Saapui syys

Posted on

Eilisen myrskyn (joka ei ees täällä ollut myrsky) seurauksena piha on keltaisten lehtien peitossa. Koirat etsivät nappuloita aktivointina ruohon seasta ja niiden loputtua kaksi alkoi villin taka-ajon. Naomi vaan jatkoi nappulan etsintää myös kukkaruukuista, koska niihinkin niitä oli lennellyt, mun heittäessä. Jekku innostui jahtaamaan tuulen mukana lenteleviä lehtiä, kuin Ilokin aikanaan.

dsc_5973.JPG
Ensimmäisellä pihakäynnillä paikalle tulivat vanhempani, jotka Jekku haukkui tapansa mukaan häntä tiukasti uhotessa selän päällä… Mutta kavereitahan tulijat oli, kunhan vaan piti ensin haukkua.

dsc_5948.JPG
Siis onko täällä jotain?

dsc_5965.JPG
Jekku yrittää etsiä pienen pieniä nappuloita 😀

dsc_6010.JPG
Äitiinsä tullut pimiö…

dsc_6024.JPG
Karkuun!

dsc_6026.JPG
Hippulat vinkuen (mitä se lie tarkoittaakaan 😀 )

dsc_6041.JPG
Lehtien metsästystä

dsc_6067.JPG
Kaks hullua juoksi pitkin pihaa…

dsc_6075.JPG
Ja yks etsi edelleen nappuloita…


Elämä on koulutusta

Posted on

Kyllä huomaa, että Naomilla alkaa olemaan lääkitys enempi kohdallaan. Tänään pidin iltahämärissä koiria irti tyhjässä puistossa ja normaalisti Naomia olisi saanut huudella ja odottaa, sekä varmistaa, ettei koira hukkaa meitä. Naomilla kun ei ole ollut koskaan kovin voimakasta tarvetta lauman kasassa pitämiseen, kyllä lauma hänestä huolehtisi. Nyt Naomi kulki hyvin mukana, jäi kyllä haistelemaan, mutta sai juosten (! kyllä, juosten) meidät kiinni helposti. Lopuksi kun Naomia huusi haisteluista hihnaan kiinni, koira juoksi onnellisena täyttä laukkaa luokseni. Ontumisetkin jäi, ainakaan en ole havainnut,  joko särkylääkityksen ansiosta tai kilpparilääkityksen tultua kohdalleen. EI Nao vieläkään ole super vilkas, mutta semmoinen eloisampi ja iloisempi sekä yritteliäämpi. Jekkua kouluttaessa on aina yksi harmaa tunkemassa, et mä kans. Voisin veikata, että nyt lääkitys alkaa olemaan paremmin kohdalla.

Lenkillä alkoi itseäni naurattamaan, että lähes kaikki toiminta on jonkinlaista koulutusta ja sillä on tarkoitusperänsä. Nytkin kävelin puistossa reipasta vauhtia, koirien piti pitää itse reipasta vauhtia, että pysyivät mukana. Puistossa eteen tullut kivi, toimi pienenä koulutusalustana ja jokaisen oli vuorollaan hypättävä kivelle (no Nao reipas pomppi koko ajan selkeästi huutaen ”Minä! Minä!”). En myöskään pysynyt puistotiellä, vaan poukkoilin pitkin poikin puiden seassa. Aina kun koirat lähti vauhdilla edelläni johonkin suuntaan, tein 90 asteen kulman toiseen suuntaan. Mahtoi näyttää hassulta, jos joku katseli. Lisäksi huomasin hetken tulleen, kun Jekku hetkeksi pysähtyi haistelemaan. Nopea piiloutuminen lähipuun taakse. Hetken Jekku kattoi, et ei hemmetti, mihin se hävisi. Jätettiinkö mut yksin noiden hullujen kanssa. Mutta sitten se sai hajun tai ainakin havaitsi minut ja kipitti kiireesti luokseni. Tietenkin voivoittelin kauheasti, että mihin se pieni Jekku raukka hävisi. Tällä vahdistin koiran epävarmuutta jäädä lenkillä yksin ja vahvistin koiran pysymistä lauman mukana, niin, että koira oppii itse seuraamaan, eikä sitä tarvitse huudella.

Kotona, jos joku koira haluaa silityksiä, siltä yleensä vaaditaan ensin jotain. Jekkua esimerkiksi laitetaan seisomaan lattialle tai pöydälle ja vasta sen jälkeen se saa haleja ja rapsutuksia. Näin seisomisesta ja käsittelystä tulee ihan arkea ja haluttua toimintaa. Lisäksi se on pientä aktivointia arjen keskellä, jokaiselle otukselle.Jos näitä alkaisi aktivoimalla aktivoimaan, niin kyllä siihen saisi päivänsä kulumaan. Ja jollei muuta, niin aina voi vaikka laittaa pompulan uusiksi 🙂

dsc_5870.JPG
Etupihallamme kasvaa useampikin kärpässieni. Koirien reagoiminen sieniin on ollut mielenkiintoista. Ensin mentiin haistelemaan, et mikäs tänne on tullu, onko se lelu. Mutta kun pääsivät haisteluetäisyydelle, niin kaikki kavahtivat sientä ja kiersivät sen kaukaa.


Asenne kohdallaan

Posted on

Harjakoirien kehissä on usein monia kuvaajia, kennel Zodellin Petsku julkaisi kuvansa Kääpiökoirien erikoisnäyttelyssä, jossa Jekku oli ROP-pentu. Yksi kuvista oli todella hieno, siinä näkee millä asenteella Jekku kehässä menee 😀

xtra_bold-comic_sans_6.jpg

Unin uutisia kyselee minulta moni. Uni on muuttanut maalle ja elää nyt onnellista maalaiskoiran elämää isovillakoira poika Crinon kanssa. Näyttelyissä käy satunnaisesti hakemasssa sitä viimeistä sertiä. Viimeksi tänään Uni oli Raision näyttelyssä ja  tuli siellä nartuissa toiseksi saaden vara-sertin, oikeaa sertiä siis vielä odotellaan 😀 . Tuuloksen näyttelyssä 2.10 meidän pitäisi osua samaan näyttelyyn, toivottavasti pääsen näkemään Unin 🙂


Eläinlääkäri soitti taas…

Posted on

Nyt Naomin jalkatuloksista. Ortopedi ei ollut löytänyt Naomin jaloista mitään vikaa, kulumat ei kuulemma kuvissa näykkään, vaan sitten pitäisi tehdä tähystys. Ortopedi ei suositellut tähystystä näin pienelle koiralle, sillä se voisi aiheuttaa enemmän ongelmia, koska sitä olisi vaikea suorittaa ja se voisi raapia luupintoja tms. Nyt mennään särkylääkkeellä tämä viikon kuuri. Jos sitten vielä ontuu, niin särkylääkettä voi kuulemma popsia loppuelämänkin, ettei tarvitse kärsiä kipuja, jos on esim. kulumia.

Minun on vaan vaikea kuvitella Naomille mitään nivelkulumia, sen verran vähän liikkuva kaveri on aina ollut. Toki painoa oli jossain välissä, mutta kyseessä on kumminkin pikku koira. Myös ajatus kipulääkkeiden syömisestä loppuelämän tuntuu erikoiselta, etenkään kun syytä ei lopulta ole tiedossa. No toivotaan, että se onkin vain joku venähdys ja menee näillä lääkkeillä ja levolla ohi. Jos ei, niin sitten kyl kokeillaan varmaan jotain osteopaattia tai hierontaa.

Piti tähän vilä lisätä, että eläinlääkärikin puhui vanhuuden vaivoista, mutta minun mielestäni 6-vuotias kiinanharjakoira ei ole mikään vanha vielä. Poliisikoiratkin tekee tuon ikäisenä vielä täysillä töitä.

dsc_5819.JPG
Nyt osui nappiin pesussa aineet ja Naomin turkista tuli todella hieno!

dsc_5828.JPG


Lääkärin terveisiä

Posted on

Eilen Naomin lääkäri soitti verikokeen tuloksista. Naomilla oli nyt liikatoiminnan puolella eli saa liikaa lääkettä. Lääke vähennettiin nyt 1/4 aamuin ja illoin. Huvitti vaan kun netistä selailin, että liikatoiminnan yksi oire olisi ylivilkkaus, ylivilkasta Naomista ei kyllä saa tekemälläkään 😀 Ilmeisesti se masennus ja tuskainen oireilu, joka palasi, johtuikin nyt sitten liiasta lääkkeestä. Tää alku on tämmöistä hakuammuntaa, mutta nyt mennään pienemmällä määrällä ja sitten 4 viikon päästä taas verikoe.


Naomin terveys

Posted on

Nää päivityksiä näyttää tulevan ryöppyinä parin päivän välein 😀

Naomi kävi eilen eläinlääkärissä, jossa otettiin uusinta verikokeet, joista nähdään onko lääkitys riittävä. Epäilimme lääkärin kanssa, että lääkitys on vielä liian alhainen, mutta odotellaan tulokset ennen lääkityksen nostamista.
Naomia on vaivannut myös etujalkojen ontuminen sängyltä noustessa, erityisesti oikea jalka vaivaa ja nyt lääkityksen alettua paljon enemmän. Aikasemmin se oli paljon huomaamattomampaa. Lääkäri käänteli ja väänteli jalkoja ja lopulta kipupaikka löytyi oikean jalan kyynärpäästä. Jalat kuvattiin varmuuden vuoksi ja kuvat lähtivät ortopedin tutukittaviksi. Sivukuvat onnistui, mutta edestäpäin ei, kun Naomi kuvattiin rauhoittamatta (se kun on niin rauhallinen, että onnistuu näin hyvin). Jos ortopedi kuvista löytää jotain, niin sitten varmaan kuvataan kunnolla rauhoituksessa.Eläinlääkärin mukaan mitään todella hälyttävää hän ei kuvista nähnyt, mutta koska ei ole ammattilainen, niin odotellaan ortopedin lausuntoa. Molemmista, verikokeesta ja jaloista saamme toivottavasti soiton jo tällä viikolla.

Naomilla on nyt viikon särkylääkitys jalkoihin ja liikunta kielto. Vahingossa otimme sen lenkille mukaan ja kun tajusin asian, sai koira matkustaa pikku neidin rattaiden kyydissä.

060920111291.jpg
Naomia ei yllättäen haitannut yhtään, että joutui kyytiin lenkin ajaksi. Oppii vielä pahoille tavoille ja vaatii prinsessakyytiä sit joka kerta 😀


Tukkaidoli…

Posted on

Monet ovat miettineet millaiseksi Jekun väri muuttuu, kun se haalistuu. Vähän osviittaa voisi antaa minun tukkaidolini Mehmet (Valanyan Alejandro), joka on väriltään hyvin Jekun kaltainen. Jekku tosin voi muuttua Mehmetiä vaaleammaksi, mutta tässä nyt näkyy edes vähän suuntaa, minkälaiseksi Jekun turkki voisi muuttua. Pentuna Mehmet oli myös tuollainen ketunpunainen. Mehmet on muutenkin ollut linkkinä Jekun ja minun välillä. Aikanaan kyselin mitä aineita sen turkkiin käytetään, kun minulle vihjaistiin, että siellä Mehmetin luona etsi kotia yks pikku kopio 😀 . Sukua toisilleen Mehmet ja Jekku eivät ole.

Tuo harjakoiran väri on mystinen. Tuntuu, että monet näistä riistanvärisistä vaalenee ja sitten palaa tummempaan. Esimerkkinä vaikka Naomi, joka oli pentuna mustavalkoinen. Sitten muuttui pikkuhiljaa vaaleanharmaammaksi, ollen jossain välissä ihan hopeinen, melkein valkoinen ja nyt on tummunut taas tummemmaksi harmaaksi. Osa taas muuttuu lähes valkoisiksi ja jäävät aikalailla siihen väriin (niinkuin vaikka tämä).

Jekku on muutenkin kasvanut, huomasin, että Ilon vanha panta ei meinaa mennä kunnolla pään yli, joten pitää pojalle hankkia uusi isompi pantakin.

317003_10150306172819301_569784300_7737282_4112414_n2.jpg
Mehmet (Valanyan Alejandro)
. Hauskasti turkissa näkyy vaalea ja tumma raita latvoissa, Jekku on tehnyt ihan samanlaiset 😀

314298_10150306173139301_569784300_7737290_4969422_n3.jpg
Mehmet (Valanyan Alejandro) viime viikonloppuna Sastamalan näyttelyssä rotunsa paras 🙂

Mehmet ja Jekku pentuna:

5a908f7e5ee5e075c33454b0c2951b4d.jpg955296c97bb45c0e63cb53e74e3f847b.jpg
Mehmet 11vk (Kuva: ©Nanna Jalonen)———————————-Jekku 11vk (Kuva: ©Rose)


Pupun tukka

Posted on

Mitähän sitä tuon Pupun tukan kanssa keksisi… Pesin ja leikkelin sen nyt tuohon continental paljaspeppumalliin, mutta armottoman harmaa se turkki on sieltä pohjalta. Mietin jo ennen ajelua, että vedänkö tasapitkään moderniin, mutta toisaalta tykkään, että villakoirakin näyttää villakoiralta. Pitkä turkki on vaan työläs ja jos ei kehiinkään tuolla värillä enää ilkeä mennä, niin työtä on ehkä ihan turhaan. Toisaalta, harvapa sitä ajelee vaikka afgaanin turkkia, vaikka se ei kehissä kävisikään. Mutta joo, olkoo nyt noin vaikka omaksi iloksi. Eipä tuon turkin kasvuvauhtikaan päätä huimaa, että varmaan sitten veteraanikehissä on täyspitkä 😀

Pesussa käytössä oli Raijalta saadut koeshampoot, aikaisemmin nämä olivat toimineet ruskeilla villoilla. Omasta mielestä nuo kirkasti ja tasoitti Pupun väriä, mutta eihän tuohon ihmeitä tehdä. Pupu turkin kanssa parin viikon päästä näkee todellisen toimivuuden, sillä Pupullahan on edelleen herkästi takkuava tukka.

2011-09-04-rimmaus.jpg

dsc_5789.JPG


2011-09-04-rimmaus11.jpg
Tein tälläisen kuvan missä näkee paljonko tukkaa pitäisi olla
😀