Pitkän ja rankan viikonlopun jälkeen ei juuri jaksa kirjoittaa. Lauantaina Jekku oli ikäluokkansa toinen ERInomaisella ja pääsi jatkoon paras uros kehään, mutta tipahti sitten sieltä pois. Sunnuntaina koira oli muuttunut astetta rumemmaksi ja sai vain Erittäin Hyvän. Laitan huomenna arvostelut tarkemmin.

Jekun kasvattaja tuli meille perjantai iltana koirien kanssa ja ilta aloitettiin pihamaalta, jotta koirat saivat tutustua väljemmillä vesillä. Koko viikonloppu sujui hyvin vaikka kotona porhalsi pari ”vierasta” koiraa. Jekku ja Mehmet poika hieman katselivat ja mittailivat toisiaan ja pientä purinaa kuului, mutta ei pojat sen kummempaa saaneet aikaiseksi ja näyttelyissä kulkivat koko kolmen porukka samassa häkissäkin kylkikyljessä ilman minkäänlaisia urinoita. Helmilla ja Naomilla synkkasi, ne jopa melkein leikkivät, mutta eipä tuo ollut ihme, selvää sielujen sympatiaa! Pieni partanaama keksi kiusata Helmiäkin, siinä missä Naomiakin. Pupu rakastui syvästi Oliviaan, Jekun kasvattajaan, eikä millään liiskaan kaikki tyylillä, vaan hillityllä kunnioituksella. Pupu tuijotti ihastustaan silmät ehkä kierommassa kuin ikinä 😀

Muutamaa kuvaa enempää ei harmiksi tullut otettua ja messarissa oli niin huonovaloinen kehä, ettei tullut kuvattua juuri ollenkaan.

Memme poika pesun jälkeen.

Kekun turkki näytti pääosin hyvälle 🙂

Mitä tapahtuu kun menee keittiöön? Sinne tulee aina yksi pieni musta kaveri. Vaikka Hupi olisi juuri syönyt, se on varma, että sillä on ruoka-aika ja istuutuu odottamaan ruokatynnyrin viereen. Tämä tapahtuu siis kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä 😀 Aikuiset tulevat vasta kun kuulevat kuppien kolisevan tai jonkun oikeasti syövät jotain keittiössä.

Voi vitsi tuota lunta on tullut. Hupi uppoaa ja pieneen määrään ja kaiken lisäksi Jekusta ja Pupusta on hurjan hauskaan kaadella Hupia tuonne hankeen. Pentupoloa pyöritellään hangessa, tosin se ei ole moksiskaan moisesta hevosenleikistä. Se kaataisi varmasti Pupun jos pystyisi 😀 Hetken pihalla olon jälkeen turkilliset koirat joutuvat vähänksi aikaa kuivumaan koirahuoneeseen, sillä lumi tarttuu turkkiin heti.

Tänään pestiin poikien kanssa sarjassa koko porukka. Leevi aloitti Naomin pesulla, Ossi jatkoi Pupun kanssa ja minä hoidin koirapojat. Pikkasen huvitti, kun pesun jälkeen leikkasin koirapoikien kynnet niinkuin normaalistikkin. Hupi kiljui ennenkuin sakset edes koskivat siihen ja kauhea raivoaminen. Sille onneksi auttaa, kun vain sanoo tiukasti Ei! ja se lopettaa hölmöilyn siihen, kunnes on seuraavan kynnen vuoro 😀 . Jekku kiljuu myös, silloin jos hetken haet saksien kanssa oikeaa kohtaa, on Jekku varma, että koko jalka menee poikki. Varsinaisia prinsessoja nämä meidän pojat…

Me ootellaan tässä ruokaa, joka on tuossa pöydällä… Jekkua ei tapansa mukaan niin (muka) kiinnosta koko sapuska…

Ensin ruuan saa Naomi, joka syö hillitysti.

Seuraavaksi ruuan saa Pupu, joka syö hyvin hitaasti, eikä Hupillakaan ole asiaa varkaisiin kupille.

Seuraava kuppi menee Jekulle, joka ei voi rynnätä kupille vaan hillitysti kierrellen ja kaarrellen tulee, mutta tyhjentää sen kumminkin mukisematta.

Viimeisenä kupin saa Hupi, jota ei enää tarvitse pitää sylissä, vaan se on oppinut, missä järjestyksessä kukakin kupin saa. Hupi tyhjentää kupin nopeammin kuin ajatus.

Parrakkaan koiran parta ruuan jälkeen… Nopeasti kieli puhdistaa parran, eikä se ole ainakaan vielä haissut tai ollut likainen.