Olemme laajentaneet reviiriämme lenkkeilyn osalta sitä mukaan kun kunto kohoaa. Kun omat kulmat alkaa ärsyttämään, otetaan auto alle ja ajetaan lähiseudulle tekemään lenkki erilaisissa ja uusissa maisemissa. Eilen ajettiin Tuusulan Ruotsinkylän liityntäparkkiin ja lähdettiin kävellen sillan yli, moottoritien yli. Tarkoitus oli mennä tutkailemaan metsämaastoja siellä, mutta koska mukana oli rattaat, tyydyimme tällä kertaa kiertämään vajaa 4km/40min teitä pitkin metsän ympärillä. Oli ihan hassua kävellä hieno asfaltoitua tietä, joka ei oikeastaan vienyt minnekään järkevään, Tuusulan moottoritien varressa. Tie oli varmaan tehty metsässä näkyviä vanhoja hiekkakuoppia varten tai sitten silloin kun moottoritietä oli tehty. Metsässäkin näkyi rattaiden meneviä polkuja, mutta ehkä ensi kerralla otetaan rauhallinen vauhti ja ilman rattaita. Vaikka pikkuneiti on jo 4v, noissa meidän vauhdikkaissa hikilenkeissä on helpompaa, että lapsi istuu kyydissä.
Koirille olen nyt ottanut viimeisille pitkille lenkeille flexit. On siinä vähän säätämistä ja pari kertaa olen ne solmuunkin saanut, mutta niin noilla pitkillä taipaleilla on helpompaa, kunhan ei tule kukaan vastaan 😀 . Jekku on flexissäkin valjaissa ja kiinni vyötäröllä. Koirat saa flexien kanssa muutenkin erilaista lenkkiä kuin lyhyissä hihnoissa. Ne joutuvat tuon tuosta pyrähtelemään ja ottamaan meidät kovalla vauhdilla kiinni.
Pupu ei ole nyt parilla vikalla pitkällä lenkillä ole ollut mukana, kun olo on ollut vaihtelevaa. Pupun ollessa mukana olisi myös kaikille laitettava tavalliset hihnat, neljä flexiä olisi jo liikaa. Rauhalliselle metsäkävelylle se varmasti lähtee mukaan.
Mystinen tie, joka ei oikeastaan vie minnekkään järkevää, Tuusulantien varrella.
