Puhdas vaan ei puhdas

Posted on

Pesasin Jekun tuossa rapalenkkien välissä ja kuten epäilin, ei se musta siitä kokonaan lähtenyt, vaan minkäs teet. No kesällä se on hiekkapölystä aina enemmän tai vähemmän harmahtava ja ruohikolla kävelyn jälkeen jalat vivahtavat vihertävään joten onko tuolla niin väliä 😀 (perfektionisti sisälläni sanoo, että on 😀 ). Ja siis mun ei pitänyt ottaa koiraa jolla on vaalea naama tai valkeat jalat, juuri tämän lian näkymisjutun takia… Naomi ei itseään likaa, joten sillä ei näy kuin noi silmän aluset ja Pupussa ei lika näy laikaan, siinä ehkä olisikin parempi, että lian väri pinttyy kiinni, niin näyttää tummemmalta.

Öljysin Jekun turkkia nyt kokeeksi kookosöljyllä ja aika limaisen lopputuloksen sain, no jospa se suojaisi turkkia. Samaa kookosöljyä kokeilen koirille myös sisäisesti, kun se tekee niinkin kuulemma hyvää.

Alkaa jo jännittää sunnuntai, kun Pupu menee pitkästä aikaa, ekan kerran 3 vuoteen taas kehään pyörähtämään. Mitähän lie se tällä kertaa kehässä keksii. Viime kehässä, silloin 3 vuotta sitten, arvotelussa oli joku teksti, että pitäisi harjoitella esiintymistä… Pupu nimittäin näykki minua silkasta innostuksesta kehässä juostessa… Vapaata ja avustettua seisomista ollaan treeniltu peilin edessä, mutta eri asia tietysti on miten se sujuu sitten koirien keskellä.

2012-03-021.jpg

dsc_1546.JPG
Ei-valkea tassuinen popsii luuta…

dsc_1547.JPG
Ja sitä pitää harrastaa myös näin kummallisissa asennnoissa.

19032012738.jpg
Pupu treenaa, kuvattu eteisen peilin kautta kännykällä.


Mitä se näyttelykoiran elämä on?

Posted on

Osui silmiini juttu Grufsin näyttelyn voittajasta (Englannissa oleva suuri ja hyvin arvostettu koiranäyttely). Siinä kuvattiin voittajakoiran elämää. On hyvin surullista luettavaa, mutta ikävä kyllä suomessakin on jossain määrin jo myös tälläistä näyttelyvoittajien, etenkin turkkirotuisten koirien elämä. Kotona eletään häkeissä, joskus päästään perheen pariin, pihalle päästään vaan laatoitetulle alueelle ja siinä se. Kotona mahdollisesti löytyvien toisten koirien kanssa ei voi leikkiä ja riehua, koska muuten turkki menee pilalle jne.

JUTTU LÖYTYY TÄSTÄ 

Tämä on juuri se mitä en ole valmis uhraamaan meidän näyttelykoirien elämästä, koirien pitää saada elää koiranelämää, saada virikkeitä ja pitkiä lenkkejä, vapautta ja leikkejä. Jekullakin olisi varmasti ehkä pidempi turkki ja pystyt korvat, jollen olisi lenkkeilyttänyt sitä talvella niin paljon, jos olisi tyydytty vain pikaisiin pissatuksiin. Korvat ei olisi paleltuneet eikä turkki kuluisi. Mitä siitä, jos koira menisi pitkin seiniä, kunhan kehissä sitten olisi hieno…

Nämäkin, tämän hetkiset kurakelit olisi kauhistus… Ja kyllä sitä itseäkin melkein itkettää ja samalla naurattaa, että lenkin jälkeen meillä on kaulaan asti musta harjakoira. Eikä ne ees tavanomaisella huuhtelulla lähde, vaan meillä on kotona koko ajan harmaanruskea jalkainen harjakoira, jonka turkki on ihan sotkussa, kun on kastunut. Mutta toisaalta meillä on myös tyytyväinen harjakoira, joka köllähtää lenkin, pesun ja kuivatuksen jälkeen, omalle pedilleen nukkumaan tai ottaa lelukorista luun ja alkaa sitä rentoutuneena kaluamaan.

dsc_1489.JPG
Tuo musta ei TODELLAKAAN lähde helpolla irti. Pelkällä huuhtelulla jää harmaanruskeat jalat, mutta mitä siitä, parin tunnin päästä ne näyttää taas tältä. Toivottavasti ne lähtee sitten ees kunnon aineilla 😀


Näyttelykoira ja Uni

Posted on

Tänään oli viimeinen ilmottautumispäivä Villakoirien Erikoisnäyttelyyn ja mä lopulta ilmoitin Pupun sinne. Mennään nyt sinne kovaan sakkiin, tuossa ”modernissa” leikkauksessa ja ehkä liian haalistuneessa värissä. Saapa nähdä pussaako se tällä kertaa tuomarin nurin, vai mitä se lie keksii 😀

Liisan kanssa ollaan puhuttu, että he tulisivat Unin kanssa kyläilemään. Päästäisiin näkemään Unia ja Pupu pääsisi verestämään vanhoja riehumismuistoja kaverin kanssa. Tänään Liisa oli pessyt ja trimmannut Unin ja laittoin minulle kuvan tytöstä. Ihan samalta höpsöltä se näyttää tuossa terrieritrimmissäkin, kyllä siitä koiran tunnistaa.

417612_10150576332599352_731829351_9133240_1398789662_n2.jpg


Treeniä treeniä…

Posted on

Kävin Pupun kanssa Avoimen luokan näyttelytreeneissä, tuossa ihan vieressä. Pupulla oli kivaa, miksipä ei kun sai maksapaloja popsia. Tapansa mukaan Pupu oli vähän epävarma muiden koirien suhteen, etenkin kun porukka staffeja piti kovaa melua tullessaan. Muille piti sitten haukkua, jos tarpeeksi lähelle tulivat. No kun treenaamisen aloitti, niin unohtui moinen möykkääminen. Pupu seisoi hienosti vapaasti ja kolmannella hampaiden katsomisella oli jo niin rauhoittunut, ettei pussannut ja yrittänyt kaataa ”tuomaria”.

Juokseminenkin sujui kohtalaisesti. Pupun perusongelmahan on katsoa minua silmiin kontaktissa juostessa. Nyt juoksutin namipalan perässä, niin että namipala oli kädessä ja meni paremmin. Pitäisi itseasiassa ottaa kosketuskeppi avuksi, jonka perässä Pupu saisi mennä. Mutta paremmin tuo sujui kuin aikanaan.

Viikko on aika miettiä ilmotanko Pupun villakoirien erikoisnäyttelyyn ihan vain Pupun hauskanpidon vuoksi, menestystä on ihan turha odottaa. Toisaalta sinne olisi kiva muutenkin mennä tapaamaan tuttuja ja samallapa se Pupukin voisi käydä maksanpaloja kehässä syömässä, eihän se hylättyä huonompaa voi saada 😀

Mukana oli vain kamerakännykkä ja kuvailin Pupua peilin kautta, joten laatu on mitä on.

20022012607.jpg
Olikos täällä jotain herkkuja?

20022012605.jpg
Hienoa vapaata seisomista.

20022012608.jpg

20022012611.jpg
Naamasta näkee, että kivaa on!


Parta on poissa

Posted on

Puppana ruppanalta. Sain sen viimein pakkasten hellittyä pestyä ja trimmattua. Ei se ollutkaan niin iso urakka kuin luulin. Neiti on saanut kai aikuisen turkin, koska vain 2 takkua löytyi jaloista! Ihan ihme tällä pesuvälillä. No Raijan taika-aineetkin varmasti ovat auttaneet. Neidillä on karva kasnut niin hyvin ja turkki on sen verran hyvässä kunnossa, että mietin Villakoirien erikoisnäyttelyyn ilmoittamista. Onhan Pupulle tuollainen ei-niin-menestyvä kampaus, joka on vajaakin, väri haalistunut ja kaiken lisäksi vapaasti esitettävä koira, mutta voisihan sitä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Ei sieltä hylättyä huonompaa voi tulla 😀 Reilun kuukauden päästä olisi jo varmasti vielä enemmän tukkaa. Mutta esittäjän saattaisi tarvita, kun neiti tuppaa tuijottamaan minua kehässä.

dsc_9266.JPG

dsc_9276.JPG

dsc_9307.JPG

2011-12-18-piparkakut-ja-pupu.jpg
On se turkki jotain kasvanut 🙂



Videoita Turusta

Posted on

Jekku oli päässyt Marin videoille, joten tässä 3 pätkää Jekusta Turussa 🙂

Ensin puolet junnupojista yhdessä (oli niin monta, että juoksivat kahdessa osassa).

Sitten Jekun yksilöarvostelu

Paras junnupoika kisa

Ja viimein paras uros, jossa Jekku selkeästi muisti mitä piti tehdä 😀


Turkkunen näyttely

Posted on

Tänään lähdettiin Kekkusen kanssa kahdestaan Turun näyttelyyn. Huomaa, että herra on 11kk ja äijämäisyys alkaa nousta. Narttuja katseli ja pojille piti vähän yrittää pullistella. Hieman poikaa toppuuttelin, jätkä kun alkoi pullistelemaan myös bernhardinkoiralle 😀 . Kehässä poika oli jotenkin ensin vähän pihalla, ei tiennyt menisikö muita katsomaan vai mitä tässä pitäisi tehdä. Näyttelyyn keitetyt maksat ei oikein maistuneet, kun hulina kiinnosti enempi. Juokseminen maistui taas ja poika veti hirmuisella vauhdilla kehää ympäri. Tuomari piti Jekusta, mutta selänpäällä makaava häntä, tiputti Jekun junnu kakkoseksi. Tulos oli kumminkin hyvä, Jekku ja ykkönen oli ainoat erinomaisen ja SA:n (sertifikaatin arvoinen) saaneet ja näin saivat ”pääsyliput” paras uros -kehään.

Tuomarointi oli tänään muuten mielenkiintoista. Alkuperäinen tuomari oli perunut tulonsa ja rotu oli jaettu kahdelle tuomarille. Yleensä jaetaan urokset toiselle ja nartut toiselle, mutta tänään pennut ja juniorit oli toisella ja loput toisella, niinpä Jekkukin päästessään jatkoon pääsi myös tämän toisen arvioitavaksi. Ennen paras uros kehään pääsyä, tämän toisen tuomarin pitää hyväksyä toisen tuomarin antamat Sa:t. No tämä hyväksyi pojat ja pääsimme paras uros kehään, jossa ei sitten menestystä enää tullut. Mutta hyvä tulos silti tältä päivältä ja paras uros kehässä Jekkukin kiinnostui jo nameista ja toimi niinkuin aikaisemmin, eli hirmu hyvin.

Tuomari: Robert Dunlop, Iso-Britannia (PU-kehän tuomari oli Jocelyne Gagne, Kanada)

very well balanced dog, lovely head shape &balance,well chiselled cheeks, eyes sligthly round, well set, exellent ears, well-arched neck, sloping into well-angulated front, nice bone, good feet & depth of chest, level topline, well-rounded croup, well muscled, tailset very low which spoils his outline in movement, presented very well, moved ok

hyvin tasapainoinen koira, kaunis pään muoto ja tasapaino, sileät posket, silmät hieman pyöreät, hyvin sijoittuneet, erinomainen korvat,hyvin kaareutunut niska, joka ”sulautuu” hyvin kulmautuneeseen etuosaan, kiva luusto, hyvät jalat ja rinnan syvyys, tasainen ylälinja, hyvin tasapainoinen lantio, lihaksikas, hännänkiinnitys hyvin alhainen, mikä pilaa ääriviivat liikkeessä, esitetään hyvin, liikkuu ok

ERI, JUK-2 SA

Omaa kameraa ei ollut mukana, toivottavasti oltais osuttu jonkun muun kameraan tai muuten alla oleva kuva jää ainoaksi 😀

22012012494.jpg
Aito jalaton harjakoira, ei tule ikävää jalkavaihetta kasvussa…