Pupu sai tänään ensimmäisen rokotuksensa. Pistosta neiti ei edes huomannut. Eläinlääkäri oli kyllä hullaantunut koko koirasta (niinkuin kaikista muista villoistammekin aikanaan). Eläinlääkärin mukaan Pupu käyttäytyy vanhemman oloisesti kuin ikä antaa olettaa. Pentu on niin rohkea ja ulospäin suuntautunut. Lääkäri kannusti Pupun kanssa harrastamaan, koska luonnetta tuntui riittävän.

Odotushuoneessa Pupu säikäytti kissanpennun. Pentu halusi eka haistelemaan mutta lähelle tultua sai paniikkikohtauksen ja yritti pakoon. Omistaja sai viimein sähisevän ja kynsivän kissan rauhoittumaan… Omistajaa huvitti, että miten kissa tiesi pelätä, kun ei ollut koskaan koiraa nähnytkään ja Pupukin vain toljotti rauhallisesti.

Pupun korvat oli hieman tulehtuneet ja korvanäytteessä löytyikin hiivaa. Siihen saikin sitten kuurin Canofiteä. Tätä vähän oletinkin kun korvat ovat mielestäni haiskahtaneet viime aikoina.

Eilen oli oikea tuhopäivä. Kokeilin autoilua ilman häkkiä ja tuloksena oli takakontissa silputtu talouspaperirulla sekä hampaiden kokeilua rakenteisiin. Kotona Simoa nukuttaessa Ossi pelasti vessapaperirulla (siis ex-täyden) ja paperia oli revittynä joka puolella. Illalla ihmettelin mitä sain jalkohini takkahuoneesta… No neiti oli saanut ruukun suojuksen irti ja kaivanut multaa pitkin lattioita. Talouspaperit on Pupun suosikkeja, se repii niitä vaikka suoraan taskusta ja silppua sen jälkeen. Myös alushousut on kovassa huudossa, ne pitää lussuttaa rikki. Mutta ei nyt sitten (vielä) ole saanut ihmeempää aikaiseksi.

Nyt se sitten tapahtui… Pupun turkista löytyi pihkaa. Aavistelinkin jo tätä kun aina tappaa niitä männyn ja kuusen oksia. Onneksi ei ollut paljoa ja vain tuossa kaulassa, että sai helposti pois. Lisää on varmaan odotettavissa, kunnes rauhoittuu puiden kanssa, epäilen kyllä, ettei sitä tapahdu lähiaikoina :oD

Jatkuvalla kieltämisellä ja kehumisella alkaa olla vaikutusta ja pureminen on vähentynyt huomattavasti. Ja ehkä sillä, että lenkillä eleettömästi kiepautin neidin selälleen, kun ei uskonut kieltojani.

Tänään posti toi kauniin vaaleanpunaisen nahkahinan ja vaaleanpunaisia valjaita odotellaan (pidempi toimitusaika). Vaaleanpunainen kun sopii niin hyvin ruskeaan koiraan…

Huomenna olisi taas valokuvauspäivä, kun on taas kaksi viikkoa kulunut edellisistä kuvista jalkapallon kanssa. Saa nähä onko neiti kasvanut. Minun silmiin näyttäisi että on, varsinkin kun makaa levällään lattialla. Ja onhan kaikki Wilman vanhat valjaat ja takit jo pieniä.Vaikea silti hetkittäin on uskoa, että Pupusta tulee isovillakoira joskus :oD.

Eilen käyntiin kahdessa kerrostalon rappukäytävässä ja kyläilemässä. Rappukäytävä oli vähän pelottava, metallisten ovirallien päältä Pupu käveli hienosti, mutta rappukäytävään astuminen arvelutti. Rappukäytävässäkin piti kävellä hieman aristellen. Portaat kannoin, koska muistii mukaan kannettiin Pilveäkin todella pitkään lonkkia säästääkseni.

Käytiin samalla reissulla Veeralla kylässä ja täysin vieraaseen asuntoon Pupu käveli reippaasti ja tutki joka nurkan ja asettui syömään puruluuta. Jaksan aina ihmetellä tuota hirmuista luottamusta vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin. Lopulta alkoi väsyttää raskas kyläily ja Pupu otti torkut.

Vielä yksi sisko löytyi :o). Tulisipa pentutapaaminen, Pupu kun ei oikein näyttelyihin pääse. Tai olen kyllä miettinyt ehkä yhdessä käyttää saamassa arvostelun, jos vaan jaksan tukan pitää pitkänä niin kauan. Pupulla kun on luonnonlyhyt häntä ja se on hylkäävä virhe uudessa rotumääritelmässä. Tosin tiedän, että osa tuomareista ei semmoisesta piittaa, jos koira on muuten hyvä… Me yrittelemme enempi sohvaperuna ja tottelevaisuuskilpailu uraa…

Piti vielä lisätä, että minun silmiin häntä ei ole lyhyt, edesmenneellä kääpiöllämme Wilmalla oli aikanaan kohtuullisen lyhyt häntä. Mutta jos rinnalle tuo täysmittaisen hännän omistavan villan, niin eron varmasti huomaa heti.