Category Archives: Nao
Voiko olla suloisempaa!
Posted onMeillä kävi eilen serkkuni pienen tonttunsa kanssa. Voiko olla mitään suloisempaa kuin pieni cockerspanielin pentu! Ruutia hieman jännitti tulla meille. Naomin mielestä se oli ällö, mutta sieti sitä. Ilon mielestä se oli ihan tyhmä ja sille muristiin. Ilo joutuikin sitten olemaan oven takana, myös siksi, että kun viimeksi kylässä oli Jaana pienen Aslan pennun kanssa (keskarivilla), niin Ilo kakkasi ja pissasi lattialle mielenosoitukseksi. Pupu ois ollu niin onnellinen, sähläsi ja hössötti, niin että pikku Ruutia alkoi hirvittämään.
Ruutilla oli suloinen pörröinen pentukarva, niin että se näytti pieneltä lumimieheltä. Ruutin mummo, Myy, sai odotella autossa vierailun ajan.
Puhtaat ja pestyt
Posted onNyt kun lenkillä snautseri ihminenkin luuli Pupua vesikoiraksi, oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin! Neidin jatkaessaan uniaan pihamaalla Pupu pesuun ja trimmaukseen. Myöhemmin sitten laitettiin Leevin kanssa harjakoiratkin kuntoon. Nyt on hyvä odotella joulua puhtoisina. Kivasti oli harjakoirilla jo turkki kasvanut. Syyskuussa viimeksi ajeltu tukka pois.
Ihmeen ruskea tuo Pupu edelleen on, vaikkakin continental kampauksen kaljujen kohtien rajat näkyy paljon vaaleampina.
Lapsikin sen osaa, harjakoiran pesun ja kuivauksen…
Tässä me ollaan pestyinä ja puhtoisina.
Ja nyt toikin vaan alko nukkuu.
Ilppa hymytyttö yrittää taas kerjätä rapsutuksia kauniilla hymyllään (ei siis ole vihainen, vaan oppinut ihmisten tapoja).
Lenkkeilyä.
Posted onNyt on päästy kunnolla joka päivä lenkille, kun neitokainen on oppinut nukkumaan vaunuissa aamupäivällä. Pakkaset sitten tosin on verottaneet hieman, mutta jotain sentäs. Koirat oppi hyvin nopeasti kulkemaan vaunujen kanssa eli pitää kulkea vierellä tai takana. Vaunujen eteen joutuessa jää yksinkertaisesti alle (olen kevyesti tuupannut vaunulla, jos ovat eksyneet sen eteen). Koiria on vaikea havaita vaunujen takaa työntäessä, joten vaunujen varomisen taito on kullan arvoinen, etenkin Ilolle. No harjakoirat nyt yleensä tuleekin perässä ja Pupu kulkee vierellä.
Tänään kävimme pellon reunassa (pidemmälle ei vaunujen kanssa päässyt) ja paikalle pölähti irtiolevina omistajansa kanssa kääpiösnautseri pojat. Toisesta Pupu sai hetkiseksi leikkikaveria. Kaverit kuulemma harjoittelevat agilityä ja olivat näyttelyissäkin käyneet muotovalion arvon verran. Pupu vain sabotoi keskustelua omistajan kanssa louskuttamalla vähän väliä. Mutta se oli niin innoissaan uusista ystävistään, eikä ne lähteneet kilpajuoksuun Pupun kanssa.

Näkymä selkäni taakse lenkillä.

Mitähän tässä tapahtuu 😀 Pupu loikkaa ja se pieni musta kärpäsen kakka on Ilo.

Ilppa keksi ihan ite loistavan paikan pienelle palelevalle harjakoiralle…
Unin uusi koti
Posted onKoirat ovat hyvin sopeutuneet vauvaan, enää Pupukaan ei huolestu, kun vauva itkee. Olen nyt opettanut, että jos vauva on viltin päällä lattialla, niin viltille ei saa koskea tassullakaan. Hieman haastavaa harjakoirien kanssa, joita vetää puoleensa kaikki pehmeä ja lämmin. No saa nähdä mitä koirat tuumaa, kun vauva lähtee liikenteeseen, mutta onneksi ne on melkoisen tottuneet tuohon vilinään, mitä meillä on. Oletin itseasiassa Naomilta tylympää kohtelua vauvaa kohtaan, kun ei ole semmoisia nähnyt, mutta samalla lailla se yrittää pusutella, kuin muutkin koirat.
Puhuin tuossa Liisan kanssa puhelimessa, pari päivää sitten ja sovimme Unin jatkosta. Elikkäs koeaika on sujunut hyvin ja Unista tulee Liisan ja Ernon koira. Päätös tuntuu edelleen oikealta, vaikka Unia miettiessä ja kuvia katsoessa, ei kyyneliltä voi välttyä. Hyvin raskas päätös on ollut. Uni on, Grinon blogin videon perusteella, rauhoittunut selkeästi. Varmasti on auttanut paljon, kun Crinon luona pääsee paljon lenkeille, koulutetaan ja aktivoidaan paljon. Ja elämä on siellä kumminkin yleisesti ottaen rauhallisempaa, kuin meillä. Tosin onhan se houdini sielläkin availlut ovia mm. rappukäytävään 😀 .
Naomi on selkeästi muuttunut Unin lähdettyä. Tuntuu, että siitä on tullut villimpi (ja onnellisempi). Olen joutunut jopa hieman komentamaan sitä, kun saa hyppy-juoksu-hepulin aamulla pihalle lähtiessä, niin, ettei meinaa hihnaa saada kaulaan (ja juu, kyllä puhun Naomista). Pupun juostessa pihalla, Naomi on myös innostunut ja ottanut leikkiasentoa ja meinannut lähteä jahtaamaan Pupua…

Muuton jälkeen pikku kauppa on kävelymatkan päässä ja siellä tulee silloin tällöin kipaistua pikaisesti. Olen ollut hämmästynyt, miten koirat on osanneet nätisti odottaa ulkona, kun niitä ei ole koskaan siihen opetettu (En yleensä jätä koiria minnekkään kaupan ulkopuolelle, mutta tuohon olen nyt muutaman kerran jättänyt hyvin lyhyeksi ajaksi).
Unin viimeiset hetket kotona, kun Liisa ja Erno tuli Unia hakemaan koeajalle, monta viikkoa sitten.
Messukeskus ja pinkopallot
Posted onMessukeskuksen voittaja näyttely oli tänään ja lähdettiin koko porukalla katsomaan koiria. Sen verran on ehtinyt puolessa vuodessa vierottua näyttelytouhuista, että koko hössötys vaikutti hetkittäin jo huvittavalta 😀 . Koiranäyttelyissä on hauskaa, mutta olin unohtanut, millaista se on, jos se menee liian vakavaksi, kuten itselläkin taisi käydä. Nyt kun on saanut välimatkaa näyttelytouhuun, muisti taas, että se on pelkkä missikisa, jossa tulos on vain tuomarin mielipide. Ja ettei sillä ole merkitystä onko nyt yksi kihara siellä tai toinen tupsu täällä. Ja sen verran se taas kolautti, että jos laittaisi pojat harjakoirien kanssa toko koulutukseen, niin näkisivät vähän muunlaistakin, ehkä järkevämpää 😉 koiraharrastusta, ne kun tykkää muutenkin niitä koulutella.
Villakoirissa jokin lumoaa… Tässä Maaritin Nikin mielettömän kaunis pää.
Näyttelyissä on aina hauska katsastaa eri koirarotuja, sillä silmällä, että mikä rotu sopisi parhaiten meille. Melko varmasti tulevaisuudessa meille ei tule enää isoa rotua kuten isovillakoira, eikä miniminiä. Pienemmän koiran kanssa pärjää, vaikka se käyttäytyisikin ongelmallisesti. Ja pienenpienten ongelma tuntuu olevan tuo sisäsiisteys, jonka asian kanssa Ilonkin kanssa aina painitaan. Semmoinen yli 5kg -alle 15kg olisi varmaan ihan passeli. Pojillahan on tietenkin omat toiveet…
Ossi haluaisi meille chihuahuan…
Ja Leevi shäferin tai keskikokoisen villakoiran…
No semmoisia ei ole kyllä koskaan tulossa… 😀 Omaa silmää ja näppituntumaa luonteesta ja turkista mielyttää seuraavat rodut:
Shih tzu, jollainen meilläkin hoidossa ollut Tuike koira on. Ihana luonteinen otus, jolla tuo harjakoirien tapaan laskeutuva pitkä turkki.
Papillon, koiran mallinen koira, jolla nuo harjakoirien ihanaiset isot korvat ja mitä näyttelyissä olen seurannut, niin ei tunnu olevan mikään räksy tai hysteerikko.
Lhasa apso, kuonollinen painos shih tzusta, joskin luonne on hyvin erilainen. Tämä yksilö oli aivan ihana, kun oli kuin Naomi, joka oli muuttunut lhasa apsoksi 😀
Sitten vielä whippet, jollaisen Unin aina toivoin olevan, silloin, kun koiraa piti laittaa näyttelyyn 😀
No joo, eipä ole koiraa tulossa, mutta tätä ajatusleikkiä on aina hauska leikkiä.
Lisää kuvia messarista tässä linkissä.
Harjakoirat leikki viikolla pinkopalloja… Elikkäs kun en huomannut, niin ahmivat Pupun kupin tyhjäksi nappuloista, kun Pupulle ei maistunut (Pupu paastoaa noin kerran viikossa yhden ruokailun, pitää itse huolta linjoistaan). Voi arvata millaiseksi palloksi harjakoirat muuttuivat, molempien vatsa tuntui olevan räjähdyspisteessä, kun nappulat turposivat vatsassa… No loppuviikko menikin sitten pienillä annoksilla ja saatiin vatsat takaisin pieniksi…
Lunta lunta!
Posted onLunta tuli yön aikana ja sitä tulikin sitten reippaasti. Aamulenkki kierrettiin silti, että saatiin tuo pikku neiti nukahtamaan aamu-unille. Onneksi oli muutama auto jo mennyt tiellä, niin ei tarvinnut Ilon kyntää kaulaa myöten hangessa. Jos Naomi protestoi pakkasia, niin sen mielestä oli aivan älytöntä lähteä kävelemään umpihankeen, oli haalari päällä tai ei. No kun päästi hihnasta irti, niin kummasti se Naomikin käveli reippaasti koko lenkin 😉

Kääk, kaikki mun lelut on hukkuneet lumeen!!

Ja sitten kierros talon ympäri täyttä laukkaa.

Me ei kyl liikuta tästä portaalta mihinkään, vain vähäjärkiset leikkii lumihanhessa…
Vahtikoira
Posted onPupu on keksinyt, että ikkunat on matalalla ja ikkunasta katsellen on kiva viettää iltaa. Onneksi se ei kuin joskus harvoin sano ikkunasta näkyville kulkijoille, tosin silloinkin se saa lähtöpassit ikkunalta, ettei tavaksi tule. Pupun istuma-asento on tosi koominen, sen vahtiessa ikkunaa, yksi kapea pötkö vain.
Uskomatonta oli tänään lenkille lähtiessä, että pihan ohi tuli pieni saksanpystykorva ja taluttajan kanssa sai vaihdettua muutaman sanan. Kun ois ollut Uni tässä ja koko muu lauma, niin huuto ois ollu niin kovaa, ettei ois kuullut yhtään mitään. Saati että kukaan olisi tuskin jäänyt juttelemaan 😀 . Nyt koko porukka katseli kiinnostuneena, mutta hiljaa ohi menevää koiraa. Vaikka elämä on 100 kertaa helpompaa ilman Unia, niin silti ikävä iskee. Etenkin kun näin kuvia, kun Liisa ja Erno olivat vieneet Unin leikkimään Lauran Dollin kanssa. Mamman pikku hoopo siellä oli päässyt nauttimaan ja purkamaan energiaansa. En ole pystynyt laittamaan Unin pokaaleja ja ruusukkeitakaan esille, liian kipeää ottaa. Mutta silti tiedän että on parempi näin, Uni on varmasti paljon onnellisempi nyt…
Pupu vähän ehkä kaipailee myös leikkikaveria, sillä harjakoirat eivät ole suostuneet sen kanssa leikkiin, mutta täytyy mennä käyttämään neitiä vaikka koirapuistossa. Pihalla on painaltanut heitettyjen lelujen perässä ja saanut siten purettua tarmoaan. Mutta Pupun tarmon kuluttamiseen tarvitsee niin vähän, että se on helposti hoidettu.

Ikkunaistuja (tosi huono kuva, kun kamerakänny jotenkin kämmäili).
Pupu lenkillä, ei pakkaset haittaa.
Tukka alkaa kasvamaan jo huimalla vauhdilla takaisin, jostain kumman syystä, eniten tuntuu kasvavan kuonossa 😀
Ulkona on kylmä ja tosi inhottavaa, pääsiskö kohta jo sisälle…
Sitten muutama Lauran ottama kuva tampereelta:
Dolli pinkoi edellä ja Uni perässä.

