Jouluaikaa

Posted on

Joulu oli Hupille ensimmäinen, mutta eipä tuo osannut stressata. Paketteja ihmetteli ja nuuskutti ja lopulta nukahti lahjakassin päälle. Yllättäen Pupuakin kiinnosti pakettien sisältö, vaikkei koirille paketteja tullutkaan. Kuppeihin päätyi makupalat kinkkua ja laatikoita, mutta siitä tuli ikävä jälkiseuraamus. Pupun maha ei tykännyt siitä ja se on päästellyt järkyttävän hajuisia kaasupilviä iltaisin, vaikkei nyt ole enää saanut mitään normista poikkeavaa.

Selattuani kaikki koirien vaatteet sain todeta, ettei haalarit mahdu Hupin jaloista läpi ja poika tarvi selkeästi lisälämpöä kovilla pakkasilla sekä kurakeleillä, että pärjää lenkit mukana. No käytiin Mustissa ja Mirrissä testaamassa jotain sopivaa pukua ja heti siellä olikin sopiva Rukka-haalari mikä lähti mukaan. EIhän tuo nyt mahdu kuin tämän talven, mutta se on tarkoituskin.

Onkos täällä minulle paketteja?

Pakettejaaaa

Väsynyt juhlija

Ystävyys

Hupin uudi Rukka haalari

Hupi tarkkailee Jekkua, suu täynnä Jekkua…

Hubaa!

Naomikin innostui vähän mukaan, vaikka on viime päivät ollut taas vähän huonompana (väsyneempi).

Jekku ja Hupi painalsi poikien tekemissä käytävissä.

Mutkat suoriksi…

Pupu ja rakas pallo

Mitä isompi edellä…


Hupi kasvaa vaan

Posted on

2 kuukautta Hupi on meillä ollut ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen tähän pentuun. Kahdessa kuukaudessa poika on oppinut lähes sisäsiitiksi, ne mitä tulee, tulee lähinnä paperille ja nekin aamusella, kun ei ole ehditty ulos. Poistin eilen paperit kokonaan olohuoneen takaovelta ja ainoat paperit on nyt enää koirahuoneen ulko-ovella. Siellä on vielä oltava, kun todella välillä öisin tulee pissa ja siellä viettävät yksinolo ajat, kun olemme poissa. Hupi osaa mennä ovelle hädän tultua ja siitä se on ulos päästettykkin heti, kun on pyytänyt. Kekkuhan oli sisäsiisti jo tässä iässä meille tullessaan, sille ei laitettu papereita ollenkaan, mutta silloin oli kyllä kesämpi, että pystyi pitämään ovia enempi auki. Mutta kaikenkaikkiaan todella nopeasti on oppinut, kun yleensä se sisäsiisteys on löytynyt 6kk ikään mennessä isoilla koirillamme, pienemmillä sitten heikommin.

Luonteeltaan partanaama on iloinen ja reipas, ottaa vieraat vastaan samalla lailla kuin mitä Pupu, mutta onneksi kokoa on tuon vajaan 25cm verran 😀 Ei, ainakaan vielä, merkkiäkään varautuneisuudesta. Mutta kun vieraat on asettuneet, asettuu koirakin, eikä sitten onneksi jatka Pupumaisesti vieraiden piinaamista loputtomilla rapsutuspyynnöillä.

Hampaat vaihtuu nyt vauhdilla ja se näkyy korvissa. Ne on selkeästi pehmenneet ja välillä on ihan ropelina päässä ja taas välillä ihan normaalisti. Nyt vaan saa toivoa, että hampaiden vaihduttua jäävät oikeaan asentoon.

Cekylehdessä oli Hupin sisarusten kuvat ja hämmästyin, kun yksi siskoista on jo aivan hopean harmaa, näiden muiden ollessa vielä melkoisen mustia. Nyt on alkanut Hupille mm. selkään jo tulla harmaita karvoja, joten väri varmaan vaihtuu tässä pikku hiljaa.

Hupi 2kk ja 4kk, vauva partanaamasta on kasvanut pieni ponteva poika.

Yleensä koirat tietävät, kun lähden hakemaan lapsia koulusta, etteivät pääse mukaan. No tänään Jekku itsepintaisesti odotteli eteisessä pukiessani, että päätin sen ottaa mukaan. Kekku sitten tutkaili lapsia ja odotteli tuttuja hahmoja saapuvaksi autoon ja joululomalle.


Hampaat tippuu suusta

Posted on

Meillä on nyt ollut pari päivää täällä semmonen ekaluokkalaisen hymy eli edestä puuttuu hampaita. Hupi aloitti viimein vaihtamaan hampaat rautahampaiksi. Nyt saa sitten jännittää seuraavat pari kuukautta, että ilmestyykö sinne kaikki tarvittavat ja tarvitseeko maitoja lähteä poistelemaan, jos eivät irtoakkaan itsekseen. Kaikkea jyrsitään nyt urakalla ja lattialla lojuukin kaikenlisia luita savustetuista naudanjaloista nahkaluihin. Ehdottomasti parhaat oli Jekun kasvattajan tuomat litteät liuskat, ne on kestäneet ja kestäneet Pupunkin syömistä, jolla yleensä tuollaiset peruspuruluut menee parissa tunnissa. Nyt noi on jo lojuneet pari viikkoa ja kovassa käytössä vieläpä. Nuo olivat kotimaisia Ariston hirvennahkaluita.

Tärkeintä tälläisessä laumassa on, että luita on paljon, jotta niistä ei tule riitaa. Tosin, toisen oma on aina se paras. Mutta on täällä joutunut vaikka mitä muutakin Hupin hampaiden väliin, ei enää niin ihmisliha, mutta kaikkea pientä, kuten värikyniä, duplo ukkoja ym…

Hupin harva hymy


Pikkujouluissa

Posted on

Viimeiset tämän vuoden näyttelyharkat oli tai lähinnähän ne oli pikkujoulut ja koirat saivat leikkiä keskenään ja popsia nakkeja ja koirankeksejä. Paikalla oli aivan ihana 14v Muru harjakoira, joka kuulemma tykkää nuorista pojista. Jekku oli aivan otettu, kun vanha rouva oli niin innostunut siitä. Rouva tarjosi seuraansa niin kiihkeästi, että Jekkukin jopa alkoi häkeltymään. No Hupi otti mallia ja innostui nartusta. Huomenna vasta 4kk poika oli aivan innoissaan nartun peräpään kimpussa ja yritti jopa nousta selkään… Miten mä kuvittelin, että ceskyt olisi hitaammin kehittyviä kuin seksihullut harjakoirat, mutta seura tekee näemmä kaltaisekseen 😀

Naomikin oli mukana. Aluksi ajattelin, että se saaa sydänkohtauksen, niin järkyttyneeltä se näytti, mutta kun huomasi, ettei kukaan kiusaa sitä ja se voi siellä etsiä tippunutta ruokaa rauhassa, niin se rentoutui ja loppu menikin ihan hyvin.

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

Naomi ei alkuun ollut kovin ihastunut, mutta reipastui sitten, kun huomasi, ettei nyt niin kauheaa ollutkaan.

Muru rouva 14v oli niin innoissaan nuorista pojista, no pikkujouluissa kun oltiin 😀

Jekkua kiinnosti myös muutkin tytöt

Hupikin harjoitteli miten tyttöjä pyöritellään…

Hupi, huomenna 4kk (ja jalat ihan sössönä, kun ovat syöneet luita)


Prinsessa paksujalka

Posted on

Hupaisa Hupi ja kynnenleikkuu… Takkujen avaus… tai ihan mitä vaan normista poikkeavaa, niin silloin kannattaa huutaa ja kun on hetken protestoinut, niin sitten kannattaa mennä ihan paniikkihuutoon ja jos sekään ei tehoa, niin kannattaa yrittää iskeä naskalinsa lähimpään kohteeseen. Jos sekään ei auta, voi tyytyä nurisemaan… Tätä on meidän kynsienleikkuu, välillä pidän vain tassusta kiinni, leikkurit ei ole lähelläkään ja seuraan melkein nauraen tuon drama queenin toimintaa lietsoa itsensä paniikkiin, josko sillä pääsisi irti. Hommahan jatkuu meillä siitä mihin jäätiin, heti kun hölmöily pysähtyy. Myös kamman pysähtyminen pieneen syheröön oli vallan kammottavaa, sama huuto ja tappelu kampaa vastaan, sekä rystysiäni, jotka sattuivat osumaan kohdalle. Silloin kyllä pääsi muutama ärräpää. Mutta yleensä hommaa voi jatkaa kaikessa yhteisymmärryksessä siihen asti kunnes tulee uusi epämiellyttävyys. Harjakoira nartut on meillä olleet tälläisiä, en olisi uskonut terrieriuroksesta…
Itseasiassa kynsiin keksin jo keinon, poikahan on älyttömän ahne. Niinpä nostin namikupin viereen ja jokaisen kynnen naksauksen jälkeen sai namin, yhteinen sävel löytyi välittömästi 😀

Nyt kun on vähemmän pakkasta, niin koiriin kerääntyy lunta, etenkin Hupiin. Ajattelin sitten, että vetäsen sille Wilman vanhan Hurtta-haalarin, kun sille on sopivia Wilman takitkin. Ähersin ja ähersin lahkeita jalkoihin, käänsin koiran selälleenkin, jotta saisin helpommin, mutta pakko oli luovuttaa ja todeta, että koiralla on liian paksut jalat haalariin ja etenkin ihan liian isot tassut, että ne mahtuisivat edes lahkeesta läpi 😀 .

Kekustakin saatiin muutamia kuvia messakeskuksesta:

Kaunis ja ylpee

Pojan hillittyä menoa lauantailta


Hupin sukulaisia

Posted on

Kävin eilen katsomassa messarissa ceskyjen arvostelun ja siellähän oli nivaska Hupin sukulaisia paikalla oli emä, isä, setä, isoisä ja muista en tiedä oliko ne sukua vai ei. Koska messarin on todella tuskainen paikka kuvata, otin kännykällä muutaman videon.

Tässä videossa jonossa ensimmäisenä rodun voittaja Cantabile Tembo, toisena Hupin setä Cantabile Walo, kolmantena DIon’s Bohemian Jazz, Neljäntenä Hupin isukki Estet Classic Flamendr ja viimeisenä Hupin isoisä Sötnosar’s Fantom

Tässä videossa on Hupin emä Cantabile Walkia, joka oli VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) ja voitti Voittaja-12 tittelin.

Viimeisenä Hupin isä Estet Classic Flamendr


Kuvailua

Posted on

Kun yrittää kuvata koko sakki tapahtuu vaikka mitä. No nyt ryhmäkuva sujui täysin kivuttomasti, kaikki asettuivat pyydettäessä paikalleen ja pentukin osaa jo paikka käskyn, joten pystyin yksin ottamaan yhteiskuvan. Mutta ajattelin sitten ottaa muutamia yksittäiskuvia, mutta niistä tuli pääsääntöisesti aivan urpoloita 😀 Tässä päivän antia…

Pupun passikuva *onks pakko istua tässä?*

*Mä oon niinkuin hienona tässä*

Vähän enempää urpolilta ja epäJekulta ei voisi näyttää, kenen koira on eksynyt meidän kuviin???

*Mä voin niinku leikkiä täs kuvassa tällä lelulla… (on muuten eilen pesty ja kauniiksi laitettu ja tänään sukellellut jo lumihangessa…)

Mutta paikalle porhaltaa yksi häirikkö: ”Supermies-teräsmies-isoveliiiiii! ”

Partajooseppi… Ei mennyt kauemmaksi, jotta ois saanut muita kuin sierainkuvia.

Ideani, heitänpä Hupille lelun, niin saan sen kauemmaksi… Ihan kiva, mut yks tuli varastaa sen 😀

Kuva suurenee painamalla sitä…

Yks hoiti homman kotiin.

 

 

 


Pakkasta ja Messarin odottelua

Posted on

Eilen oli vähän mukavampi keli illalla. Heti kun pakkanen laski alle 10 asteen, niin ei enää pennulla jalkoja palellut, vaan lenkki viipotettiin vailla huolen häivää. Tänään aamulla mittari näyttää taas hurjia -18 lukemia, ei varmana ulkoilla ilman kiroilua ja kiljuntaa Hupin suunnalta.

Nyt alkaa näyttää vähän siltä, että kohta otetaan paperit pois. Pissoja tulee paperille enää 1-2 kertaa päivässä, kakkoja satunnaisesti  0-1 kertaa päivässä. Muuten on kaikki tulleet kotosalla jo aikalailla pihalle. Hupi osaa mennä ovelle palloilemaan ja odottelemaan, eikä pissakaan tule heti, jollei sekunnissa ole ovea auki. Varmaan kun kirjoitan tämän, tulee heti käänne huonompaan päin 😀

Itse jännitän jo viikonloppua. Silloin on messukeskuksen näyttely, johon Jekku osallistuu molempina päivinä. Tuskin menestystä tulee, kun on yli 100 harjakoiraa paikalla, mutta messari on aina messari, sinne on päästävä. Perjantaista sunnuntaihin meille tulee myös Jekun kasvattaja parin harjakoiran kanssa. Saapa nähdä millainen show  Jekulla siitä tulee, Mehmet pojan kanssa varmaan pientä katselua kumpi on kukko tunkiolla ja Helmi tyttöä Jekku varmasti rakastaa syvästi 😀 Muuthan varmaan ottaa ne ihan normisti vastaan, Pupu yrittää liiskata ne onnesta, Naomia ei kiinnosta ja Hupi on varmaan iloinen leikkikavereista.

Tämä ulkoilu on maailman tyhmintä…

Ja kaksi vain riehuu pakkasesta välittämättä.

Hupilla on lämmikeenä Wilman vanha skottitakki. Silti vähän alkoi aamuleikeissä varpaat eilen palella.