Mökkireissua ennen Ilo käytettiin vaihteeksi lääkärissä, koska oikea korva roikkui niin pahasti alaspäin. No sieltähän löytyi taas kokkia ja hiivaa, oikeasta pahemmin. Huoh… Pupu ja Ilo, aina ton hiivan kanssa taiteilemista. Mutta nyt sitten Ilolla 3 viikon kuuri tipoilla ja nyt viikon jälkeen alkaa jo korvatkin nousta entiseen korkeuteensa.

Mökkielämää vietettiin järjettömissä hellelukemissa (+30-34) Uni keksi järven ja uimisen. Noilla helteillä ei voinut tuskaista koiraa kieltää, joten selvittelin turkkia sitten iltaisin.Uni sai myös Pupun tulemaan veteen kahlailemaan. Pupun turkille vesi tekee vain hyvää hoitaen nyörejä. Nyt Pupun turkki on niin nyörittynyt, ettei sitä enää saisi kammalla avattua. Muutamaa kohtaa lukuunottamatta nyörien väleissä iho näkyy hyvin.

Löytyi myös paikka, missä Uni käyttäytyi rauhallisesti. Se istui yli puolen tunnin veneratken hiljaa paikallaan katsellen maisemia! Odotin paljon pahempaa katastrofia 😀

No huomenna ois Unin avaus, pesu ja trimmaus viikonlopun näyttelyputkea varten. Taitaa olla viimeinen näyttely ennen mun vauvaloma taukoa, miettinyt olen, jos palattaisiin sitten messariin… Tauolla kätevästi voisi ottaa lonkkakuvatkin. EN nytkään tiedä saanko esitettyä koiraa noissa näyttelyissä, mutta toivottavasti on apukäsiä.

Pikku karhu metsän keskellä…

Naomin mielestä lämpötila alkoi olla just sopiva siinä kolmenkympin paremmalla puolella. Yleensä makasi tuossa takanaan portaalla auringonpaisteessa…

Niin lähellä, niin kaukana… Millä ihmeellä tuon ruuan saisi järvestä pois??

Pupu istuskeli mökillä hassusti, kuin pikkupentu. Nyörit jaloissa näyttää jo hyviltä ja muutenkin tukka on hyvin tiiviisti nyöreillä.

Tässä pikkasen työmaata muuttaa kauniiksi näyttelykoiraksi.

Taistelevat metsot… eiku nuudelit.

Uni sai houkuteltua Pupunkin järveen kahlailemaan, syvemmälle Pupua ei saanut.

Uni uimari järvessä, eka koiramme joka osaa oikeasti uida eikä räpiköi paniikissa. Pupukin näytti osaavan oikean uintityylin, kun vein hihnalla syvemmälle.