Unin uusi malli

Posted on

Nyt se on sitten tehty, Unin uusi malli. Näin jätettiin näyttelyt tauolla ensi maaliskuuhun asti, jolloi lähdetäänkin hakeamaan sitä viimestä sertiä. Totesin, että menetämme vain messarin ja Turun näyttelyn, joten ei ole vaivan arvoista pitää pitkää turkkia. Tosin emmä tiiä mimmonen tursake toi taas kohta on… Nyt Unilla on tuommoinen modernin tyyppinen isolla tukalla, mutta keväällä sitten varmaan palaamme paljaaseen pyllyyn. Koira näyttää ihan hassulta, kun jalkakarvat puuttuu, mutta ei sitä rumaksi saa silti…

Vedin ensin pois 10-15cm ja sitten pesu ja föönaus. Sen jälkeen siistiminen. Silti tuntuu, että vartaloon jäi vielä aika paksulti karvaa. Karva oli myös niin paksua, ettei tuo alkuleikkaaminen meinannut millään onnistua, kun sakset eivät meinanneet pystyä hyvin tiiviiseen karvaan. Koska työskentely oli hyvin hidasta tämän raskauden takia, niin jouduin trimmaamaan koiran pimeässä pihalla… Täytyy tässä huomenna päivän valossa hieman tarkkoa ja seuraavassa pesussa hieman tarkistaa mallia. Mutta yksinkertaisesti ei pysty eikä jaksa tehdä koiraa yhdellä kertaa. Nytkin lonkkia ja selkää särkee, saa nähdä miten pääsee huomenna sängystä ylös.

Ilpan kaula on jo parempi. Tänään uskalsin kokeilla jo eloa ilman pönttöä. Voi sitä riemua pienellä koiralla, niin piti pinkoa, että eksyi naapurinkin pihamaalle. Antibioottikuuri jatkuu vielä pari viikkoa, joten toivottavasti tuo nyt parantuu ja pysyy poissa.

dsc_6151.JPG

dsc_6151-1.JPG

dsc_6163.JPG
Eilen laitoin Naominkin kuntoon, kun oli aikamoinen parta sillekkin tullut ja karva kasvanut pitkäksi. Monia taukoja jouduin senkin laitossa pitämään…



Tyylilyyli

Posted on

Eilen tytöt purki pihalla taas hieman energiaansa, mutta en sitten tiedä mikä Uniin iski, sillä se sippasi todella nopeasti. Olihan eilen normaalia kuumempi keli kyllä ja koirallakin on tuo koko vartalo karvoitus edelleen. Aika tyylikäs se neiti kyllä olikin 😀 Pikkasen on tuota karvaa joka paikassa. Suunnitelmissa on se laittaa nyt kuntoon ja tietenkin se on sitten sadeilma.

Edelleen mietin mallia, vaikkakin minulle vihjattiin, että Uni näyttäisi skandinaavisessa ehkä isommalta kuin continentalissa. Unin tapauksessa se ei ehkä olisi hyvä juttu, kun ei ole narttu pienimmästä päästä. Varmaan tuo messari ratkaisee asian, jos ilmoitan sinne, niin sitten se on pylly paljaaksi. Jos en ilmoita, niin sitten on aikaa miettiä, sillä seuraavat näyttelyt on vasta ensi vuonna joskus. Se ehtii niihin mennessä palata vaikka takaisin continentaliinkin, jos olen karvat talveksi kasvattanut. Joka tapauksessa, siitä pitää karsia hyvin paljon karvaa, päätukkaa ja korvia tietenkin lukuunottamatta, että sen saa pysymään siistinä kevääseen. Tuo pitkä turkki ei tule kestämään näin pitkiä pesuvälejä.

dsc_6030.JPG
Kovaa mennään, kunnes meno hyytyi.

dsc_6047.JPG
Pupu ja pupu.

dsc_6070.JPG
Unilta irtoaa kieli…

dsc_6044.JPG
Me ei osallistuta tohon menoon ollenkaan! Ilo näyttää niin hassulta, kun jouduin korvastakin ottaa karvoja, kun toisessa korvassa oli myös hotspotin alkua.

dsc_6041.JPG
Ruskean kuvaus on sitten vaikeaa, välillä se näyttää ihan ruskealta, välillä harmaalta, mutta ei missään nimessä siltä, millainen se livenä on 😀

2010-09-10-haukkupanta.jpg
Uni eilen (läkähtyneenä) ja sama koira viime toukokuussa juuri laitettuna. Pikkasen on eroa 😀

2010-05-21-vantaa-paiva-ja-uni-laitettu.jpg
Pakkohan se oli sitten leikkiä kuvankäsittelyllä (käytössä tosin vain onneton Paint), mutta sai vähän suuntaa antavaa miltä Uni näyttäisi Skandinaavisessa leijonassa. Trimmaaja oli vaan yhtä onneton niin muotoilussa koneella, kuin livenäkin 😀 Nättihän tuo olisi perskarvoissakin. Hih, mutta sitten mentäis ihan väärinpäin. Yleensä kasvatellaan ensin tuo skandinaavinen leijona ja aikuisena sitten leikataan continental, Unilla menisi juuri päinvastoin.


Unin tukka ja haukunrajoitin

Posted on

Mitähän tuon Unin tukan kanssa tekisi? Tarvitsisin varmaan kristallipallon… Koira on edelleen pesty viimeksi ristiinan ja rantasalmen näyttelyyn, mutta suureksi ihmetyksekseni se on kyllä kihara, mutta takkua ei ole. Likainenhan se alkaa toki olla, että täytyy tässä viikonloppuna se viimestään laittaa. Onneksi se ei ole valkoinen 😀 . Mutta pikkuinen pörrökasa se alkaa olemaan. Jalkakarvat rehottaa, turpa on kaksinkertaisen näköinen jne. Lähinnä nyt mietin pidetäänkö kalju-perse-paviaani kampaus vai yritettäisiinkö kasvatella skandinaavista leijonaa (edellisessä jutussa kuva). Molemmissa on puolensa skandinaavisessa on enempi kuivattavaa ja saksin muotoiltavaa, mutta isoa turkkia voi pitää pienempänä. Kalju-perseessä eli continentalissa, ajettavaa riittää koko takajalat ja mulle ainakin käy jatkuvasti hups, meni liikaa -ongelmia, eli ajelen vahingossa liikaa/liian vähän. Ajelu on myös semmoinen mistä en tykkää yhtään ite ja talvea vasten kinttujen paljaaksi ajelukaan ei houkuta. Continentalissa ison turkin on oltava iso, sitä ei pysty oikein pitämään sportisena ja pienenä, niin että se näyttäisi joltain.

Ongelman tuo Messukeskuksen koiranäyttely, jonne olin ajatellut Unin viedä. Se on joulukuussa. Skandinaavisen jalkakarvat eivät sinne ehdi. Toki mulle ei ole mikään ongelma viedä vajaaturkkista koiraa kehiin, olen usein niin tehnyt. Ja eikä se vajaaturkkisuus ole ollut juuri koskaan menestymisen este muille tuntemille koirilleni. Mutta messariin on tulossa iso liuta ulkomaisia täysturkkisiakin, että sikäli ois järkevää olla karvoissaan. No hyvä tuomari ei arvostele vain karvanpituutta, vaan koiraa siellä turkin sisällä. Maaliskuuksi, kun serti jahti valioksi alkaa, olisi jalkakarvat jo ok, mikäli niitä ei olisi messariin ajeltu. Pupulla kesti 5kk kasvattaa jalkakarvat jonkinmoisiksi kehäkelpoisiksi ja Uni ehtisi messariin kasvattaa noita vain 4½kk. Voihan toki Unilla säilyttää molemmat, ei ajele persettä kaljuksi, mutta ei myöskään leikkaa palloja pois, mahtaisi näyttää mielenkiintoiselta 😀 .

Lisää meitintää on aiheuttanut nyt nämä tulevat pitkät pesu ja laittovälit. Uni on pitkässä turkissa ja tiedän, että turkki voi päästä hyvin pahaksi ja sen siitä elvyttäminen kestää. Järkevämpää olisi nyt leikata turkki hyvin lyhyeksi skandinaaviseksi/moderniksi ja palata kehiin ensi vuonna kun turkki on taas aikaa laittaa. Silloin se olisi kasvanut jo pidemmäksi ja lyhyenä sen olisi saanut pysymään siistinä ja elinvoimaisena. Pahimmassa tapauksessa mulla on ensi keväänä Unilla pitkä, harva, huonokuntoinen turkki, jonka joutuu leikkaamaan pois ja sitten se kasvattaminen kestääkin… Kaipuu kehiin on vaan niin kova, että ei millään raaskisi leikata turkkia ja siten joutua pakkotauolle kokonaan (vaikka pakkotauolla ollaan nytkin mut silti). Kauhea nyyhkiä nyt turkin perään, kun se on 3kk kuluttua kumminkin jättimitassa…

Voi kun joku vaan sanoisi, että leikkaa vaan turkista reilulla kädellä puolet pois, kyllä se kasvaa takaisin ja vuoden päästä et edes muista sitä joskus leikanneesi… Kai se pitäisi vaan uskaltaa, kun ei olla kumminkaan kehiin tulossa… kai, luulisin, ei olla 😀 (Unihan ois koko ajan kehissä, jos joku sen pesisi, leikkaisi ja veisi… mut ei oo innokkaita ilmaantunut 😀 ).

Uni sai myös postipaketissa viimein sitruunapannan. Panta suihkaisee sitruunan hajua, kun koira haukahtaa. Toivon, että saan tuolla viimein opetettua Unin, ettei se ihan turhan haukunta ole mitenkään järkevää. Koira on hyvin fiksu, kun miettii mm. ruokamurtautumisia, mutta haukkuminen on hyvin voimakkaasti fiksautunut sen mieleen, joten saapa nähdä miten käy…

dsc_6014.JPG
Karvaturrelolla laatikko kaulassa.

dsc_6019.JPG
Hih, missä kuosissa koko koira.

dsc_6020.JPG
Ilon elämää pönttö päässä. Lenkeille se ei ole päässyt vieläkään, ihan vain pihalle pöntön kanssa. Vieressä toi toinen karvaturpa…


Pulleat rosvot!

Posted on

Nyt on sitten keksitty uusin juttu. Jos takkahuoneen ovea ei muista lukita nauhalla, murtautuu Uni helposti paljeovesta takkahuoneeseen ja siitä pesuhuoneeseen. Houdini avaa sitten ruokatynnyrin kannen ja kaataa koko tynnyrin!! Mikäs se ystävällisempää, saa harjakoiratkin näppärästi evästä sitten 😀 . Alkuviikosta tapahtui ekan kerran ja illalla vielä Ilo oli ihan räjähdyspisteessä olevan näköinen, kun maha oli niin turvonnut ja janottikin kauheasti. Siitä tiesikin, että tynnyriä oli tyhjentäneet, Uni, Naomi ja Ilo, Pupulla ei ollut yhtään normaalia suurempi jano.
Tänään lähdin kiireessä ja unohdin kokonaan takkahuoneen oven auki, mutta onneksi pojat tuli koulusta 5min mun lähdöstä, sillä kuulemma tynnyri oli taas avattu ja kaadettu ja harjakoirat popsimassa… Se on käsittämätöntä miten Uni tynnyrin avaa, sillä se napsahtaa tosi kireästi kiinni, että saa itsekkin sitä repiä voimalla auki. Pakko siirtää tynnyri vaikka saunaan, sillä sinne Uni ei (ainakaan vielä) pääse, etteivät syö itseään halki.

Ilo sai eläinkääristä antibiootit ja uudet voiteet ja nyt on yritetty parannella hotspottia. Vähän paremmalta jo näyttää, toivotaan parasta.


Huvittavia tukkamalleja…

Posted on

Luin blogia Pupun nuoruusajoista ja selailin vanhoja kuvia. Nauratti, että miten silloin hyvältä tuntuneet trimmausideat näytti nyt aivan kaameilta. Olisi kyllä saanut jäädä tekemättä 😀 . Nyt silmään karvaisempi vaihtoehto näytti paljon paljon paremmalta, mutta silloin ehkä eniten käytännöllisyys ajoi ulkonäön ohi. Tosin, en mä muistanut, että ne noin kauheelta näytti klanittuna…


Pupu näyttää paljon paremmalta karvaisena, tästä olisi saanut jo muotoiltua vaikka mitä. Tosin Pupun kohdalla ymmärrän myös himon vetää tukan alas, se kun takkusi ja takkusi.
Mut tukka näyttää jotenkin valmiimmalta karvaisena, kun kaljuna näyttää, että turkkia puuttuu kauheasti.


Ja sit Uni 5kk. Tässäkin tulee se efekti, että karvaisena näytti turkin mitta jo hyvältä, mutta continentalissa näyttää, että kaikki karvat puuttuvat. Onneksi, kumpikaan koirista ei mennyt kehiin heti noiden trimmien jälkeen vaan siinä oli pari kuukautta vielä aikaa kasvattaa.

Trimmeja selaillessa, löysin myös tosi kauniin Ankaru’s kennelin koiran, jonka trimmistä pidin erityisesti. Monesti skandinaaviset leijonatkin on tosi karvaisia, mutta tällä oli hieno sporttinen ja vähäinen turkinmäärä.


(Ankaru’s Yes It Is, http://www.freewebs.com/ankaru/liselle.htm


Parempaa hallintaa ja ruokamäärät

Posted on

Uni houdinille on taas kokeiltu toista tapaa taluttaa. Se kun haukkuu ja hyppii kaikki vastaantulevat koirat (ja jotkut ihmisetkin). Yritin taluttaa sitä joku aika sitten pelkällä nahkalenkillä, joka oli molemmista päistä kiinni hihnan lukossa. Tämä tapa vähiten kuluttaa tuota niskaturkkia. No mikä oli tulos, vastaan tuli pieni koira ja kun yritin hillitä Unia sivullani, niin eikös se vetänyt päänsä pannasta. Onneksi ehdin varoittaa pikkukoiran omistajaa ja tämä sai pienen griffoninsa pelastettua syliin. Unihan ei olisi pahaa tehnyt, mennyt läpsimään tassuilla ja leikkimään pikku kaverin kanssa, mutta se olisi saattanut olla tuhoisaa tälle kaverille. Tämän jälkeen kuljettiin kuonopannassa taas. Tuskastuin vaan kuonopannan kanssa, kun Unin sai hallittua, mutta mitään oppimista ei tapahtunut, kuonopannassa sai hypittyä ja hilluttua entiseen malliin. Täällä kun vielä yleensä se vastaantulija tulee vastaan sillä kapeimmalla peltopolulla… Näissä tapauksissa ei auttanut kuin survoa koirat heinikkoon, lähes ojaan ja yrittää vain pidellä hihnoista kiinni (ja hävetä silmänsä päästään). Itselleni tämä on kova pala, sillä koirani ovat aina käyttäytyneet mallikelpoisesti ja ne on olleet koulutettuja. Pikku musta Uni, on usein koetellut kärsivällisyyttäni, vähän niinkuin pikku musta kääpiövillakoira Wilma aikanaan, sekin raivosi hihnassa. Mutta tuommoinen 4 kiloinen oli vastaantulijoiden mielestä lähinnä huvittava, kun taas tuo 25kg ei ole.

Vanhassa vara parempi, kun totaali hermo meni. Kaivoin koirien hihnalaatikosta nahkaisen kiristyspannan. Pupullekkin löytyi toinen joka juuri ja juuri meni. Ja eikun lenkille. Nyt lenkkejä kerryttyä olen huomannut, että ne toimivat, ainakin vielä. Voi olla, että jossain välissä niidenkin teho hiipuu ja pitää siirtyä hetkeksi johonkin toiseen. Nostamalla pannan hyvin ylös toisia koiria ohittaessa, saa Unin hyvin helposti hillittyä ja kiristämällä myös usein suhtkoht vaimennettua. Koira kulkee vierellä, kuin kouluhevonen kootussa ravissa, mutta kulkee. Lisäksi Uni yrittää usein näissä ohitustilanteissa pannasta pois pääsyä pään heilutuksella ja nopealla peruutuksella, mutta hah, kiristyspannastapa neiti ei irti pääse! Pupu uskoo jo sitä, että pannan nostaa ylös, sitä ei tarvitse sillä kiristää lainkaan. Näin minä pääsen ohi ilman, että täytyy kärrätä koirat ojaan seisomaan, pidellä niitä niin kovaa kuin pystyy ja ennenkaikkea, ei tarvitse hävetä riehuvaa isoa koiraa. Ehkä tähän pääsisi jollain pehmeämmälläkin tyylillä pitkäjänteisesti harjoittamalla, mutta nyt ei ole siihen resursseja tämän kasvavan mahan kanssa. Entisaikoina tämä tyyli oli valtavirtaa, mitä koirakouluissakin opetettiin (silloin kauan sitten 80- ja 90-luvulla kun minäkin olen tokossa kilpaillut…).

Onneksi saan välillä lenkille myös apukäsiä. Pojat kun on oppineet koirankäsittelytaitoja ja koirat on oppineet kulkemaan, niin heitäkin voi yhdistää. Pupukin on lapsen talutettava, silloin kun ei tule toinen koira vastaan, silloin nappaan vielä Pupun talutettavakseni, vaikka taitaa isoilla pojilla olla sen verran painoa, että menisivät hyvin vastapainona. Järkyttävää ajatella, että minä ulkoilutin poikien ikäisenä mm. kaveri labbista, jolla elopainoa oli 40kg kieppeillä, sekä naapuruston saksanpaimenkoiraa, afgaaneja, nöffiä ja kiinanpystykorvaa,sekarotuisia Oskua ja Tessua unohtamatta. Ei tulisi mieleenkään antaa pojille hihnan päähän yli 50kg painoista newfoundlandinkoiraa (KUVA) 😀 . Mutta silloin koiratkasvatettiin kovemmalla kurilla ja olivat ehkä siksi lapsenkin hallittavissa… Tai sitten ei 😀

05092010259.jpg
Apupojat lenkittää.

Lisään vielä loppuun koirien ruokamäärät talteen, jos tässä vaikka tulee lähtö ja isäntä joutuu ruokkimaan (ehkä pitäisi pojille ennemmin opettaa ruuan annostelua 😀 ).

Ilo
50g/kerta (100g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Naomi
90g/kerta (180g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Pupu 250g/kerta (500g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Uni
2-3dl nappulaa (4-6dl päivä)
n. 110g (pötkön loput) valmista Murre-mix raakaruokaa (220g päivä)
+ mahdolliset ruokien jämät

Ruoka pötkö otetaan jääkaappiin sulamaan aina, kun ottaa seuraavan pötkön käyttöön, eli aamulla ja illalla.Yksi pötkö painaa 500g.


Koiran arvoista elämää?

Posted on

Ilon ihottuma onneksi roihahti vaan kaulasta, mutta pahalta se näyttää. Maanantaina on varmasti eläinlääkärissä käynti taas. Tänään Ilo pestiin desinfioivalla shampoolla kauttaaltaan, jotta muu iho ei pahenisi ja ihottuma paikat taas voitelin Fuciderm*vet voiteella. Kipulääkettäkin annoin, sillä tuommoiset koiran kokoon suhteutetut isot ihottumat, ei voi olla kivuttomia. Toivottavasti eläinlääkäri keksii jotain joka auttaisi. En tiedä auttaisiko joku allergiaruokavalio, joillakin on auttanut, osalla ei.

Mutta kun neljännen kerran vuoden sisään hoitaa koiran hotspottia, joka aiheuttaa koiralle paljon vaivaa ja on nyt roihahtanut koko vartaloon, sitä miettii, onko tämä koiran arvoista elämää 🙁

dsc_5926.JPG
Näppylää jatkuu kaulasta vatsaan, kainaloihin ja sisäreisiin.

dsc_5924.JPG
Vatsan ja kainaloiden näppylää (ei näy kunnolla kuvassa)

dsc_5930.JPG
Pahimmaksi roihahtanut kaula, iso ja kovettunut ihottuma. Kipeä, vuotava ja kutiava.

dsc_5933.JPG
Tässä sitä taas ollaan, pönttö päässä. Riskinä muiden kohtien ärtyminen hankauksesta, mutta kaula on pakko suojata jotenkin. Suojaa ihottumaa myös Unin hoitoyrityksiltä.