Sain vinkin hyvään koiranruokinta kirjaan. Eilen sen hain kirjakaupasta ja tänään olen lukenut sen jo puoliväliin. Hyvin mielenkiintoinen ja paljon avaava kirja ainakin tähän mennessä. Olisipa kiva lukea vastaava ihmisen ruokinnasta, kiihkoton ja asiaa täynnä oleva kirja. Kirja on Merja Hellemannin ja Petri Marjetan: Koiran ruokinta (Art House) ( LINKKI). EI ole periaatteessa merkitystä millä syötät, kunhan teet muutaman tärkeän laskutoimituksen ja näet, saako koira tällä ruokinnalla kaiken tarvittavan. Lisäksi pitää katsoa myös koiraa.
Pupulla on nyt ollut T-paita käytössä tikkien ajan… Hyvä idea, ettei pääse nuolemaan haavaa ja ei tarvitse pitää pönttöä päässä… mutta paita 24/7 on aivan armoton takuttaja! Ei auttanut edes silkkitipat, jotka Unilla auttoi pitämään turkin hyvin auki. Huomenna tai viimeistään maanantaina, kun saan tikkien osalta pestä koiran, niin onpa ihan kiva duuni selvittää koko koira. Jalkapallotkin on takuttuneet, koska haavaa on pitänyt suihkutella. Noh eiköhän se siitä, onneksi karva ei ole vielä kauhean pitkää.
Huominen jännittää, ensinnäkin, kulkeeko Naomi. Treeneissä treenasimme juuri Riihimäkeä varten nurmikolla. Aluksi se oli Naomille silkka kauhistus, että tässäkö pitäisi niinku juosta. Mutta sitten koira muisti, että seuraa sana tarkoitti, että kun juoksee tosi iloisesti, niin saa kinkkua. Koira suorastaa liiti. Nyt harjoiteltiin myös näyttelyn tapaan, hetki juoksua 5-10min odottelua (emäntä pölisee muiden kanssa), sitten taas pitäisi mennä vauhdilla ja sitten taas makoillaan hetki. Se sujui yllättävän hyvin.
Toisen jännityksen aiheena on Jekku poika, jonka kohtaamme näyttelyssä. Sieltä sitten pikku mies lähtee meille katselemaan suurta maailmaa. Jännittää miltä poika näyttää, näyttääkö se yhtä hyvältä kuin kuvissa, millainen luonne sillä on ja minkä kokoinen poika mahtaa olla. Ja mitä muut sanoo, Pupu varmaan ratkeaa riemusta, vihdoinkin sillä on taas kaveri, joka peuhaa.
