pannassa ja hihnassa alusta asti. Asiansa on heti osannut tehdä ulos ja paperille. Vieraat ihmiset on kivoja ja pussattavia. Mitään pelottavaa ei ole vielä eteen osunut jne. Outoa 😀 Tänäänkin näyttelytreeneissä kulki taas, kuin olisi aina siellä kipitellyt. Ja osaa kohdata tulisieluiset harjakoiranartut asiaan kuuluvalla nöyryydellä eli madellen edessä, jottei ne suutu. No sen on voinut Kekkukin opettaa sille, että tytöt tykkää, kun ei ryntää suoraan päin 😀

Naomi on viime päivät voinut vähän huonommin. Ei halua taas lähteä edes aamulla lenkille. No onkin sitten saanut jäädä kotiin köllöttelemään. Veikkaisin, että tuo lyhyt ripuli on vienyt olotilaa taas roimasti taaksepäin. Parhaiten sen huomaa, kun Hupi yrittää leikittää Naomia, niin Naomi vain pakenee, eikä yritä edes murinalla karkottaa, jos ei halua leikkiä. Naomi on onneksi tajunnut nousta koirien nojatuoliin, minne pentu ei pääse.

dsc_0685.JPG
Oliks jotain asiaa?

dsc_0686.JPG
Tosi tylsää… 😀


Treenausta elämään

Posted on

Eilen isänpäiväreissulla Hupi sai tutustua kerrostaloon, etenkin kerrostalon portaikkoon. Ensimmäinen ihmetys oli metallinen ralli oven edessä, mutta meillä ei juurikaan kysellä, mennään eikä meinata ja tulihan se poika sieltä yli pienellä kehotuksella. Kaikuvat sisätilat eivät aiheuttaneet mitään ihmetystä mutta portaissa piti miettiä. Koko muu perhe tuntui nousevan noita ihmeellisiä askelmia ja karkaavan, joten lopulta oli pienen ininän jälkeen Hupin lähdettävä kipuamaan. Sitten se sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä. Kotiin lähtiessä alaspäin tulo oli yhtä epäilyttävää, mutta pakkohan sinne muiden perään oli vaan sitten lähteä. Normaalisti en kävelyttäisi välttämättä portaikossa juurikaan näin nuorta ja pienikokoista pentua, mutta nyt on oppi saatu ja painunut muistiin, että täysin vaaratonta puuhaa.

Kylässä koira oli esimerkillisesti, kahdet pisut ja yhdet kakat tuli paperille, kun ei kerroksista päässyt pihalle niin nopeaan. Pieniä hampaan jälkiä piti tietty vielä jättää muistoksi.

Tänään oli vuorossa metsä, Jekun ja Pupun kanssa. Naomi on voinut viime päivät sen verran huonosti taas, että se ei halunnut lähteä lenkille edes mukaan. Hupista metsä oli kiva, kauheesti keppejä ja käpyjä ihan pientä koiraa varten maahan ripoteltuna! Alussa pidin Pupun hihnassa ja pojat irti, jotta päästin inhimillisesti iso mäki alas. Silmäkulmassani vilahti ja mietin jo, että mikä koira siellä menee, kun omani pitäisi olla tässä. No Jekun kokoinen jäneshän siellä loikki poispäin meistä, onneksi kukaan ei huomannut, tosin enpä tiiä olisko nämä edes perään lähteneet muuta kuin uteliaisuudesta.

Yksi harjottelun aihe viime päivinä on ollut myös kuratassujen pesu. Enää ei yritetä paeta kahta sataa suihkukaapista ja suihkutellakkin saa ihan hyvin, mutta jalkojen kuivaus on edelleen kauhean tyhmää hommaa. Etenkin kun joutuu odottamaan vuoroaan! Nimellä pyydän pesuhuoneesta kuivattavaksi ja aikuiset tietää jo järjestyksen Pupu, (Naomi), Jekku ja viimeisenä Hupi. Naomi siitä syystä suluissa, että jostain mystisestä syystä se ei juurikaan kuraannu tai tarvitse pesua lenkkien jälkeen, mikä lie teflonpinnoite siinä on.

dsc_0436.jpg
Tässä sitä mennään, elämän ensimmäinen kerrostalon portaikko ja ilman ongelmia.

dsc_0445.jpg
Metsä porukka.

dsc_0460.jpg
Keppejä, hei täällä on KEPPEJÄ!!

dsc_0452.jpg
Tuolta ylhäältä me tulimme, Pupu juoksee hepulissa pitkin rinnettä.

dsc_0458.jpg
Ja sieltä sitä tullaan kaahaten kahtasataa. Aina saa sydän syrjällään jännittää kaatuuko vai ei…

dsc_0439.jpg
Eilisen lenkin jälkeen oli tassupesun vuoro.

 dsc_0441.jpg
Jekku näytti eilen illalla tältä, pesin sen kokonaan eilen ja tänä aamuna jalat näyttivät ihan samanlaiselta 😀

dsc_0442.jpg
Jekku kiedottuna pyyhekeisiin, pahimmat vedet saa valua ja sitten föönataan.

dsc_0679-001.JPG
Valmis. Tän siitä saa kun lelulla houkuttelee seisomaan, niin tulee haukkaus kuvia 😀


Jokaisella omat eväät

Posted on

Huvittaa kyllä katsoa meidän koiranruoka tynnyriin. Ennen aina ajattelin, että olisi hienoa, jos kaikki söisivät vaan samaa. No nykyään en edes pyri moiseen, tämmöisen lauman kanssa se ei yksinkertaisesti onnistu. Kekulle hain tänään oman pussin sitä virtsakivivaivaisen ruokaa ja heitin yhden pikkupussin tynnyriin lisää :D. Lisäksi siellä on Hupin kaksi pussia, Naomin ja Pupun pussi ja pohjalla aikuisten ruokaa isosta säkistä. No kunhan nuo on nyt syöty, niin Naomi ja Pupu siirtynee samalle yhdelle sapuskalle, eikä tarvitse enää ruokaa laimentaa jollain toisella.

Samalla kun pusseja järjestelin tarkistin Hupin annostusta. Käsiin kun on alkanut tuntumaan, että olisi hoikistunut. Olinkin jo vähän lisännyt ruuan määrää, mutta en näemmä tarpeeksi. No nyt tarkistin annoksen ja poika saa isompaa annosta. Itse pidän pussin kylkiä ohjeellisina ja sillä yleensä aloitetaan uudella ruualla. Jos koira alkaa tuntumaan pullukalta tai laihalta, niin lisään tai vähennen ruokaa tarpeen mukaan. Meillä osa koirista kumminkin on sen verran aktiivisia, ettei niille normiannokset ihan riitä.

Nyt pitäisi miettiä mihin ruokaa yritettäisiin siirtyä. Hankalimpana on Pupu, jolla on viljoista tullut vaatteiden popsimista (ilmeisesti närästyksestä johtuvaa) ja harjakoirat joiden silmät alkaa herkästi valumaan joistain ruuista ja sitten on rumat oranssit silmän aluset. Pitänee itse selata blogia taaksepäin mitä on syöty aikanaan ennen tuohon Acanaan siirtymistä. Ainakin BritCarea ovat syöneet ja ANF:ää…

Nyt ruokina siis Jekulla Royal Caninin Urinare (nappulat ja purkkiruoka). Tää Jekku syö nyt pari viikkoa ja sitten palaa normaaliin ruokavalioon. Tuo eroaa norminappulasta vain että proteiini ym pitoisuudet on säädetty niitä kiviä sulattavaksi tai jotain sinnepäin :D.
Pupu ja Naomi syö nyt pois tuota Acanan viljatonta Wild Prairie ruokaa, jonka varmuuden vuoksi laimennan toisella nappulalla (50%-50%). Nyt on laimennuksena ollut ihan ruokakaupan Friskies, joka on aikasemmin molemmille sopinut ja Naomille erityisesti, mutta joka yksinään on ihan liian laihaa ja huonoa.
Hupilla on kasvattajalta saatua Virbacin penturuokaa ja Acanan penturuokaa, näitä Hupi saa myös 50%-50% suhteella. Kaapissa on myös Orijenin penturuoka, jonka ajattelin myös syöttää noiden perään samalla tyylillä, puolet ruuasta. Varmaan kun nuo loppuu, niin ostan saman merkin penturuokaa, kuin mitä nyt sitten aikuisille päädyn ostamaan.

Tällä hetkellä Hupi ja Jekku syö 3 kertaa päivässä. Jekulle tuo elukkalekuri suoitteli tuota pienempiä annoksia usein, nyt toipumisviheessa. Aikuiset on syöneet aiemmin kerran päivässä, mutta harkitsen nyt pitäisikö sittenkin siirtyä kahteen ruokaan… Toisaalta sanotaan, että koiraeläimille on luontaista vetää kerta-annoksena isoja määriä ja monien koirien sopivan painon pitämiseenkin se näyttää auttavan. Nappuloita ei suositella isoille koirille isoa määrää kerralla (kiertymäriski), mutta Pupu leikattuna syö pientä annosta muutenkin. Laihiskoirillekkin on kivempi saada kerran päivässä maha täyteen, kuin muutama hippu pari kertaa päivässä…

Järkyttävää on, että aika juoksee hirveää vauhtia. Hupi täyttää sunnuntaina 12 viikkoa ja ensimmäinen rokotuskin on edessä torstaina. Kääk, juurihan se meille tuli!

dsc_0431.jpg
Joku yrittänee selkeästi sinisilmäisenä kertoa, että ei ole saanut koskaan ruokaa (vaikka desi menikin äsken huitasemalla).

dsc_0424.jpg
Akvaario sai lisää kasveja. Pieni ärrieri tosin ehti harventamaa muutamaa akvaarioon laittoa odottavaa melalehtipuskaa… Hirveänä himotuksena on saada isompi akvaario, mutta mistä sille tila 😀


Helpottaa

Posted on

Onneksi tyttöjenkin mahatauti näytettiin saaneen kuriin ennnenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Kaikilla näyttäisi mahat alkavan olemaan kunnossa. Pienet pojat pääsi tänään puistoon leikkimään, tytöt jätettiin vielä toipumaan kotiin. Varmaan Jekunkin olisi pitänyt vielä olla toipilas, mutta minkäs teet kun pojalla olisi jo niin kauhea meno päällä. No tehdään tuollaisia lyhyitä hallittuja pyrähdyksiä, niin säilyy mielenterveys. Melkoisen vauhdikas poika oli, kyllä karisi viimeisetkin epäilykset, että olisi jotenkin enempikin sairas.

dsc_0370.JPG
Tappijalka tapit taivasta kohti.

dsc_0410.JPG
Mäyräkoira tappijalka

dsc_0418.JPG
Sieltä se harmaa alkaa tulemaan pikku hiljaa

dsc_0448.JPG
Ei taudit enää paina

dsc_0466.JPG
Hupin Supermies-Teräsmies isoveli on taas voimissaan ja idolina.

dsc_0483.JPG
Rapatassuna taas.

dsc_0506.JPG

dsc_0540.JPG

dsc_0543.JPG

dsc_0552.JPG
Urpoilija niin onnellisena <3

dsc_0559-001.JPG

dsc_0607.JPG

dsc_0628.JPG
Kiusa se on pienempikin kiusa.