touko 30 2009

Lapset ja koirat

Posted on 30.5.2009 by admin

Hetkittäin sitä miettii mitä lapset joutuvat oppimaan perheessä, jossa on paljon koiria. Olen tarkoituksella havainnoinut omaa 3 poikaani ja naureskellut mielessäni näitä kummallisuuksia.

Portit:
Lapset oppivat pienestä pitäen sulkemaan ja avaamaan ns. lapsiportteja, kulkeakseen asunnossa. Lapset osaavat myös uskomattoman hyvin sulkea portit perässään. Lisäksi lapset osaavat kulkea porteista niin, ettei yksikään koira pääse karkuun portin takaa. Portit rajoittavat tiloja, aikanaan estivät koirien pääsyn lasten huoneisiin. Nyt portit rajaavat koirien tilaa yksin ollessaan keittiön ja pesuhuoneen ovilla.

Ovet:
Lasten pitää oppia kulkemaan ovista, niin etteivät koirat pääse karkuun ja se, että ovet pitää aina sulkea perässään, ettei koirat juokse autotielle. Jos menee avamaan ovikellon soitua, pitää sulkea joko väliovi tai pitää laittaa koirat portin taakse, jotta ne ei ryntää tulijan luo.

Turkki:
Kun joku koirista on pesty, pyytävät lapset aina luvan: ”Saako Pupua silittää??”. Tämä siksi, että illalla näyttelykuntoon laitettuun koiraan ei saa koskea, jotta se on myös aamulla vielä kunnossa, eikä tahmatassuilla lähmitty. Lisäksi usein kysytään pesujen jälkeen, ollaanko menossa näyttelyyn seuraavana päivänä.

Näyttelyt:
Näyttelystä tultua on vakio kysymys: Tuliko pokaaleja (muualla ei niin väliä) 😀

Muta maistuu, onko jotain puutosta…

Pallero on laihtunut ja vauhtia löytyy.

On se kasvanut… tosin näyttää jotenkin ylisuurelta.

Onneksi suussa on huppu eikä korva…

touko 28 2009

Huomenna rokotuksiin

Posted on 28.5.2009 by admin

Huomenna on Unilla sitten ensimmäinen rokotuskerta. Saa nähdä mitä neiti tuumaa, tuskin harjakoiramaisesti kiljuu, mutta ei varmaan myöskään ihastu ikihyviksi, kuten Pupu. Uni ottaa sen verran rauhallisesti kaiken, että luulen sen toimiman isovillakoiramaisesti arvokkaasti ja tyynesti 😀 .

Huomiseen päivään kuuluu myös Pupun näyttelypesu ja laitto lauantain näyttelyä varten. Tällä kertaa minun on selvittävä turkin kanssa yksin ja en tiedä miten se mahtaa onnistua… Pitäisi saada leikattua siististi pinnat pois turkista, niin ettei se ihan menetä muotoaan. Eniten pelkään, että turki on muodoton pesun jälkeen kuten viimeksi, siitä minun on hyvin vaikea loihtia yhtä hyvin kuin kasvattaja.

Tältä näyttää kaksi harjakoiraa, joita ei ole pesty pariin viikkoon ja joiden tukat repii pieni villakoira innostuksissaan… Naomi on myös päättänyt, ettei se ole enää luppakorvainen harjakoira vaan puolikorvainen, koska se nykyään nostaa runsaista karvoista huolimatta korviaan ylös.

joulu 13 2008

Kuvia sittenkin

Posted on 13.12.2008 by admin

Pikaisesti setvitty 300 kuvasta 10% nettiin elikkäs täällä:

http://picasaweb.google.fi/ilopupukuvat/20081213MESSARI

marras 23 2008

Arvostelut

Posted on 23.11.2008 by admin

Tässä vielä tyttöjen eiliset arvostelut, Tuomarina Paavo Mattila:

Naomi

Mittasuhteiltaan hyvä narttu, olla hyvänmallinen pää. Kaunis kaula, vahva runko. Erittäin hyvät raajat. Erinomainen ylälinja. Kaunis karva. Hyvin kannettu häntä. Hyvät liikkeet. Meillyttävä käytös.

AVO ERI, AVOK-4

Ilo

Hyvin rakentunut nuori narttu, kaunis pää, kaula saisi olla hieman pidempi, sopusuhtainen runko, hyvä ylälinja ja raajat. Hyvälaatuinen karva. Kantaa häntänsä hyvin. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.

JUN EH, JUK-2

Ratashässäkkä toimi toiveiden mukaan näyttelyssä, joskin otin Ilolle oman kopin siihen päälle. Arvasin, että tulee pitkä päivä, niin molemmille piti olla hyvät tilat köllötellä. Pöytätsydeemi toimi myös hyvin, molemmat koirat sai laitettua.

Mukanamme reissussa kulki Jaanan ystävän chihuahua uros, Jaanan Lali ja Jenni harjakoira Maggien kanssa. Maggie elikkäs Mäksy oli hyvin mukava karvaton harjakoira ja uskon edelleen harjakoiran olevan erittäin sopiva rotu minulle. Mäksykin oli kiltti, rauhallinen eikä turhia stressannut mistään vaikka me emännät oltiin aika täpinöissämme ennen kehää. Pääsin myös tutustumaan karvattomien pukemiseen.

Maggie Limbo haalarissa

Mutta yksi joka on mun sydämeni vienyt on Pupun veli Bruno. Bruno on hyvin kohteliaasti käyttäytyvä ja rauhallinen. Näyttelyssä Bruno vienosti tökki taskuani, että annappa nyt hänellekkin niitä lihapullia. Muutenkin Bruno tuntuu aina ihanasti ilahtuvan huomiosta, sekä rakastaa edelleen liikuttavan syvästi Naomia.

Bruno

loka 3 2008

Kuvauspäivä

Posted on 3.10.2008 by admin

Taas on kuukausi kulunut ja tässä tuotosta…

Pupu ei suostu millään seisomaan pideltynä, tämä oli sarjan paras kuva seisotettuna ja siinäkin neiti pakittaa jne. En tiiä mitä tehdä, vapaana seisoo edelleen kauniina. Turkki on jo aika hervoton 😀

Ilppa kauniina kuten aina

Eikä oo isot korvat, eipä…

SItten Nao napsukka

Nao seonneena sekopää-kehoituksella (harjakoirille opetettu käsky, jonka kuultuaan ne pomppivat villityksen vallassa).

Tässä on sitä jotain…

syys 25 2008

Itku pitkästä ilosta…

Posted on 25.9.2008 by admin

tai lyhyestä. Palautimme marsut tänään kasvattajalle. Jostain syystä en kestänyt niiden heiniä ollenkaan, silmiä alkoi kutittaa ja koskettaessa käsiin tuli valtava kutina. Sinniteltiin ja yritettiin siirtää marsut pois nenän alta ja käyttää hanskoja, mutta ei auttanut. Pojat on niin pieniä, ettei hoitoa voi heille yksin sysätä, jouduin kumminkin päivittäin hoitamaan marsuja. Aikaisempien marsujen kanssa ei tämmöisiä oireita tullut. Marsuista itsestään ei oireita tullut, niitä sai pusutella ja sylitellä rauhassa, syyllinen oli se heinä. Nyt on kolme surullista poikaa… jotka kyselevät, voisivatko ottaa jonkun toisen lemmikin, jolla ei ole heiniä… (niin siis kilpikonnat x3, koirat x3 ja akvaariohan eivät ole lemmikkejä).

Naon pelokkuus vieraita kohtaan on kadonnut. Tänään vanhempani tulivat kylään ja heti oli Nao tunkemassa äitini syliin. Ja sylissä puolet ajasta taisi kököttääkkin 😀 Myös naapuruston naiset on hurmattu suurilla silmillä.

Yksinolokin (vai kolmistaan) olo neideillä sujuu, tänään oli sitten yhteistuumin tyhjennetty roskiskin, kun oltiin marsuja viemässä. Se oli siis levitelty ja kaikki syötäväksi kelpaava syöty ja jugurttipurkit nuoltu… Saa nähdä pitääkö palata siihen, että roskiksessa ovessa on lapsilukko, kuten Pilvellä aikanaan. Lieden suojaahan meillä ei ole poistettu, vaikka pojat on isoja. Monet koirat kun on sytytelleet taloja hyppiessään lieden päälle, tavoitelleessaan sieltä ruokia ja samalla napsaisseet lieden päälle.

syys 24 2008

Koirien onnea

Posted on 24.9.2008 by admin

Tässä huoneessa pötköttää kolme raukeaa koiraa. Ovat saaneet äsken painella pitkin peltoa menemään. Viis näyttelyturkeista kunhan on hauskaa. No tovin sitten vietinkin nyppimällä Ilosta oljen palasia. Ilo ja Pupu painoi pitkin peltoa ja myös Nao innostui juoksemaan pellolla. Kun katsoo koirien vapaata menoa, ei voi kuin ihaillen katsoa niiden onnea. Nollaa omiakin ajatuksia. Naokin on oppinut pysyttelemään vähän perässä. Tänään jopa tuli täyttä laukkaa perääni, kuten Ilo yleensä.

Eilenkin tytöt saivat painella. Käytiin eilen meidän yksityisessä ”koirapuistossa” eli Jaanan luona juoksemassa keskarien Simban ja Lalin sekä kääpiövilla Vinskin kanssa. Naolla kun on juoksut ohi, niin päästiin tapaamaan. Alussa Nao arasteli tunkeilevia poikia, mutta rentoutui sitten. Lali ihastui Naoon, mutta tunne ei ollut molemmin puolinen. Aina Naoa leikkiin pyytäessä, Lali sai karvaasti kuulla miten epätoivottu henkilö hän oli. Lali ja Pupu painalsi taas niin kovaa vauhtia, että alkoi ihan hirvittämään, että jos joku jää alle (=Ilo) tai kaatuu. Mutta milläs pidättelet kahta pentua isolla nurmikentällä? (tai no pentua, Lali ja Pupu ovat molemmat juuri täyttäneet jo vuoden, mutta pentuja verrattuna vanhempaan sakkiin, Vinski kun on 7v, Simba 6v ja Nao 3½v) No onneksi Ilo oli fiksu ja katseli yleensä pahimmat menot joko pöydän alta tai sitten juoksi itse muiden perässä. Naokin innostui ottamaan kaksi spurttia juoksevan letkan perässä.
Pään vaivaa meille ihmisille tuotti Naon nimi. Jos Pupu oli Puppis, Ilo on Iippa, Lali on Lapatti/Lapatsalo, Simba on Simpsukka, niin mikä Naomi on? Naon nimestä ei ole ihan helppo väännellä mitään 😀

Känny kuvia vielä tänään pellolta:

heinä 7 2008

Mökkeilyä ja onnitteluja

Posted on 7.7.2008 by admin

Ihan ensiksi isot onnittelut kultapojulle LALILLE, pojasta tuli Juniori maailmanvoittaja Ruotsin Maailmanvoittajanäyttelyssä!!!

Me vietimme viikonloppua veljeni mökillä. Pupu taas rakasti painaltaa pitkin metsiä ja kallioita ja mikä onni oli kun leikittäjänä oli 4 poikaa ja 1 tyttö. Aina löytyi innokas lelun heittäjä. Ainut vaan, että leikit meni välillä liian rajuiksi, Pupulla on paimenkoira tyyliin tapa napata juoksevista lapsista kiinni. Ei purren vaan kevyesti kumminkin hampailla kiinni, usein käsistä. Paimenkoiralta se muutenkin vaikuttaa, kun juoksee eestaas hajallaan olevien ihmisten väliä.

Ilo otti pääosin aurinkoa ja otti vastaan ihmisten palvontaa silityksin. Nyt kun se syö, olen joutunut alkamaan tarkkailemaan sen vyötäröä, se nimittäin alkaa tukevoitua! Ja kun Ilo käyttää ison osan ajasta lepäilyyn ja auringonpalvontaan, niin eihän ruoka kulu. Välillä se pinkoo Pupun perässä äristen mutta eihän se ole mitään verrattuna Pupun tauottomaan liikkumiseen…

Pupulle sain hommattua myös uuden Janutex merkkisen mustan kurahaalarin, jossa on kätevästi tarranauhat jaloissa. Myös jalkatupsuihin tulevat töppöset tulivat, mutta ne ei ihan miellytä. Tilasin harmaat, mutta mielestäni tuo väri on hopea, siis oikea avaruuskoira. No antennithan on päässä jo valmiiksi… Täytynee ostaa itse kurakangasta ja ommella haalariin sopiva huppu ja uudet töpsökät, mutta tuosta meidän pikku Eurokankaasta ei saanut ollenkaan kurakangasta eikä mitään goretexiäkään. Tuo Janutexin haalari on just semmosta hyvää kunnon Rukka sadetakki kangasta, eikä mitään ohutta hempukkaa.

Kuka mä oon, missä mä oon…