ja se kyllä huomaa. Koira maailmassa kotielämä ei kauheasti muutu oli sitten 1 tai 2 koiraa, mutta 3 koira muuttaa paljon. Kun koiria on 3 ne muodostavat lauman ihmislauman rinnalle. Parhaiten tämä näkyy esimerkiksi valehaukuissa ovelle. Kun yksi ryntää ovelle haukkumaan, ryntää sinne loputkin koirat ja lumipallo efektiä on vaikea pysäyttää. Yhden ja kahden koiran kanssa saa aina jotenkin toisen pois, jos toinen tolvailee. Jos riistaa tulisi näkyviin, nousisi laumakäyttäytyminen vielä voimakkaammin esiin, kolmikko on jo aika tappava yhdistelmä. Susilaumassakin, ne metsästää, jotka todella sen osaa ja silloin esimerkiksi johtajasusi ei välttämättä johda joukkoa, vaan se joka tuo sapuskan pöytään. Vähän samaan tyyliin ajattelee varmaan koiralauma, jätetään tuo kömpelö omistaja tuohon odottamaan, kun käydään vähän hakemassa iltapalaa. Kolmella koiralla laumahierrarkiaakin käsitellään koirien kesken enempi. Kuka puollustaa ketäkin, jos toinen rähähtää. Toisalta kolmen lauma on helpompikin, ettei aina se yks sorra toista.

Meillä se näkyy siinä, että valehaukut on hieman lisääntyneet ja koko porukka osallistuu niihin. Kun pahin haukkurytäkkä on ohi, jää joku sanomaan vuh ja siihen seuraava sanoo vuh ja taas yksi vuh ja tätä jatkuisi loputtomiin. Siinä vaiheessa pitää mennä eteiseen”Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!”.  Lisäksi vielä vahdataan kuka syö mitäkin ruokaa ja mistä kupista ja toisen kupissa ruoka on parempaa. Lisäksi pientä selvittelyä vaatii kuka nukkuu kenenkin vieressä. Onneksi jokaiselle on kelvannut molemmat. Ilo nukkuu niin Naon kuin Pupunkin kainalossa. Ja Nao näyttää menevän välillä Pupun viereen nukkumaan. Mutta jos Nao änkeää Ilon viereen, niin Ilo nurisee tyytymättömyyttään (toistepäin ei mitään). Yleisimmin niin Ilo kuin Naokin ahtautuu pieneen nukensänkyyn, joka laitettu Prinsessoille sängyksi. Hämmsätyttävää kyllä, ne mahtuvat siihen molemmat nukkumaan yhdessä 😀

Nao alkaa avautumaan. Tänään oli ihan onnessaan, kun otin näyttelyhihnan esiin, tiesi saavansa lihapullia ja hyppi jo onnessaan. Neiti ravasi tänään tosi kauniisti ja seisoi hienosti pöydällä ja palkkana oli tietenkin avokätisesti lihapullaa. Lisäksi koko porukka etsi lihapullan paloja nurmikolla.

Vanhempani kävivät tänään ja he olivat Naosta vähintääkin epäluotettavia.  Tietysti Pupu ja Ilo hyppi kun hullut ja jouduin komentamaan Pupua ja se ei tietenkän helpottanut Naon tilannetta. Se mulkoili tulijoita olohuoneesta ja keittiön pöydän alta. Tilanne oli täysin uusi, koska koko aikana meillä ei ollut käynyt kukaan ja nyt ovesta lappasi kaksi ihmistä. Sylissä Nao uskalsi hyvin tavata tulijat ja lopulta uskalsi äitinikin syliin.

Mutta olen rakastunut… Jos olen ollut rakastunut Iloon ja Pupuun, niin samat tunteet on nyt Naoa kohtaan. Se on suloinen nallukka hassuine korvineen. Me aina Naon kanssa pihalla katsellaan vierekkäin, kun hullut pennut peuhaa ympäri pihaa. Tuntuu ihanalta, kun meillä on viisas aikuinen koira, kun ne meidän aikuiset koirat on meiltä lähteneet aivan liian aikaisin.

Tänään pesin mutkatta Naon ja tietenkin sitten piti illalla painella metsälenkille. Metsässä oli tietenkin lötsää, joten pestyt tassut on ainakin menetetty 😀 . Nao oli ihmeissään tuolla Ruotsinkylän metsissä. Puolen tunnin reippaan maastokävelyn jälkeen, alkoi Naolta kai kunto loppua, kun tuli hihnanmitan päässä, eika vauhtia enää oikein löytynyt. Piti silloin hieman hiljentää tahtia, kun neidillä on vähän tuota painoakin. Tosin sitten illalla oli kyllä voimia peuhata Ilon kanssa. Ja kuorsata… Nao on tänään jo kaksi kertaa nukkuessaan kuorsannut. Ekalla kerralla Pupu istui vieressä ja kuunteli pää kallellaan 😀

Pitää nyt tietty laittaa vielä pari kuvaa pestystä Naosta, esittämisavustajana toimi Simo.

Hyvin Nao alkaa sopeutua ja pikkasen avautuakkin. Kun taas aamupäivällä harjoiteltiin näyttelykipitystä, niin jopa innostui hyppimään minun päälleni, lihapullan perään. Vauhtia vielä puuttuu, neiti kun on hieman pidättyväinen kumminkin. Tosin, kun otin Ilon ja Pupunkin juoksemaan Naon kanssa, lihapullan perässä, niin alkoi joka tyypiltä vauhtia tulla ”Noi syö mun lihapullat!” 😀

Nao oli myös yksin mukana Leevin jalkapallo ottelussa ja puhtain paperein se meni. Vähän koiraa ihmetytti, että mitä me täällä tehdään, mutta onneksi löytyi pikkutyttö rapsutuspalvelijaksi. Sen jälkeen vielä käveltiin Keravan keskustassa kyytiä odottelemassa ja koira kulki kuin olisi ollut meillä pidempäänkin.

Meno on tytöillä välillä hurjaa. Nao ja Ilo astuu vuoron perään toisiaan (Naon juoksun takia) . Pupu ei astu, mutta tökkii Naoa usean kerran peräkkäin. Samalla lailla koira tekee marsuillekkin, etten tiedä mikä idea siinä on… Ilo on kyllä seonnut täysin Naon tultua. Se juoksee rallia Pupun kanssa pihalla, että välillä ihan hirvittää. Siitä on tullut nyt pentu, joka nauttii elämästä, se antaa Naon hoitaa pomon hommat.

Nao kulkee myös päivittäin autolla, eikä ole enää kertaakaan oksentanut. Toki matkatkin on olleet lyhyitä