Niin, miten paljon sitä voi pelätä epäonnistuvansa jälleen. Unin kanssa pelkäsin, että mokaan tai rikon jotenkin pennun, etten ehdi saada lupaavaa pentua kehiin. Nyt Jekun kanssa toki tätäkin miettii, mutta suurempana on pelko, että mitä jos mokaan kasvatuksessa ja Jekusta tuleekin ihan kamala. Taustalla painaa epäonnistuminen Unin kanssa ja siitä luopuminen. En ole selvästi vielä selvillä vesillä siitä, koska se jyskyttää koko ajan taustalla. Mitä jos Jekku riehuukin liikaa Pupun kanssa ja sitten sekin alkaa tuhoamaan, haukkumaan, levottomaksi? Aiheutinko itse Unin turhautumisen ja vaikeasti hallittavan käytöksen? Ei siitä pääse helpolla yli vaikka Jekku onkin kaikin puolin ihan normaali nuori poika koira, mitä nyt haukku on hetkittäin herkässä (ja kai ne normaalit koiratkin haukkuu joskus 😀 ). Muistan miten Pupusta aina mietin pentuna, että tuleeko siitä mitään ja toteutinkin koko ajan jotain koulutusmissiota, että koiran käytöstä olisi saatu paremmaksi. No kyllähän siitä kasvoi kaikista yrityksistä huolimatta, ihan normaali koira, no mitä nyt ilostuu hieman liikaa vieraista.
Edelleen Unin pokaalit ja ruusukkeet makaavat kaapissa laatikossa, en ole pystynyt niitä edelleenkään kaivamaan esille muuton jälkeen… Nyt kun JekkuPetterin pokaalit komistavat hyllyä, niin voisihan tuohon ne muutaman isoimman Unin pokaalinkin laittaa rinnalle 🙂
Jekulla on välillä hihna perässä, kun ollaan harjoiteltu ovikellon kanssa, ettei sitä tarvitsisi juurikaan haukkua. Meidän pikku neidistä hihna on kiva, on hauskan näköistä, kun juuri kävelemään oppinut neiti, kulkee pitkin kämppää hihna kädessä ja taluttaa Jekkua 😀
Jekku ja Pupu leikkivät usein juoksemalla vadelmapensaan molemmin puolin.
Tässä näkee miten oikealla Jekku on jo kääntynyt ja Pupu valmistautuu kääntöön omalla puolellaan 😀
Voi Jekku, seisoo pahaa aavistamatta…
Naokin saa hetkittäin leikin huumasta kiinni.
Heh, kaikki kiusaa JekkuPetteriä.
Mut Jekkupa sanoo PÖÖ!
Mä tulen, lailla poutapilven! (tai kieli keskellä suuta). Tässä muuten näkee, kun ajelin Naomilta tassukarvat villakoira tyyliin, seisoessa niitä ei huomaa, kun jalkojen karva laskeutuu päälle. Lähinnä kurapyykkiä vähemmäksi jos näin saisi tassujen osalta.
Naomi etsii toivekkaana vielä viimeisiä vadelmia.