Harmaa Ilo

Posted on

On se helppoa noiden aikuisten harjakoirien turkin kanssa. EN kyllä olisi vuosi sitten uskonut sanovani näin Ilon turkin kanssa. Nykyään harjakoirat tarvitsee pesu 2-3 viikon välein ja siinä välissä ne voi kerran avata vähän takkusuihkeen kanssa. Ja silti takkuja ei ole muutamaa myttyä lukuunottamatta. Ja vaikka turkkia välillä kaltoinkohtelisi karstan kanssa, se ei näy turkissa mitenkään.

Tänään pesin Ilon, enkä muista milloin olen sen viimeksi pessyt. Yksi takku löytyi jalasta ja sekin aukesi ilman mitään tuskailuja. Ilon väri on muuttunut hyvin tummaksi hopeiseksi ja turkki on mukavan karkeaa nykyään (entiseen pumpuliin verrattuna). Kaulakarva kasvaa tuskaisen hitaasti ja kaiken päälle ihan eri värisenä eli paljon mustempana, no toivoa on että se siitä haalistuu, kun pituutta tulee. Kroppaa Ilo on kivasti saanut lisää, tosin vyötärön ympärystä on ehkä vähän liikaa… Mutta on sitä hauskanpestä, kun on tommonen kirppu, kun on nyt viime aikoina laittanut noita isoja koiria.

Ensi vuonna sitten Ilokin pääsee taas kehiin, mutta tajusin, että Ilohan täyttää 2 vuotta eli alkaa kilpailemaan Naomin kanssa samassa luokassa. No onneksi on pojat innostuneet kouluttamisesta ja esittämisestä, niin saa varmasti apuja kehiin.

dsc_6098.JPG
Huoh, ei huvita…

dsc_6101.JPG
Lyhyt kaula ja hartia karva.

dsc_6106.JPG

dsc_6107.JPG
Kaunokainen

dsc_6119.JPG

dsc_6125.JPG


Voittajan arki

Posted on

Mitä se on… Se on tuskaa, hikeä ja kyyneliä… Kuulin näyttelyssä lauseen: ”olen kateellinen sinulle”, hämmästyin aivan, että miten näin? Mahdollinen menestys ja näyttelyssä käynnit ovat jäävuoren huippu koiran elämässä. Se mitä on menestyksen takana, jää usein mysteeriksi. Mistä se arki Unin kanssa sitten koostuu?

Päällimmäisenä tulee tietenkin mieleen joka päiväiset ruokinnat ja lenkitykset. Ruokinnan kanssa pitää olla tarkkana, jotta koira saa kasvuunsa hyvät elämän eväät, mutta toisaalta sopivaa suuripiirteisyyttä, koska ei maailma yhteen herkku kupilliseen kaadu.

Toisena tulee koiran lenkkeily, Uni käy meillä kaksi lyhyttä lenkkiä ja yhden pidemmän. Näyttelyitä edeltävänä päivänä, pesun jälkeen koira käy vain pikapissoilla. Näyttelyiden väliin osuu monia kuratassujen pesua, joita meidänkin talossa on vähäiset 16 tassullista. Tosin jostain syystä, 8 niistä on aina roimasti kuraisempia 😀 . Kurasäihin kuuluu usein myös tassusuojat tai koko kurapuvut, jos niitä jaksaa vetää turkin suojaksi (ja jos ei vedä, niin onkin sitten lisätyötä lenkin jälkeen). Talvella riesana on lumipaakut ja niiden sulattaminen lenkkien jälkeen.

Entäs sitten nuo tuhot, nekin kuuluvat siihen näyttelykoiran elämään meillä. Eli joka päivä töistä tullessa saa pitää ratsian, että mitäs tänään on puuhattu, voi olla vain muutama suolistettu koiran pehmo, tehokkaasti avattu nippusidepaketti, 3 paketillista kakkapusseja valmiiksi rei’itettynä tai syöty halloween kurpitsa. Usein sitä tulee mietittyä postipaketin hintaa Timbuktuun… 😀

Näyttelykoiran elämään kuuluu myös lukemattomat tunnit turkin parissa. Ei vain näyttelypesut vaan ihan arkivälipesut. Isovillakoiralla niihin uppoaa helposti useampi tunti. Lisäksi pompuloiden laittoa ja korvasuojien uusimista. Sekä tietenkin trimmausta näyttelyiden välillä, ettei turkki menetä muotoaa salaperäisesti.

Lisäksi sitten vielä satoja koulutustunteja, jossa harjoitellaan kaunista seisomista, juoksemista, perustottelevaisuutta, temppuja ja nenätyöskentelyä ja muuta aktivointia.

Periaatteeni on, että koira elää normaalia koiran elämää, turkkia varotaan, mutta sen ehdoilla ei mennä, tärkeintä on kumminkin koiran hyvä elämä. Näyttelymenestystä tärkeämpi minulle on koira itse, että se voi hyvin ja pysyy terveenä. Vaikka Uni kävisi näyttelyissä 50 kertaa vuodessa, silti jää yli 300 päivää sitä normaalia koiran elämää, sitä jonka takia koira on alunperin hankittu. Näyttelyt usein myös jäävät koiran ikääntyessä vähemmälle, nuorempien valloittaessa kehät. Näyttelyt on mukava harrastus ja kivaa vaihtelua koiralle, mutta se ei saa olla itsetarkoitus koiran omistamisessa.

Eilenkin päästin Unin suoraan autosta Pupun kanssa juoksemaan tajuamatta pihan olevan mutainen. Niin 10 minuutin päästä otin sisään kaksi yltäpäältä mutaista koiraa ja näyttelyn gloria oli poissa…

dsc_4940.JPG


Ihmepentu

Posted on

En voi kuin ihmetellä tätä Unin pärjäämistä näyttelyissä. En päiväunissakaan ole tämmöisiä uneksinut, että koira menee voitosta voittoon. En mä tämmöseen ole tottunut 😀 No eiköhän palata maan pinnalle viimeistään, kun päästään aikuisten luokkiin kisaamaan, kun saadaan vastukseksi aikuisia hyviä koiria. Mutta Uni oli tänään jälleen rotunsa paras ja sijoittui kolmanneksi vielä ryhmän 9. kilpailussa.

Hampaiden näyttö tökkii ihan urakalla, Uni pakittaa, ei pelosta vaan siksi, ettei se vaan halua hampaiden katsomista. Kun hampaiden katsominen on ohi, niin sitten kyllä pussaillaan tuomaria. Seisominen ja juokseminen menee jo aivan rutiinilla.

Tuomarina oli: Harri Lehkonen

Iloisesti esiintyvä. Tyylikäs nuori narttu. Kaunis pää & ilme. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Oikean muotoinen rintakehä. Hyvä asentoinen häntä.  Kaunis, oikealaatuinen turkki. Erinomainen tempperamentti. Rodunomaiset liikkeet.

ROP-pentu, KP, RYP-3

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

dsc_6024.JPG

dsc_6046.JPG

dsc_6050.JPG

dsc_6055.JPG
Kivaa on
:oD


Hyvää matkaa Pertti…

Posted on

Surullisia uutisia, jouduin tänään lopetuttamaan maakilpikonnamme Pertin. Se oli karannut huoneestaan ja jompikumpi isoista koirista oli rouhaissut sen kilven rikki, niin pahasti, ettei sitä enää pystynyt korjaamaan.
Koirat eivät ole aikaisemmin koskaan edes yrittäneet mitenkään vahingoittaa kilpikonnia, ne on lähinnä pidetty laumanjäseninä ja pussailtu. Mutta eläimet on aina arvaamattomia, niiden aivoituksista ei voi koskaan tietää. Ei tästä voi mitenkään koiria syyttää, ne toimivat vain oman vaistonsa ohjaamina.

Nyt loput kaksi kilpikonnaa on suojattu mahdollisimman hyvin, ettei tämmöistä pääse enää koskaan toistumaan.

image2minimaalinen.jpg


Uskomaton Uni!

Posted on

On se vaan uskomaton pentunen. Eilisessä Kaapelitehtään näyttelyssä Uni oli RYP-1, eli voitti kaikki seura-ja kääpiökoiraryhmään kuuluvat omien rotujensa voittajat (ryhmään 9 kuuluvat rodut). Omassa rodussaan, Unilla oli vastustaja Luna sisko, sekä yksi nuori urospentu. Molemmat Uni sitten voitti. Loppukilpailuissa oli mieletön tunne juosta tuolla isossa RYP-kehässä sekä sitten Best In Show (BIS) kehässä, kun Uni painaa viiletti kahta sataa edellä. BIS kehässä sitten ei jaksanut Uni enää seistä rauhassa, joten ei päästy siinä enää palkintopalleille (BIS kehässä kilpailee kaikkien 10 roturyhmän voittajat, ROTURYHMÄT.

Luna siskoa oli kiva nähdä. Ilme oli lähes identtinen Unin kanssa, mutta Lunalla oli ehkä aivan aavistuksen raskaampi pää. Luna oli myös kai vähän Unia korkeampikin,  mutta ei tajuttu vierekkäin mitata. Lopuksi vielä katsottiin mistä Lunan turkkia voisi leikata, kun se oli suht leikkaamatta kehissä.

Unin arvostelu meni näin:
Tuomarina oli Tuula Plathan

Tyylikäs, tyypikäs ja elegantti.Viehättävä ilme. Erinomaiset rungon mittasuhteet nartulle. Näyttävä ylälinja ja hyvä häntä. Hyvä etuosa rodulle. Kaunis lantio. Erinomainen raajojen luusto. Oikeanlaatuinen karvapeite ja syvä väri. Tasapainoiset vaivattomat rodunomaiset liikkeet. Erittäin lupaava.

PEK-1, KP, RYP-1

LISÄÄ KUVIA TÄSTÄ LINKISTÄ.

dsc_5676-1.JPG
Siskokset, Luna ja Uni.

dsc_5795.JPG
Uni näyttää ihan oikealta villakoiralta…

dsc_5819.JPG

Sunnuntai aamuna myös kyselin Janilta, että oliko nakannut Halloween kurpitsa roskikseen. No eipä ollut. Kurpitsa oli kumminkin mystisesti hävinnyt kökötettyään monta päivää pöydällä. Syyllinen voi olla vain yksi suuri musta otus. No ei ole ainakaan saanut mahavaivoja 😀

dsc_5585.JPG
Kurpitsa ennen katoamista.


Mitäs meillä syödään?

Posted on

Raija kyseli miten Brit Care on meille sopinut. Noh, eipä sitä ole paljoa syöty 😀 . Mä nimittäin hain sitten lopulta lisäksi Eaglen Golden (ent. Holistic) ankka-kaura nappulaa. Eli kohta kuukauden on sitä vedetty. Ruokinnassa ei ole ollut mitään ongelmia tuohon vaihtamisen jälkeen. Nappula tuntuu sopivan ihan hyvin kaikille, mitä nyt Naomin silmävuoto on melko punaista, mutta ei mitenkään mahdotonta. Valmistaja suositteli kokeilemaan 60 päivää ja vetää sitten vasta johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Ruuan maistuvuus on ollut kaikille hyvää ja jos olen yrittänyt harjoille laittaa Britin peruna nappulaa sekaan, niin Britit jää syömättä. Lisänä tietysti meillä saadaan 4-5 kertaa viikossa sekaan raakaa lihaa tms ei-prosessoitua ruokaa. Ja öljyä ja karpalojauhetta on edelleen annettu lisänä. Ruoka turvotetaan nykyään kaikille.

Huomenna on pentunäyttely Kaapelitehtaalla Helsingissä, jonne olemme menossa. Unin sisko Lunakin on tulossa, on kiva nähdä Uninkin sukulaisia.

dsc_6273.JPG
Uni istuu edessä ja Luna istuu taka oikealla, 5 viikkoisina. Keskellä Scarpebox Vento Di Primavera


Lyhyesti

Posted on

Possuflunssa piikin takia vasen käsi on kipeä, joten en kirjoita pitkästi. Lumi tuli ja Unille ihmetys. Jonkun aikaa uutta materiaalia maassa piti tutkailla, että uskaltaako siihen edes astua. Nyt siellä peuhataan jo Pupun kanssa.

Naomi aloitti juoksunsa nyt Ilon perään. Pitkät välit on näillä harjakoirilla.

Pupu:
Eka:3.8.2008, 11kk
3.12.2008
17.4.2009
19.8.2009

Ilo:
eka: 4.6.2008, 6kk
1.12.2008
30.4.2009
2.11.2009

Naomi:
7.9.2008
19.4.2009
6.11.2009


Lisää temppuja

Posted on

Leevikin halusi kouluttaa jotain koiraa ja annoin Leeville Naomin käyttöön. Leevi päätti opettaa Anders Halgrenin opeilla Naomin kierimään. Annoin luvan ja samalla mietin mielessäni, ettei Naomia saa ikinä opetettua kierimään, mutta yrittäköön nyt. Meni hetki ja minulle esiteltiin lattialla kierivä Naomi! 😀 Pakko sanoa, ettei oo näköjään lasten koiran käsittelyyn opettaminen ja oma esimerkki mennyt hukkaan. Ilman pelkoa tai ahdistusta ja ilman apua Naomi kierähti hienosti namipalan perässä lattialla.

dsc_5613.JPG

dsc_5608.JPG

dsc_5620.JPG

dsc_5611.JPG

dsc_5616.JPG

Eilisissä harjakoirien näyttelyharkoissa Uni toimi taas tehtävässä ”Suuri pelottava kiltti musta koira” eli totutettiin Unin avulla pikkukoiria kilttiin suureen mustaan koiraan, joka on usealle koiralle iso mörkö. Pieni harjakoirapoika Elmeri hastui Uniin ja Uni sai hetken leikkiä Elmerin kanssa, niin että oli kumminkin hihnassa. Elmeri kun oli pikkasen Iloa isompi.

03112009138.jpg
Uni pöydällä, mutta suureksi ihmeeksi ei uskaltanut vaihtaa pöydältä toiselle vaikka väliä oli vain muutama sentti.

03112009147.jpg
Uni peilin kautta kuvattuna kännykällä.