Nyt tuntuu, että Jekku on entistä enemmän hyväksynyt Hupia. Aikaisemmin leikki onnistui, kun Pupu oli laitettu pois sotkemasta. Eilen heittelin Pupulle lelua ja Hupi tietysti menee siellä perässä ja intoutuipa Jekkukin menoon mukaan. Tänään leikki onnistui jo hetken ihmettelyn jälkeen. Jekku otti mörökölli-pomokoira käsijarrun pois päältä ja intoutui mukaan leikkiin ja kivaa oli. Molemmat pojat jahtasi Pupua, joka paineli kahtasataa karkuun. Mörökölli-pomokoira alkoi yllättäen sisälläkin kiskomaan lelua Hupin kanssa. Usein kun noi aikuiset on antaneet sen lelun Hupille, jos se on tullut sitä vetämään mukaan.
Hupilla hampaat tipahtelee urakalla, alkaa jo epäilyttämään lähteekö sieltä vallan liikaa. Kaksi hammasta on irronnut käsiini leikin tuoksinassa. Ja uusia puskee samaan tahtiin, jännitän niin tuleeko sinne kaikki…
Pupu hyökkää, Hupi pakenee, hangessa…
Kiinni!
Pupulla oli vähän tälläinen päivä.
Hubaa!
Jos tappijalka on tiellä, voi aina hypätä yli.
Pupu saa painaltaa kunnolla karkuun, kun pojat saalistaa.
Eilen oli Turussa koiranäyttely, johon Jekku osallistui. Se oli viimeinen nuorten luokassa, seuraavat kisat onkin sitten avoimessa aikuisten luokassa ja tavoitteena on saada se viimeinen serti, jotta tulisi Suomen muotovalioksi. Aikalailla sitä voi joutua tahkoamaan, viime aikoina ei ole ollut oikein voittokulkua 😀 Eikä eilenkään. Eilen saatiin vain ERInomainen ja sen jälkeen oli kiitos ja näkemiin. Jekun askel ei videoiden perustella ollut yhtä lennokasta kuin ennen. En tiedä vaivasiko kakkahätä vai mikä poikaa pidätteli.
Isäntä kävi edellisenä iltana varta vasten ostamassa Jekulle lihapullia mukaan näyttelyyn ja koira ei suostunut koskemaankaan niihin. Aloin jo olemaan ihan pulassa, kunnes tuttuni Anni kysyi haluanko kokeilla Helga-koiran nameja, kananpaloja. Ja voi vitsit mikä riemu syntyi, Jekku sekosi täysin ja toimi todella reippaasti, kun oli herkkukanaa namina. Pakko pyytää reseptiä, miten Anni nuo kanat teki 😀
Meno matkalla turkuun sattui jännittävä tilanne. Jekku oli omassa kevythäkissään takakontissa ja Aslan poika oli siellä koiraverkkojen takana vapaana. Siis samassa tilassa, Jekku vaan omassa boksissaan. Pojat murraili aluksi, mutta rauhoittuivat. Hetki ennen näyttelypaikkaa Jaana huomasi, että tausta peilistä näkyy kaksi poikaa. Pieni paniikki, kun ei tiedetty alkaisiko ne tappelemaan… No minä menin pikaisesti selvittämään mitä siellä tapahtui. jekku näytti selittävän ilmeellään, että ”mä vaan lepäsin ja sitten tossa yhessä mutkassa kierähdin ulos häkistä, hups vaan”. No todellisuudessa Jekku ei ollut murtautunut ulos häkistä, vaan todellakin varmaan vahingossa tullut ulos. Häkin sivuoven vetoketjut oli kokonaan auki, pikku neiti apulainen kotona, kun tykkää niitä rämpätä, enkä mä ollut tarkastanut niitä 😀 . No eipä ne pojat olis edes tapelleet, kehien jälkeen leikkimään vaan ryhtyivät.
Tuomari: Agneta Kappers, Ruotsi
Bra hane med stark kropp, aningen upprätt skuldra men i övrigt bra front. Har ngt korta armbåg vilket gör honom underställd. Rör sig med bra steg som kunde vara lite generösare bak.
Hyvä uros jolla vahva runko. Hieman yläasentoinen lapa mutta muuten hyvä etuosa. Hieman lyhyet olkavarret mikä saa koiran seisomaan hieman jalat vatsan alla. Liikkuu hyvällä askeleella, joka voisi olla hieman runsaampi takaa.
ERI
Vähän jännitin miten Hupi pärjää päivän kotona muiden hoidossa, tuleeko pisuvahinkoja tms. Mutta eipä ollut tullut, hyvin oli kotona pärjätty.
Tällä kertaa saatiin Jekusta hienoja videoita, kiitos kuvaajalle, joka oli Mari Sammal.
Jekku yksilöarvostelussa
Kaikki nuorten luokan pojat (joista osa odottaa reunoilla vuoroa)
Ja sitten lopuksi valinta, ketkä ERIn saaneista pääsee jatkoon ja sijoittuu luokassaan.
Meille tuli pitkä päivä kun olimme kimppakyydillä ja keskarivilla Aslan oli rotunsa paras ja piti jäädä loppukilpailuihin. No Jekku sai möllötellä häkissä, kävellä käytävillä, shoppailla ja lopuksi vielä leikkiä Aslanin kanssa.
Oikealla Aslan, (POHJ MVA FI MVA DK MVA SE MVA NO MVA HeJW-11 JV-11 V-12 JMV-11 EEV-12 BALTV-12 PMV-12 DKV-12 BAZAAR’S CATCH A FLYING DREAM) oli hienosti rotunsa paras.
Löysin eilen Stockmannin poitokorista muutamia uusia leluja, katsotaan nyt kauanko ne kestävät. Onhan meillä joitakin vanhojakin, jotka ovat hyvin kestäneet. Ainakin vielä. Kongit on esimerkiksi tosi kestäviä, Hupi ei välitä niistä ollenkaan 😀 Mutta yksi ehdottomasti kestävin lelu on olleet aidot Crocksit. Poikien vanhat, jo ajat sitten pieneksi jääneet, nyt täynnä pienten naskalien reikiä, mutta ne vaan kestää ja kestää. Nämäkin Hupi nappasi vahingossa pienenä, mutta on ne saanut sitten pitää. Mihinkään muihin kenkiin se ei koske.
Meillä on ollut nyt pieni pussi testissä ANFin lammas-riisi ruokaa. Hupilla kun oli samanmerkin penturuokaa ja olin siihen ihan tyytyväinen. Yli vuoden syöty Acana meni vaihtamaan koostumusta sillä tuloksella, että Jekun ja Naomin silmät alkoi vuotaa ja värjätä silmän aluset rumiksi. Viljattomia nappuloita on tullut muitakin markkinoille, mutta niiden hinta on melkoisen korkea, että kokeillaan nyt sopisiko tälläinen halvempi, mutta laadukas. Naomi tosin saa oman ruokansa sekaan Friskiessin muonaa taas, kun silmävärjäymät on niin älyttömiä, mutta sekin oli muuttanut väriään, toivottavasti ei sisältöä, kaikessa huonoudessaan, se on ollut loistavaa 😀 Lisänä Naomi saa edelleen lääkärin määräämänä lisäannoksen vitamiinia (multidog) ja eilen ostin kokeeksi Plaque Off -plakin ja hammaskiven vähentäjää. Jos Naomia ei pysty nukuttamaan hammaskiven poistoon, niin kokeillaan, jos tuo auttaisi. Osalla olen kuullut auttavan. Kaikki saa öljyä, nyt on ollut minulta yli jäänyt helokkiöljy purkki, mutta mitä nyt milloinkin olen ostanut.Hupi saa nyt hampaiden vaihdon aikaan myös ripauksen kalkkia, en tiedä onko siitä oikeasti mitään hyötyä, mutta Jekullekkin aikanaan annettiin, jottei korvat lerpattaisi, kun kaikki kalkki tarvitaan hampaisiin tai jotain.
Tuholainen ja kestävät lelut. Siinä on crocks kenkä, kong, uusi pallonaru, Hear doggy yliäänivinkulelut, Ikean pehmojänis, naudan jalka oikea luu.
Jokaisen oma kuppi ja oma erilainen sapuska… Pupun on isoin, Jekun musta, Naomin punainen ja Hupilla tietty teräsharmaa.
Ja jokaiselle omat lisäravinteetkin. Tällä kertaa öljynä on ihmisiltä ylijäänyt helokkiöljy.
Aamulla sulateltiin pakastinta ja ajattelin ottaa turboföönini avuksi… Vaan mitäpä löytyi. Olin yrittänyt varjella sitä parhaalla mahdollisella tavalla ja aina sullonut hyvin koirahuonen kaappiin turvaan. No nyt oli sitten pienet naskalihampaat iskeneet kiinni, kai mulla oli just toi pätkä jääny kaapista ulos tms… Kiva, kun oli tulossa trimmaukseenkin vieras koira iltapäivällä. No onneksi isäntä sai sen pelastettua pikaisesti, niin sai koiran laitettua. Tämän takia vedän kaikki pistokkeet pois seinästä, vaikkei tuo ole aikaisemmin tuohon ryhtynytkään.
Hupilla oli hauskaa Diegon kanssa, ne ottivat hetken rallia trimmauksen jälkeen, pojat kun olivat melkein samanikäisiä molemmat.
Hupin aikaansaannosta…
Puolivuotias bichon frise sekoitus Diego tuli ekaan trimmiinsa. Ihanan takuton pentupörrö.
Sieltä löytyi ihanat kasvot
Nyt on kivempi kotitrimmissä. En ole koskaan bichonia laittanut, ihmeen hyvin onnistui.
Olen viime päivät kasannut kotisivuille uutta turkinhoitosivua ja päivittänyt vanhaa. Olen koonnut sivulle niitä tärkeimpiä asioita turkinhoidosta, sekä sieltä löytyy myös Jekun Turkkitaikan kanssa tehdyt turkkiaine testailut. Sain siis kotiini rivistön pieniä näytepulloja ja siitä pesu kerrallaan kokeilin Jekkuun aineita 😀 Muutkin koirat saivat osansa näistä testeistä. Tulokset oli kyllä hämmästyttäviä. Pelkällä shampoon vaihdolla pystyi muuttamaan aikalailla turkkia superpörröisestä kauniisti laskeutuvaan. Puhumattakaan Hupiin tulleista väri eroista, väriä korostavalla musta väri korostui ja valkoisen koiran shampoolla harmaa tuli esiin.
Ompelin Hupille myös muutaman uuden takin. Toisesta tuli kyllä hieno. Se oli vanhasta toppatakistani tehty. En tehnyt takkeihin vatsaosaa, jotta takkuntuminen olisi mahdollisimman vähäistä.
Hupista on hampaiden vaihtumisen aikana löytynyt pieni täystuho. Onneksi kohdentaa tuhonsa omiin leluihin. Röhkivältä latex possulta irrotettiin yksitellen korvat ja etujalat, sen jälkeen possu meni turvallisuus syistä roskikseen. Eilen löytyi kahtia revitty Skinneez haisunäätä, sellainen litteä auton alle jääneen näköinen… Muistan kyllä että kasvattaja varoitti jostain tälläisestä 😀
Hupista on tullut myös niin iso ja tottelevaisempi, että se sai myös häädön keittiöstä ruokailujen aikana. En ole vielä jaksanut sitä ajaa pois, kun ei osannut vielä siihen tarvittavia käskyjä ja keskittymiskykykin pennulla ei riitä niin pitkäksi aikaa. No nyt päätin aloittaa ja muutaman kerran koira yritti tulla keittiöön aamupalan aikana, mutta uskoi sanallista käskyä. Meni aivan yllättävän helpolla, ilmeisesti katsoi mallia aikuistakin koirista. Keittiöön saa tulla, kunhan kaikki ovat nousseet pöydästä ja tässäkin Hupi otti mallia harjakoirista, jotka jo osaa säännöt.
Hupi voidaan myös julistaa sisäsiistiksi, papereita ei ole enää missään. Toki satunnaisia vahinkoja vielä voi sattua, mutta ne nyt on ihan omistajan vikaa. Yötkin menee jo täysin pissimättä. Kyllä nää pojat on olleet aikaisia, Jekku vajaa 4kk ja Hupi 4½kk, kun aikanaan tytöt oppi välillä 6kk-ei ikinä…
Tätä on pika pissalla käynti suojasäällä…
Hupin uusi hieno takki
Tälläinen takki on, ei vatsaosaa takuttamassa.
Hupi harjoittelee tärkeää koirataitoa, keittiöön ei ole asiaa, kun siellä syödään. Näkymätöntä rajaa ei saa ylittää.
Kekkunen testasi taas uusia shampoita ja pesun jälkeen mietin miten ihmeessä nuo patalapun näköiset korvakarvat saisi kasvamaan mahdollisimman nopeasti. Tuntuu, että esimerkiksi jalkakarvat kasvaa kuin rikkaruohot, mutta korvakarvat ei millään 😀 . No mietiskelin siinä, että jos Jekku olisi villakoira, olisin jo tutusti niputtanut korvakarvat muoveihin. Karvoilla on sen verran mittaa, että siitäpä sitten tuumasta toimeen ja niputin korvakarvat. Saapa nähdä onko apua, mutta nyt ne ei ainakaan ui ruokakupissa ja laahaudu lenkillä pitkin maata.
Hanki kantoi tänään kivasti ja antoi lisätilaa juoksemiseen ja innosti koirat melkomoiseen vauhtiin. Aita on ikävä kyllä isolta osalta matalalla lumen takia. Oiskohan 50cm näkyvissä, kun normaalisti korkeutta on 80cm. Pikkukoirat ei vielä tuosta mene, mutta Pupulle tuo ylitys on vain yksi loikka. Pupu ei voikkaan ulkoilla enää yksin, no eipä meillä muutenkaan kuin satunnaisesti koirat pääse yksin, mutta nyt siis pidettävä koiraa silmällä ja varauduttava sanalliseen pysäytykseen jos tulee tarvetta.
Jekku ja villakoirapompulat
Turkkitaian testiheput
Vauhtia riitti tänään
<3
Hupillakin on vauhtia vaikka sitä ei juuri huomaa 😀
Aita matalalla, pikku koirat vielä pysyy sisällä…
Pomppaa
Sitten pihalle pääsi taas Pupu ja hanki kantoi senkin.
Pikku musta Hupi sai tänään taas vauhtia elämäänsä, kun ensin pihalla sitä leikitti Jekku ja vähän ajan päästä päästin Pupunkin pihalle. Jekun ja Hupin leikit sujuu paremmin, kun ei ole Pupua paikalla sotkemassa, niinpä ne saa leikkiä eka kaksin. Sitten kun Pupu tulee pihalle, Hupi keskittyy aikalailla siihen. Jekun kanssa leikki on lähinnä peräkanaa pinkomista, Hupin yrittäessä tappijaloillaan pysyä Jekun perässä. Tänään hanki vähän kantoi, joten ei tarvinnut juosta pelkissä lumijuoksuhaudoissa.
Pupun kanssa leikeissä on vähän eri meno. Pupulla on pallo, Pupu tiputtaa sen maahan esimerkiksi heitettäväksi ja Hupi varastaa sen ja sitten Pupun pitääkin yrittää taas saada pallo Hupilta pois. Lelu suussa Pupu saa kuljetettua Hupin ihan minne haluaa. Joskus Jekkukin lähtee näihin leikkeihin mukaan.
Ensin Jekku ja Hupi hangilla (ja ihan muutaman hetken Naomikin innostui)
Sitten Pupun ja Hupin taistelua pallosta… Pikku pentu menee vielä Pupun jekkuihin, miten pallon saa höhlältä pois…
Viime vuosi sujui meillä upeasti. Jekulla 17 näyttelyä, joista se sai 14 erinomaista, 3 sertifikaattia, oli yhden kerran rotunsa paras (ROP) ja yhden kerran Vastakkaisen sukupuolen paras (VSP). Näillä ansioilla Jekku oli suomen 11. kaunein harjakoirauros suomessa. Tänä vuonna jatketaan. 22.2 Jekku täyttää kaksi vuotta ja sen jälkeen alkaa viimeisen sertin metsästys. Harjakoirien määrän kun näyttelyissä tietää, sitä jouduttanee hakemaan hetken aikaa, osa on hakenut jopa vuosia. Mutta näyttelyvuosi alkaa treenauksen merkeissä tammikuussa Turussa ja sitten pientä taukoa (kun ei ole sopivia kehiä) ja sen jälkeen varmaan aloitamme lapppeenrannasta sertin metsästyksen. Jekku on käynyt viime vuonna sen verran laajasti eri tuomareilla, että ihan jokaiselle ei tarvitse viedä.
Jekku aloitti myös agilityn ja vaikutti aika hyvältä siinäkin lajissa. Lisäksi pitää muistaa erinomaiset terveystulokset, jotka Jekku sai.
Pupu kävi viime vuonna yhdessä näyttelyssä, joka oli villakoirien erikoisnäyttely. Silti se pokkasi sieltä erinomaisen ja oli avoimenluoka 3. Erittäin hyvä tulos suomalaisella tuomarilla ja noin haalistuneella värillä. Pupu saattaa käydä tänäkin vuonna jossain kehässä, riippuen ihan miten jaksan turkkia pitää ja miltä väri pitkänä näyttää.
Naomi on saanut lepäillä vain laakereillaan. Lääkitystä on saatu jo vähän kohdilleen, mutta edelleen taistellaan sydänvian, sydämen möykyn ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Päivä kerrallaan, huonoina päivinä mietin jo viimeiselle matkalle viemistä, mutta vielä on hyviä jaksojakin, joskus jopa pari viikkoa…
Hupi saapui ihastuttamaan meidän elämäämme ja olen ollut todella iloinen, että sen saimme. Hyppäys uuteen rotuun on kannattanut, olen ollut täysin ceskyn lumoissa (niinkin pahasti, että minut on saatu jo mukaan cesky yhdistyksen toimintaan…). Kovasti odotamme, että tämäkin poika kehittyisi rotumääritelmän mukaiseksi kaveriksi, erityisesti jännäämme nyt vaihtuvia hampaita ja korvien lopullista asentoa. Jos ne on ok, niin tie on auki kehiin. Hupin eka kehä tulisi olemaan myös Lappeenranta, joskin eri päivänä, kuin Jekulla ja siitä lähtee käyntiin sitten myös Hupin näyttelyelämä.
No tämä vuosi on edellisten kaltainen siltä osin, että jatkamme harjakoirien näyttelyharkoissa käyntiä molempien poikien kanssa. Voi olla, että kipaisemme jollain agilitykurssilla Jekun kanssa ja toko on edelleen haaveena Pupsan kanssa. Ja tietenkin pitkiä kävelyretkiä lähiympäristössä, metsissä ja mökeillä. Sekä leikkiä ja peuhaamista pihamaalla. Pientä jatkuvaa treeniä joka päivä.
Näin rennosti koirat otti vastaan ilotulitukset. Tosin viettivät pommituksen ajan sisätiloissa, verhojen ollessa kiinni ja musan pauhatessa täysillä.
