Elossa vielä ja pentupohdintaa

Posted on

Hitaasti hiipi tajuntaani, että Naomi on nyt joka tapauksessa parantumattomasti sairas ja voi olla että se porskuttaa tuossa vielä vuosia tai sitten vain kuukausia. Alkaa tuntumaan, että mulle ei kannata myydä koiraa, en saa pidettyä niitä elävän kirjoissa vanhoiksi (Roosa lopetettiin 5v, Wilma 7v, Pilvi 8½v, Ilo 3v), vaikkakin kaikki on lopetettu ihan syystä.

Mutta kun nyt Naomi ei ole kuollut äkkikuolemaa näinä parina päivänä, niin eiköhän se nyt jonkun aikaa tässä vielä pyöri. Nyt se on vaan käynyt pihamaalla itsekseen tepsuttelemassa, eikä osallistu enää kunnon lenkityksiin. Nyt pitää vaan seurata, että onko se väsynyt silti vai piristyykö. Sillä pieni epäilys lääkärillä oli, että kun Naomi ei piristynyt kilpirauhaslääkityksestä, että tämä sydän on voinut vaivata jo silloin ja väsyttää. Naomihan nukkuu  ne ajat milloin ei syö, kerjää tai lenkkeile 😀 . Mutta mistä näitä tietää, pelkkää arvailua. Kiitän kyllä onnea, että käytiin tuolla uudessa lekurissa, vaikka se on vähän kalliimpi, vanhassa ei ois välttämättä edes sydäntä kuunneltu (ja kun mietin, niin en ole varma onko sitä verikokeen otossa kuunneltukkaan viime aikoina…).

Pentukuume on vaivannut minua viime kuukaudet. Tuo on ihan pirullinen vaiva ja sitä pitää aktiivisesti torjua. Mutta Naomin terveystulokset saivat miettiliääksi. Sitten kun koiran aika on, niin onko se sitten kumminkaan harjakoira. Tykkää rodusta hirmuisesti ja mielestäni se sopiikin minulle hyvin luonteeltaan, mutta tuo terveystilanne ei hetkellä oikein parhaimmasta päästä. Tarkkaan pitää katsoa yhdistelmiä, mitä sieltä takaa tulee. Ja harmikseni kahden kiinnostavan pentueen suunnitelmat kaatuivat viime metreillä (eli näitä himoitsemiani pentuja ei tule). Sitten on vielä se, että iso pelko on poikien välisestä kilpakusemisesta sisätiloissa, etenkin harjakoirilla tätä riittää. Jeksu on sisäsiisti ja en todella halua, että se aloittaa mitään kuseksimisia. No tätä samaa on pienissä villakoirissa ja pienissä koirissa ihan yleisestikkin… Noh pitää katsella ja tutkailla taas näyttelyissä mitkä viehättää, mutta aina taidan kallistua lopulta sinne villakoira-harjakoira akselille… 😀 Joka tapauksessa, vielä ei ole aika pennulle, Jekun pitää kasvaa ja saada vähän aivoja ja ikäeroa seuraavaan urokseen, jottei tarvitsisi mitään arvojärjestysjuttuja tapella. Mutta ainahan nämä mielessä pyörii…

dsc_3825.JPG
Jekku haisee nykyään usein pissalle, kun jalkaa nostaessa on helmakarvat jo kasvaneet niin pitkiksi, että saavat suihkun. Kokeilin tuollaista klipsua ja se toimikin, mutta heti seuraavalla ulkoilulla unohdin laittaa klipsun 😀

dsc_3874.JPG
Elossa

dsc_3883.JPG


Naomin sydämessä vikaa…

Posted on

Käytiin tänään kilpirauhasen kontrolliverikokeissa ja sydämen kuuntelussa löytyi sivuääni. Naomille suositeltiin sydänultraa, koska ääni oli epätavallinen. Saimme ajan samalle päivälle, onneksi. Sydämessä oli pientä virtausvuotoa vasemmalla eteis-kammio läpissä ja läpän reunat rosoiset. Sydämen koko oli normaali ja supistuvuus normaali, joten ei aiheuta vielä vajaatoimintaa eikä siihen tarvitse lääkitystä. Vasemman kammion seinässä muutos, seinän paksuuntuma, trombi tai kasvain. Suurin oletus kasvaimesta, koska seinämässä kiinni. Huomasin sen ominkin silmin, näytti yllättävän isolta sienenmalliselta möykyltä, joka liikkui sydämen tahtiin. Lääkäri konsultoi vielä muita kokeneempia lääkäreitä, tulokset ensi viikolla.

Jos trombi niin ainut lääkitys on aspirin. Jos kasvain, suositteli keuhkokuvia ja oireiden mukaista mahdollista hoitoa. Lähinnä siis etsitään onko levinnyt ja kuinka paljon.

Jos on trombi ja  jos lähtee liikkeelle, loppu voi olla nopeakin, jos juuttuu jonnekkin pahaan paikkaan. Samoin jos kasvaimet levinneet ympäri ämpäri.

Ei enää rasittavaa liikuntaa, stressiä tms. Naomi saa elää kissanpäiviä auringossa köllötellen… Jos olo käy tuskaisaksi, niin päästämme Naomin pois. Tuo kilpirauhas sairaus aiheuttaa sen, että en lähde enää pitkittämään minkään muun taudin osalta.

26042012918.jpg


Seisojasta noutajaksi.

Posted on

Yllättävän hyvin Pupu on pärjäillyt, vaikka on ollut tuo tukka pois. Vain ekoina päivinä ja hyvin kylminä aamuina, on tarvinnut vetää haalari päälle. Pupulle mulla onkin ollut tuollainen Hurtan vanha haalari kirppikseltä löydettynä. Muuten kiva, mutta pidempään ollessa päällä hankautuu ja tulee sähköiseksi. Ehkä se pitäisi pestä jollain huuhteluaineella… meillä vaan ei moisia ole käytetty vuosiin. Turkki on jo jonkin verran kasvanut, sileäkarvaisesta saksanseisojasta aletaan muuttua pikku hiljaa kiharakarvaiseksi noutajaksi… Ja kohta ollaan jo ihan villakoira.

Pupu on saanut autossa uuden paikan. Ennenhän Pupu oli takakontissa ja haukkui sieltä kaikki ohikulkijat. Haukkupanta tätä hieman hillitsee, mutta usein unohdan ottaa koko pantaa mukaan. Niinpä pari ajelua on nyt menty etupenkin jalkatilassa. Pupu on niin pikkuinen, että sillä on hyvin tilaa tuossa ja mikä parasta, siitä ei näe haukkua ketään.

01052012928.jpg
Pupu ja haalari, vain kaulus on hieman liian iso.

03052012943.jpg
Pupun uusi autolla matkustamispaikka… Ilme kertoo kuinka paljon Pupu paikasta tykkää 😀

06052012953.jpg
Mietin joskus kuinka pieni Roosa olikaan… Se oli tosi pieni, kun Ilokin oli pieni, mutta sillä oli isompi panta. Tässä koirien aikuispannat vasemmalta: Roosa, Ilo, Jekku, Pupu ja Uni.

06052012956.jpg
Jokainen pieni tyttö tarvitsee luotettavan koiran, jota voi taluttaa. Naomi on tuollainen <3

07052012961.jpg
Käymme aika usein kipaisemalla pienessä kyläkaupassamme koiralenkin ohessa. On ollut mukavaa huomata, että koirat ovat oppineet odottamaan ulkopuolella ne muutamat minuutit ihan hiljaksiin. Tosin ennen tiesi, ettei niitä ole varastettu, niin kauan kun haukku kuului 😀

23042012910.jpg
Juli nelivarvaskilpikonna aloitti ulkoilukauden jo pari viikkoa sitten.


Vauhtia jälleen kerran

Posted on

Pesin Jekun ja kuvasin jälleen kerran. Pöffi on pahin nyt kaulassa vaikka siitä koira ei juuri takkuakkaan. Nyt oli hartioiden päällä takut ja rinnassa. Ehkä se siitä, pikku hiljaa kehittyy aikuisturkkiin.

Otin myös kuvia, kun Pupu ja Jekku paineli pihamaalla. Jekku taas oli pöljä ja ohitteli lelu suussa juoksevaa Pupua, eikä tajunnut pysyä jahdattavan takana. Paras oli kun molemmat paineli peräkanaa ja molemmilla oli lelu suussa 😀 Ja jos Jekku ei suostunut jahtamaan, Pupu heitteli lelua itselleen. Ensin korkealle ilmaan ja sitten koppi 😀

Pihallamme kukkii taas upeasti valkovuokko meri. Vuosi sitten kuvasin siinä hyvin sairasta Iloa, joka eli viimeisiä päiviään, tänä vuonna kukka mereen pääsi Jekkunen.

dsc_3681.JPG

dsc_3702.JPG
Yhteispomppu 😀

dsc_3734.JPG
Jekulla jekunraato suussa ja Pupulla taas Pikku-Uni suussa, voisko joku kertoa näille, että tarkoitus on ottaa toiselta pois lelua, eikä että molemmat jahtaa kanttamalla omaa leluaan…

dsc_3746.JPG
Ja koppiiii! (Pupun itse heittämä lelu)

dsc_3769.JPG
Kevät poika

dsc_3812.JPG
Meidän pihassa valkovuokkoja riittää.

dsc_3570.JPG

dsc_3620.JPG

dsc_3611.JPG


Nyt loppu hyysääminen

Posted on

Mua on ärsyttänyt jo pidemmän aikaa Jekun syöminen. Sillä on tapana viivytellä jossain kaukana, sitä saa huudella tulemaan kupilleen. Lopulta se tulee keittiöön, katsahtaa kuppiin, kiertää pöydän, kiertää tyttöjen kuppeja katsomassa ja sitten se palaa omalle kupilleen ja aloittaa varovasti syömisen. Ja kun syöminen alkaa, siihen palaa takaisin tuon ahnepossun syömisvauhti, mikä sillä normaalisti on. Jekkuhan on tavattoman ahne, mitä namipaloihin tulee… En ole puuttunut tähän, ettei vaan mamman pieni raukka parka kuole nälkään 😀 . Välillä olen nostanut kupin pois kun on poistunut kupilta, mutta antanut takas, kun koira on uikuttanut ja hyppinyt pöydälle kupin perään. Koska viimeksi näyttelyssä tuomari mainitsi koiran olevan hieman tuhti, niin nyt uskallan puuttua tähän. Tänään sitten annoin tytöille kupit, huutelin poikaa, joka tulikin kupin luo, haisteli jonkun aikaa ja palasi sitten tekemään tällä kertaa kierrosta olohuoneeseen. Mulla meni kuppi nurin ja painelin keittiöön ja nostin Jekun kupin tyynesti pöydälle. Eikä auttanut itku ja valitus illan aikana keittiössä. Katsotaan kauanko poika jaksaa temppuilla, milloin iskee nälkä. Pupulla siihen aikanaan meni pari päivää. Jekulla on myös ihan sama mitä kupissa on, samat ihme veivaukset ja kyttäykset ollu.

Koiran omistamisen onnea meinasi tulle eilen oikein roppakaupalla… Pupu kävi ojassa pissillä ja Jekku meni sinne taakse haistelemaan. Huomasin, että Pupu aikoo myös käydä isommilla asioillaan ja vedin Jekun hihnasta pois alta. JA onneksi vedin! Pupulla oli nimittäin iskenyt ripuli. Jos en olisi vetänyt Jekkua pois, se olisi saanut komean ruskean kuorrutuksen 😀 Onneksi nyt selvittiin säikähdyksellä, mutta kyllä mua nauratti.



Lahden näyttely

Posted on

Tänään oli sitten Lahden näyttely Jekulla. Tuomarina oli tiukka täti, tuli hylättyjä ja keltaisia nauhojakin. Silti Jekku sai ERInomaisen ja oli ikäluokkansa toinen. SA:ta ei tänään Jekulle tippunut, joten tie päättyi siihen. Tuomarin tiukkuuden huomioiden, tulokseen sai olla tosi tyytyväinen. Mut voi tota Jekkua, pikku pullukka… Kun vastassa on kaksi ahmivaa leikattua narttua, niin toki poikakin siinä sakissa syö sapuskansa.
Liikkuminen oli Jekulla tänään tosi nättiä ja kuviakin tuli lähinnää liikkeessä. Niin ja turkki ei ollut super pöf, vähän pöf vaan, kiitos uusien aineiden.

Tuomari: Leni Finne

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Melko kookas. Oikean mittainen pää. Tummat, hieman ulkonevat silmät. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Hyvät etukulmaukset. Melko voimakas rintakehä. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa. Turhan kippura häntä. Oikea askelpituus.  

ERI, JUK-2

LISÄÄ KUVIA TÄÄLTÄ.

 dsc_3155-001.JPG

dsc_3160.JPG