huhti 6 2012

Pesussa

Posted on 6.4.2012 by admin

Pääsiäisen kunniaksi tuli pestyä harjakoirat. Taivaalta tuli räntää, mutta pakko oli silti saada koirat välillä siistiksi. Naomin pesusta oli jo ikuisuus, se kun ei niin likastu, turkki ei oikein kasva ja ainut hoitoa vaativa kohta on silmän aluset, mutta pitää sekin silloin tällöin pestä . Ajelin siltä taas kropan sentin turkkiin, niin pysyy varmaan syksyyn asti lyhyenä, jollei lääkityksen parantuminen ala vaikuttaa tuohon karvankasvuun lisäävästi. Silmän aluset oli yllättävän hyväss kunnossa, oisko nyt ruoka hyvinkin sopivaa Naomille. Koirathan saa Acanan viljatonta nappulaa ja vähän viljaa syödessään lapsilta tippuneita ruokapaloja.

Kekun hieno pää

En saanut mielestäni tarpeeksi valkeiksi jalkoja, mutta riittää nyt kotioloihin… Ja taas turkki öljyn suojissa.

Ihan kuin Naomi ois hoikistunut…

Nakkiiii!!!

huhti 5 2012

Paremmin

Posted on 5.4.2012 by admin

Naomilla menee selkeästi paremmin. Mä vaan pelkään, että on siksi niin reipas, kun saa varmaan liikaa lääkettä ja on liikatoiminnalla, no toivottavasti ei ole sitä… Naomin piristymistä on huomannut, että se eilen veti piharallia Jekun kanssa, juosten lumi hankeen kasan päälle Jekun perässä, ihan ennen kuulumatonta. Eilen myös sanoi ekan kerran vuosiin vastaan Pupulle, joka yritti saada Naomia leikkimään. Tavallisesti Naomi vaan lyyhistyy liikkumattomaksi ja komennan itse Pupun pois kiusaamasta, Naomia joka ei Pupun kanssa suostu leikkimään. Lenkillä myös Naomi on suorastaan spurttaillut ja kävellyt vierellä reippaana, perässä hinaamisen sijaan… Itseasiassa paleluakaan en ole huomannut, vaatteita ei ole tarvittu vähään aikaan ollenkaan, niin ulkona kuin sisällä, tosin on se karvakin vähän kasvanut suojaksi. No taudin kuvaan kuuluen, hyvin lyhyttä se vielä on.

Naomi tekee hyökkäyksen Jekun kimppuun, niin että ankatkin lentävät.

Ja sit välillä leikittiin Pupun kanssa. Jekun korvat on koomiset, kun reunassa on sentti karvaa, niin ne näyttää entistä isommalta.

Naomi suorastaa rynnii lenkillä vaunujen edellä.

Ja siis tätä on meidän pihan kevät, korkeat hanget edelleen

huhti 1 2012

Jekku ja pelottava virpomisvitsa

Posted on 1.4.2012 by admin

Tänään tapahtui Jekun mielestä jotain suunnattoman kamalaa. Keittiöön ilmeistyi jotain kummallisia, oudolle haisevia juttuja. Ne oli todella pelottavia, että piti olkkarista käsin haukkua niille. Höyhenet! Jekku pelkäsi höyheniä. Edes perinteinen, tule nyt katsomaan, ei auttanut. Eikä se, että Pupu yritti syödä kaikki sen tasolle laitetut höyhenet . Sitten vielä pojat kiinnitti höyhenet tekopajunoksiin, ihan kauheaa. Aamun pitkällä kävelyllä sitten niitä ihmeellisesti pukeutuvia lapsia höyhenkeppien kanssa oli joka kulmassa… Joskin vain se ensiksi nähty kissaksi pukeutunut sai aikaan hyvin suuren ihmettelyn Jekulle, ei niinkään enää muut, koska juttuhan oli jo niin vanha ja nähty. Mutta vitsat oli epäilyttäviä. Ilmeisesti joku höyhenten hajussa oli Jekun mielestä maailman etovinta.

No ei siinä auttanut muu kuin härkää sarvista. Ensin vitsat lattialle ja sekaan ripoteltiin nameja ja Naomi näyttämään mallia. Kun tämä jotenkin toimi, otin naksun ja poistin muut koirat oven taakse. Katsomisesta sai namin, askeleesta kohti sai namin, lopulta koskemisesta vain sai namin, enää ei katseet riittäneet. Sitten vitsa olikin lapsen kädessä, kosketus ja nami. Vitsoja oli monta, taas jonkun niistä kosketuksesta nami ja lopulta vitsoja liikuteltiin ja siitä sai namin. Tuotiin vielä yksi ylimääräinen vitsa, mutta se ei aiheuttanut enää muuta kuin kosketuksen tarpeen Jekulle. Aikaa meni alle 5 minuuttia ja Jekku rakasti koskea höyheniä ja vitsoja. Poika kun oppi tyylillä kahdella katseella, että vitsaa pitää katsoa jne. että tuosta tulee namia ja yritti enemmän ja enemmän. Koska kosketuskeppi oli tuttu, oli helppo edetä koskettamiseen.

Ja näin, mörkö nimeltä virpomisvitsa oli poissa. Mieletöntä taas todeta tuon vastaehdollistamisen voima ja nopeus, kuinka epämiellyttävästä saadaan maailman parasta. Ja se, että miten koirat voi olla joskus noin hassuja, että ihan itselle arkinen asia voi ollakin mörkö, höpsöjä ovat

maalis 31 2012

Kuinka paljon koira tarvitsee liikkumista?

Posted on 31.3.2012 by admin

Mietin tätä nyt, kun on taas Jekunkin kanssa tuo pyöräilykausi nykästy käyntiin ja muutenkin lisätty lenkkien pituutta muidenkin osalta. Pupu veti lähes 7km juosten ja ei tuntunut missään, kotona oli edelleen virtaa. Jekku veti (paino sanalla veti) tänään vartin pyörälenkin ja kotiin tuntua vauhtia edelleen riitti, eikä illan aikanaan ole huomattu väsymisen merkkejä. Koirat jaksaisivat selkesti lenkkeillä ravaten loputtomasti, ainakaan vielä ei ole rajaa tullut vastaan. Siitä tulee mieleen entiset lenkityksemme määrät ja perus kotikoirien lenkityksen määrät, että miten vähäisiä ne oikeasti olivat/ovat, vaikka meilläkin koiria liikutettiin ihan normaali määrä. Mutta oliko se kumminkin riittävää, tuskin. Koira tarvitsee oikeasti valtavasti liikuntaa, ainakin tuollainen ad/hd isovilla ja nuori harjakoirapoika, mutta toissalta tuntuvat tyytyvän vähempäänkin, niinä päivinä, kun ei mennä hirmulenkkejä. Naomihan meillä jää osalla lenkeistä kotiin, eikä se juokse lainkaan pyörän vierellä. Parhaitenhan koirat saisi kulutettua energiansa vapaana metsässä vaeltaen ja leikkien toisten koirien kanssa, mutta kelit on nyt semmoiset, että metsään ei vielä pääse (lunta ja jäisiä puolisulaneita polkuja).

Jekku todella aloitti tänään pyöräilykautensa ja ne kaksi kokeilua olivat selkeästi juurtuneet hyvin mieleen. Päällensä Jekku sai Naomin vaaleanpunaiset nahkavaljaat ja ei onneksi väri haitannut menoa. Springerin päässä tuntui olevan enemmin husky, kuin kääpiökoira. Tehtäväni oli lähinnä painaa jarrua, kun Jekku veti hurjalla voimalla koko polkupyörää haluten laukata niin kovaa kintuista irtoaa. Kovalla alustalla laukkaaminen ei vaan ole järin terveellistä, joten yritin pitää pojan ravissa. Mutta olihan se annettava välillä spurtata, kun niin halusi. Hauska oli kyllä katsoa, että on nuori poika hihnan päässä, kun eka juostiin kahta sataa ja toisessa hetkessä piti katsella mitä tuolla ja sitten taas juostiin ja mitäs tuolla on, välillä pää pyöri kuin hyrrä (ne hormonit…).

Jekulle nuo juoksutukset sopii pesupäiville. Valjaat kun saattaa takuttaa, niin on hyvä päästä sen jälkeen pesulle. No 1-2krt viikossa pyöräilyä onkin ihan riittävä määrä.

Pikku husky menossa

Mitäs tuolla on?

Video Jekun menosta (valitettavasti kamerakännykän videointi on jotenkin epäkunnossa ja tämäkin pätkii…)

Pesun jälkeen sekoilemassa, isäntä tässä heilutteli vain likaista sukkaa koiralle…

No emännän ja kinkun kanssa sitten seisottiinkin jo turkki taas öljyhoidossa. Kuvassa näkyy Jekun uusi näyttelyhihna

maalis 29 2012

Parantunut ja pyöräilykausi avattu

Posted on 29.3.2012 by admin

Pupu taitaa olla aikalailla parantunut. Lenkit menee jo melkoisen rennosti. Välillä saattaa hakeutua taakse, mutta tulee kutsulla pois ja jatkaa rennosti matkaa. Kaiken kaikkiaan lenkkeihin on palannut se entinen rentous, kyttäämisen sijaan. Hirmuisesti koira ottaa vielä kontaktia, mutta rento kontakti on aina hyvä asia, siitä aina palkitaankin katseella tai kevyellä sipaisulla. Se pakkomielteinen tuijotus on onneksi poissa vaikka mentäisiin koko sakki lenkille ja pikku neitikin kävelisi.

Pyöräilykausi avattiin Pupun kanssa tänään. Pyöräilimme postille hakemaan pakettia ja takaisin, joten matkaa kertyi noin 6,8km. Pelkäsin, ett koira menisi ihan puhki, mutta ei, kotiin tulessa ja kävellen verrytellessä juoksun jälkeen, koirasta ei edes huomannut, että se olisi juuri juossut pitkän matkan. Pupu selkeästi nautti menosta ja askel oli pitkä ravatessa.

Rennosti lenkkeilevä koira ja vauhin määräävä pikku neiti.

Jekun arkiminä eli se kurainen resupekka

Jekku ja yksi pojista leikki omaa leikkiään. Poika yritti Naomin avustuksella harhauttaa Jekkua ja kun Jekku ei huomannut, poika meni piiloon lelun kanssa. Usein vaan kävi niin, että pojan kyykistyessä piiloon, koira olikin jo selän takana

Postilla pakettia hakemassa, pikku neiti kulkee peräkärryssä.

Pupun rento ja pitkä askel, tässä vaiheessa matkaa on tehty 5km verran.

Nelvivarvaskilpikonnamme Julia herätettiin talvihorroksesta. Nyt vaan odotellaan, että lumi sulaa äkkiä ja yöpakkaset loppuu, niin Julia pääsee pihahäkkiinsä (jossa asuukin kesällä vuorokaudet ympäri syksyyn saakka)

maalis 26 2012

Tässä vielä kuvia näyttelystä

Posted on 26.3.2012 by admin

Pupu seisoo niin hienona. Vapaasti esitettynä harjakoira tyyliin. Näkee, että koira kantaa itsensä hienosti.

Päätön puudeli juoksee. Eli tässä näkee miten tiukassa kontaktissa koko kuono häviää tuomarin näkyvistä.

Öö pitikö istua vai seistä vai mistä se nakki tuli…

Koskaan ennen ei Pupu ole näin rauhallisesti ottanut tuomaria vastaan, se ees yrittänyt kaataa tuomaria nurin! Ikä tekee tehtävänsä (ja se parin tunnin odotuskin :D)

Vielä toinen kuva nätistä seisomisesta.

maalis 25 2012

Meni paremmin kuin odotin…

Posted on 25.3.2012 by admin

No nyt on erikoisnäyttely käytynä. Koiria siellä näytti olevan huima määrä, hyvä että saimme pienen pöytämme edes jonnekkin mahtumaan. Mukana oli vain Pupu ja pöytä, ei edes häkkiä, mitäpä sillä yhden kanssa, jolla turkkimallinakin helppohoitoinen malli. Vaelleltiin pitkin poikin ja Pupu käyttäytyi hyvin, Pupu oli kyllä suorastaan rauhallinen. Paljon tultiin juttelemaan ja rapsuttelemaan Pupua, lähinnä kyseltiin ruskeasta väristä ja ei kaljusta kampauksesta. Oli ihanaa, kun pystyi koiran kanssa vaan olemaan näyttelypaikalla ja hetki ennen kehään menoa kammalla jalkakarvat ja korvat sekä häntä ojennukseen ja se oli siinä.

Mutta kehässä meni vähän sählingiksi, seisotin Pupua vapaasti ja kun nakkia ei tullut koko ajan, alkoi Pupu kokeilemaan, että pitiköhän sitä istua vai mistä se nakki tulee. Kun yritin sitten korjata käsin, niin ei siitä oikein mitään tullut, Pupu alkoi venkoilemaan. No niinpä sitten menimme pääsääntöisesti suht vapaasti seisoen. Kotona oltiin treenattu juoksemista niin, että Pupu tulee minua hitusen takanaja näin pää ei käänny niin ylös. Kun kehässä lähdettiin juoksemaan, niin tuntien odottelusta huolimatta koirassa oli virtaa ja se pursui innostusta ja tietenkin paahtoi kovempaa ja tietysti tuijotti minua, niin että tuomarille näkyi taas päätön puudeli Itse huomasin juosseeni alussa myös ihan liian hiljaa, eihän sitä muistanut miten kovaa isovillan kanssa pitikään mennä…

Pupu sai todella hyvän arvostelun ja sai arvosanaksi ERInomaisen. Pupu sijoittui avoimen luokan nartuissa kolmanneksi! Olin aivan ihmeissäni, tämä oli enemmän kuin olin odottanut. Jollekkin tämä tulos ois ollu huono, mutta itse olin todella tyytyväinen!

Tuomarina Hans Lehtinen:

Hyvärakenteinen narttu. Kaunis pään profiili. Kaunis kaula. Tasainen ylälinja. Seisoo hyvin raajoillaan. Hyvä karvanlaatu, mutta väri saisi olla syvempi ruskea. Liikkeet ok.

ERI, AVK-3

Tässä muutama kuva, lisää tulee myöhemmin.

maalis 24 2012

Puppana valmiina huomiseen koitokseen

Posted on 24.3.2012 by admin

Kylläpä oli urakka pitkästä aikaa laittaa isovillakoiraa ihan kunnolla, eikä vaan kotitarpeiksi. Jonkinlaista masokismia vaatii tuo urakan suorittaminen. No mutta nyt koira on tosi nätti, sanoi tuomari ihan mitä vaan. Pitäisikin ilmottaa sillon tällön, niin tulisi kunnolla laitettua Trimmauskin tuli nut tehtyä normaalia tarkemmin ja apukuvaa käyttäen ja tuli selkeästi parempi. Eihän se toki mitään pro trimmiä ole, mutta ihan mulle riittävää. Kivasti on karva kasvanut ja väri näyttää entistä tasaisemmalta.

Sen verta hullu piti olla, että pesin mustajalka Jekunkin. Kunnon aineilla ja kolmeen kertaan pestynä sain viimein jalat sen verran vaaleiksi, että voin jo olla tyytyväinen. Mutta ihan järjetön määrä tummaa vettä tuosta koirasta kyllä lähtikin, nää kelit on niin kivoja…

Kaunokainen virallisessa moderni-nimisessä trimmissä.