Uusi vuosi, uudet kujeet

Posted on

Viime vuosi sujui meillä upeasti. Jekulla 17 näyttelyä, joista se sai 14 erinomaista, 3 sertifikaattia, oli yhden kerran rotunsa paras (ROP) ja yhden kerran Vastakkaisen sukupuolen paras (VSP). Näillä ansioilla Jekku oli suomen 11. kaunein harjakoirauros suomessa. Tänä vuonna jatketaan. 22.2 Jekku täyttää kaksi vuotta ja sen jälkeen alkaa viimeisen sertin metsästys. Harjakoirien määrän kun näyttelyissä tietää, sitä jouduttanee hakemaan hetken aikaa, osa on hakenut jopa vuosia. Mutta näyttelyvuosi alkaa treenauksen merkeissä tammikuussa Turussa ja sitten pientä taukoa (kun ei ole sopivia kehiä) ja sen jälkeen varmaan aloitamme lapppeenrannasta sertin metsästyksen. Jekku on käynyt viime vuonna sen verran laajasti eri tuomareilla, että ihan jokaiselle ei tarvitse viedä.
Jekku aloitti myös agilityn ja vaikutti aika hyvältä siinäkin lajissa. Lisäksi pitää muistaa erinomaiset terveystulokset, jotka Jekku sai.

Pupu kävi viime vuonna yhdessä näyttelyssä, joka oli villakoirien erikoisnäyttely. Silti se pokkasi sieltä erinomaisen ja oli avoimenluoka 3. Erittäin hyvä tulos suomalaisella tuomarilla ja noin haalistuneella värillä. Pupu saattaa käydä tänäkin vuonna jossain kehässä, riippuen ihan miten jaksan turkkia pitää ja miltä väri pitkänä näyttää.

Naomi on saanut lepäillä vain laakereillaan. Lääkitystä on saatu jo vähän kohdilleen, mutta edelleen taistellaan sydänvian, sydämen möykyn ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Päivä kerrallaan, huonoina päivinä mietin jo viimeiselle matkalle viemistä, mutta vielä on hyviä jaksojakin, joskus jopa pari viikkoa…

Hupi saapui ihastuttamaan meidän elämäämme ja olen ollut todella iloinen, että sen saimme. Hyppäys uuteen rotuun on kannattanut, olen ollut täysin ceskyn lumoissa (niinkin pahasti, että minut on saatu jo mukaan cesky yhdistyksen toimintaan…). Kovasti odotamme, että tämäkin poika kehittyisi rotumääritelmän mukaiseksi kaveriksi, erityisesti jännäämme nyt vaihtuvia hampaita ja korvien lopullista asentoa. Jos ne on ok, niin tie on auki kehiin. Hupin eka kehä tulisi olemaan myös Lappeenranta, joskin eri päivänä, kuin Jekulla ja siitä lähtee käyntiin sitten myös Hupin näyttelyelämä.

No tämä vuosi on edellisten kaltainen siltä osin, että jatkamme harjakoirien näyttelyharkoissa käyntiä molempien poikien kanssa. Voi olla, että kipaisemme jollain agilitykurssilla Jekun kanssa ja toko on edelleen haaveena Pupsan kanssa. Ja tietenkin pitkiä kävelyretkiä lähiympäristössä, metsissä ja mökeillä. Sekä leikkiä ja peuhaamista pihamaalla. Pientä jatkuvaa treeniä joka päivä.

Näin rennosti koirat otti vastaan ilotulitukset. Tosin viettivät pommituksen ajan sisätiloissa, verhojen ollessa kiinni ja musan pauhatessa täysillä.


Jouluaikaa

Posted on

Joulu oli Hupille ensimmäinen, mutta eipä tuo osannut stressata. Paketteja ihmetteli ja nuuskutti ja lopulta nukahti lahjakassin päälle. Yllättäen Pupuakin kiinnosti pakettien sisältö, vaikkei koirille paketteja tullutkaan. Kuppeihin päätyi makupalat kinkkua ja laatikoita, mutta siitä tuli ikävä jälkiseuraamus. Pupun maha ei tykännyt siitä ja se on päästellyt järkyttävän hajuisia kaasupilviä iltaisin, vaikkei nyt ole enää saanut mitään normista poikkeavaa.

Selattuani kaikki koirien vaatteet sain todeta, ettei haalarit mahdu Hupin jaloista läpi ja poika tarvi selkeästi lisälämpöä kovilla pakkasilla sekä kurakeleillä, että pärjää lenkit mukana. No käytiin Mustissa ja Mirrissä testaamassa jotain sopivaa pukua ja heti siellä olikin sopiva Rukka-haalari mikä lähti mukaan. EIhän tuo nyt mahdu kuin tämän talven, mutta se on tarkoituskin.

Onkos täällä minulle paketteja?

Pakettejaaaa

Väsynyt juhlija

Ystävyys

Hupin uudi Rukka haalari

Hupi tarkkailee Jekkua, suu täynnä Jekkua…

Hubaa!

Naomikin innostui vähän mukaan, vaikka on viime päivät ollut taas vähän huonompana (väsyneempi).

Jekku ja Hupi painalsi poikien tekemissä käytävissä.

Mutkat suoriksi…

Pupu ja rakas pallo

Mitä isompi edellä…



Hupi kasvaa vaan

Posted on

2 kuukautta Hupi on meillä ollut ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen tähän pentuun. Kahdessa kuukaudessa poika on oppinut lähes sisäsiitiksi, ne mitä tulee, tulee lähinnä paperille ja nekin aamusella, kun ei ole ehditty ulos. Poistin eilen paperit kokonaan olohuoneen takaovelta ja ainoat paperit on nyt enää koirahuoneen ulko-ovella. Siellä on vielä oltava, kun todella välillä öisin tulee pissa ja siellä viettävät yksinolo ajat, kun olemme poissa. Hupi osaa mennä ovelle hädän tultua ja siitä se on ulos päästettykkin heti, kun on pyytänyt. Kekkuhan oli sisäsiisti jo tässä iässä meille tullessaan, sille ei laitettu papereita ollenkaan, mutta silloin oli kyllä kesämpi, että pystyi pitämään ovia enempi auki. Mutta kaikenkaikkiaan todella nopeasti on oppinut, kun yleensä se sisäsiisteys on löytynyt 6kk ikään mennessä isoilla koirillamme, pienemmillä sitten heikommin.

Luonteeltaan partanaama on iloinen ja reipas, ottaa vieraat vastaan samalla lailla kuin mitä Pupu, mutta onneksi kokoa on tuon vajaan 25cm verran 😀 Ei, ainakaan vielä, merkkiäkään varautuneisuudesta. Mutta kun vieraat on asettuneet, asettuu koirakin, eikä sitten onneksi jatka Pupumaisesti vieraiden piinaamista loputtomilla rapsutuspyynnöillä.

Hampaat vaihtuu nyt vauhdilla ja se näkyy korvissa. Ne on selkeästi pehmenneet ja välillä on ihan ropelina päässä ja taas välillä ihan normaalisti. Nyt vaan saa toivoa, että hampaiden vaihduttua jäävät oikeaan asentoon.

Cekylehdessä oli Hupin sisarusten kuvat ja hämmästyin, kun yksi siskoista on jo aivan hopean harmaa, näiden muiden ollessa vielä melkoisen mustia. Nyt on alkanut Hupille mm. selkään jo tulla harmaita karvoja, joten väri varmaan vaihtuu tässä pikku hiljaa.

Hupi 2kk ja 4kk, vauva partanaamasta on kasvanut pieni ponteva poika.

Yleensä koirat tietävät, kun lähden hakemaan lapsia koulusta, etteivät pääse mukaan. No tänään Jekku itsepintaisesti odotteli eteisessä pukiessani, että päätin sen ottaa mukaan. Kekku sitten tutkaili lapsia ja odotteli tuttuja hahmoja saapuvaksi autoon ja joululomalle.


Hampaat tippuu suusta

Posted on

Meillä on nyt ollut pari päivää täällä semmonen ekaluokkalaisen hymy eli edestä puuttuu hampaita. Hupi aloitti viimein vaihtamaan hampaat rautahampaiksi. Nyt saa sitten jännittää seuraavat pari kuukautta, että ilmestyykö sinne kaikki tarvittavat ja tarvitseeko maitoja lähteä poistelemaan, jos eivät irtoakkaan itsekseen. Kaikkea jyrsitään nyt urakalla ja lattialla lojuukin kaikenlisia luita savustetuista naudanjaloista nahkaluihin. Ehdottomasti parhaat oli Jekun kasvattajan tuomat litteät liuskat, ne on kestäneet ja kestäneet Pupunkin syömistä, jolla yleensä tuollaiset peruspuruluut menee parissa tunnissa. Nyt noi on jo lojuneet pari viikkoa ja kovassa käytössä vieläpä. Nuo olivat kotimaisia Ariston hirvennahkaluita.

Tärkeintä tälläisessä laumassa on, että luita on paljon, jotta niistä ei tule riitaa. Tosin, toisen oma on aina se paras. Mutta on täällä joutunut vaikka mitä muutakin Hupin hampaiden väliin, ei enää niin ihmisliha, mutta kaikkea pientä, kuten värikyniä, duplo ukkoja ym…

Hupin harva hymy


Pikkujouluissa

Posted on

Viimeiset tämän vuoden näyttelyharkat oli tai lähinnähän ne oli pikkujoulut ja koirat saivat leikkiä keskenään ja popsia nakkeja ja koirankeksejä. Paikalla oli aivan ihana 14v Muru harjakoira, joka kuulemma tykkää nuorista pojista. Jekku oli aivan otettu, kun vanha rouva oli niin innostunut siitä. Rouva tarjosi seuraansa niin kiihkeästi, että Jekkukin jopa alkoi häkeltymään. No Hupi otti mallia ja innostui nartusta. Huomenna vasta 4kk poika oli aivan innoissaan nartun peräpään kimpussa ja yritti jopa nousta selkään… Miten mä kuvittelin, että ceskyt olisi hitaammin kehittyviä kuin seksihullut harjakoirat, mutta seura tekee näemmä kaltaisekseen 😀

Naomikin oli mukana. Aluksi ajattelin, että se saaa sydänkohtauksen, niin järkyttyneeltä se näytti, mutta kun huomasi, ettei kukaan kiusaa sitä ja se voi siellä etsiä tippunutta ruokaa rauhassa, niin se rentoutui ja loppu menikin ihan hyvin.

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

Naomi ei alkuun ollut kovin ihastunut, mutta reipastui sitten, kun huomasi, ettei nyt niin kauheaa ollutkaan.

Muru rouva 14v oli niin innoissaan nuorista pojista, no pikkujouluissa kun oltiin 😀

Jekkua kiinnosti myös muutkin tytöt

Hupikin harjoitteli miten tyttöjä pyöritellään…

Hupi, huomenna 4kk (ja jalat ihan sössönä, kun ovat syöneet luita)


Joulukuvausta

Posted on

Mitä tapahtuu kun laittaa rekvisiitan ja 4 koiraa, joista yksi on utelias pieni poika…

Hupi: Mitä toi on, onko se marssista???
Muut: Onks ihan pakko…

Hupi: Pallo!,Näenkö todella pallon?

Hupi: Mitä toi kiiltävä höhhö on?

Hupi: Mitä tääl on???

Hupi: Maistellaanpas…

Tuleeko vihollinen täältä?

Hupi: Vai täältä?

Hupi: Hyökkäykseeeen!

Hupi: Tapetaan se!
Jekku: Siis ihan oikeesti, toi idari pentu syö ton kuusen!

Hupi: Jälkiruuaksi vähän nauhaa….
Aikuiset jo luovutti ja pyytävät päästä pois…