Tupsuja

Posted on

Ryvettynyt Hupi kävi eilen pesulla ja kyllä jaksaa edelleen naurattaa prinsessan elkeet jalkojen kanssa, etenkin etujalkojen. Jos kampa vähänkin nappaa kiinni, vaikka ei olisi edes oikeaa takkua, niin yksi huutaa kuin heikkopäinen, kuin jalkaa olisi poikki leikkaamassa. Samalla koko koira kääriytyy kilpikonnapuollustusasentoon, vetämällä etujalat kippuraan ja suojaamalla takajaloilla etujalkoja ja vielä pääkin tulee tielle. Ja sitten kun on vielä noi lyhyet tappalajalat…  Jatka siinä sitten hommia mistään välittämättä… Välillä ei voi kuin nauraa urpolille. Mutta homma jatkuu silti, olen nyt löytänyt onneksi asennon, missä tuo kilpikonnapuollustus ei niin haittaa. Eli koiran pää minuunpäin, koira selällään, etujalat vedetään suoraksi päätä kohti. Näin takajalatkaan ei pääse tielle.

Eilen pesun päätteeksi otettiin muutama kuvakin. Ja kokeilin jo tukan niputustakin. Otsatukka meni nyt kiinni ja partakarvojakin yritin, mutta parta ei taida vielä olla tarpeeksi pitkää. Lhasa apsoilla ja shih tzuilla, nuo partakarvatkin yleensä niputetaan. Ajattelin että pysyisi Hupillakin ehkä puhtaampana ja ainakin näyttelyihin haluan sen kiinni. Tai siis matkalla näyttelyyn, jottei kehässä ole märkäpartainen ja sotkuinen kaveri. Partakarvoja kiinnitettäessä pitää vaan olla tarkkana, ettei vahingossa niputa koko suuta kiinni 😀

Moooiiii, emmä mitään näe 😀

Ja sit emäntä kokeili tällästä!

Mut ei parta pysynyt vielä, mut töyhtöä joutuu näkyväisyyden parantamiseksi pitämään.

Melkein 6kk

Hieno pää <3


Hidas vai kauhean viisas?

Posted on

Mä mietin onko tuo Hupi vähän hidas mieleltään vai onko se vain niin viisas, että esittää vähän tyhmää, koska tyhmä pääsee helpommalla…

Koiraan meinaa kaatua monet kerrat päivässä ja silti se ei opi millään, että ois syytä siirtyä pois jaloista, muut osaa kyllä livahtaa jaloista ennen yhteen törmäystä.

Kun pitää lähteä lenkille, laitan muille pannat ja Hupi katselee sivummalta. Istuu ja ihmettelee, kun pyydän sitä pukemaan omansa. Jossain vaiheessa lamppu syttyy ja koira tulee pukemaan pantansa.

Lenkillä kun kävellään ja koira alkaa vetämään, pysähdyn, niin koira vaan seisoo ja seisoo ja miettii, miksi ei pääse eteenpäin 😀 Pienellä avituksella löysää hihnansa ja matka jatkuu. Jos yritän muille toimivaa äkkikäännöstä, niin eihän Hupin aivot ehdi mukaan, Se ei tajua, että suunta on vaihtunut, ei vaikka sen tekisi 10 kertaa peräkkäin. Muut osaa jo ennakoida ja varovat vetämästä, mut yks ei vaan hoksaa 😀

Pihalta sisälle pyydettäessä koira juoksee ovelle ja jää sihen miettimään, että pitikö tästä tulla sisälle vai mitä mä olin tekemässä…Tätäkin on harjoiteltu jo koko meillä olo aika nameilla ja leluilla, jolloin se toimii moitteettomasti…

Ruokakupilla tai sen kolahtaessa, koira ei vaikuta ollenkaan hidasälyiseltä. Myöskään jos vaikka hihnan löystämisestä on palkkiona nami, se osaa salamana löysätä hihnansa…

Iltalenkillä upottavassa hangessa…

Yhet hullut vähän paini ja tätä yhtä hieman kieriteltiin hangessa 😀

Ah tätä talvea ja takuttavia lumipaakkuja

Oli Kekkukin mukana, mutta fiksuna seisoi vieressäni, eikä mennyt jahtaamaan Pupua hankeen (ja saanut sitten lumipesuja)

Suomen talvi, pimeä, kylmä ja luminen…

Eikä ketään ollut missään, oltiin ainoat hullut ulkona…


Häkinpäällisiä ja pesua

Posted on

Sain koirille tehtyä häkinpäälliset näyttelyhäkkeihin. Päällinen on PUL kosteususojakangasta ja Jekun suojuksessa on puuvillavuori, jottei koira sähköistyisi suojan kankaasta. Kulmissa on tähtinepit pitämässä suojaa muodossaan. Loppukankaasta tein pieniä pussukoita. Minulla on tapana pitää nappuloita ja muita nameja taskuissa ja kun ne lojuu takinkin taskussa pitkiä aikoja, niin nappuloiden rasva tulee kankaista läpi ja ei lähde enää millään irti. Nyt voin pitää noissa pussukoissa nameja, ilman että sotkeentuu.

Koko projektin ajan minulla oli kaksi apulaista, pienet pojat partioivat kankaan päällä sitä leikatessa. Ja kun nepitin lattialla neppipressillä, Hupi istui 10cm päässä tutkailemassa miettiväinen ilme naamallaan, miten homma toimii. Jekku makasi metrin päässä virallisena valvojana 😀

Kekku kävi taas myös pesussa, nyt ei kokeiltu uusia aineita, niitä odotellana postin mukana, joten mentiin ihan vaan perusetillä. Sitten olisikin vuorossa taas Hupin pesu. Nyt on jatkuvasti lumipaakkuja turkissa ja ne takuttavat huomattavasti poikien turkkia.

Poikien uudet häkin päälliset, vielä pitää hommata heijastin tarraa.

Reunojen tähtinepit

Namipussukat

Kekun turkki täyttää koko ammeen.

Valmis, kivasti alkaa olla korvakarvoillakin mittaa.

Näillä kahdella on aina kiire lenkillä, tämä kuva aamulenkiltä, sininen hetki.

Näillä kahdella ei ole kiire minnekkään.


Yhet jaksais

Posted on

Otin tänään pätkän videota Jekusta ja Hupista, kun ne jaksaisi tota ota-kiinni-jos-saat -leikkiä loputtomasti. Tätä ne leikkii, kun Pupu on suljettu sisälle odottamaan omaa vuoroaan. Jekku jaksaa paeta jatkuvasti ja keveällä askeleella liitelee pitkin kantavaa hankea. Hupi tulee vähemmän keveällä askeleella perässä. Välillä Naomikin innostuu, lähinnä jos pojat porhaltaa terassin läpi. Naomi voi ajaa juuri terassin matkan, mutta kylmälle hangelle sitä ei juurikaan saa.


Ruuantähteet koiranruokana

Posted on

Olen miettinyt jonkun aikaa ruuantähteiden osuutta koiranruokana. Meillä jää usein ruuantähteitä, erityisesti pikkuneidin lautaselta, kun ei aina maistu. Lisäksi jää ihan ruokaakin kattilaan, jos jää niin vähän, että sitä ei kannata pakastaa. Joskus laitoin näitä koirille, mutta nyt en ole aikoihin laittanut. Jäin miettimään, että miksi heittää hyvää ruokaa roskiin, toki ruoka on pääosin viljoja (puuroa/makaronia jne), perunaa ym lisäkettä, joka ei ole koiralle niin optimaalista ravintoa, mutta samalla syötän superkäsiteltyjä nappuloita, joissa on riisiä. Voisin veikata, ettei nappuloiden vilja ole niin korkeatasoista, kuin kotiruuan. Joskus ruuantähteitä olisi melkein joka koiralle aterian verran, kunhan lisäisi lihan… Miksi siis syöttää kallista nappulaa, kun tuoretta ruokaa olisi tarjolla?

Yksi syy on ollut, etten halua mitään yllättäviä vatsavaivoja. Nappulaa syödessä ruoka ei juuri vaihtele ja mahat ei ole niin tottuneet vaihteluun. Joskus saavat valmiita raakaruokapakasteita ja itsetehtyjä mössöjä. Toinen on, että pelkään silmien alkavan Jekulla ja Naomilla vuotavan enempi, jos syövät ”hallitsemattomasti” jotain nappulasta poikkeavaa. Lisäksi sitä aina miettii vitamiinineja sekä ruuan suhteita. Pitäisi myös olla pakastimessa aina valmiina lihaa, jota heittää ruuan sekaan ja jonka saa nopeasti sulatettua, koska nuo ruuantähteet tulevat usein aika arvaamatta.

Mietin jo, että pitäisi omistaa possu, jolle ruuantähteet antaa, mutta ehkä pitäisi jalostaa tätä ajatusta ja alkaa syöttämään näille kotipossuille taas tähteet. Niin, että tietenkin aterian perustana olisi kuivamuona, mutta lisänä ihmisruoan jämät. Sillähän ne koirat ennenkin muinoin eli…

Ihmisen ruokaa vai koiranruokaa?

 


Kuljetusta

Posted on

Olen viritellyt noita näyttelykuljetushommia. Myin pois meidän rattaat, kun meni hermo kantaa käsissä erikseen pöytää ja toisella kädellä yrittää saada rattaita eteenpäin. Pöytä on kevyt 7kg, mutta silti siinä on kokoa ja painoa ja muoto on sellainen, että kantaminen on hankalaa. Kaikenlaista on meilläkin jo kokeiltu ja nyt sitten päädyin hankkimaan  Bauhaussista laatikoiden kuljetusalusta 32,90e (n.60cm x 40cm), jonka päälle laitan häkin. Hupille on kevythäkki, joka on Jekulle liian matala, joten hommasin Jekulle metallihäkin. Nyt niitä voi työnnellä alustan päällä yhdessä tai erikseen. Pitää vielä ommella häkkiin päällinen. Pöytääkään ei enää tarvita, kun koiran voi laittaa häkin päällä.

Bauhaussista ostettu alusta häkeille.

Pojat testaa.

Jekku on kuin putous hahmo, selkeästi Jekku-Raipe Helminen ja mumisee ”Sama se ny mulle o mitä sää sanot”

Ja sit tukka takas kiinni.

Ehdottomasti paras hampaiden irrottaja, vanha solmittu sukka.


Vetohommia ja partakarvoja

Posted on

Pupu pääsi tänään kokeilemaan taas mitä oli olo aisojen välissä. Viime talvena ei vetänyt ollenkaan ja aikaisemmin on vain alkeita opeteltu. Pikkasen piti muistia virkistää, mikä juttu tämä oli, mutta herkkujen voimalla sitä tekee mitä vaan. Viitisen minuuttia vain otettiin, jottei alussa liian kovaa menoa. Mutta huomenna taas jatketaan harjoituksia.

Palkkioksi sitten pääsi myös riehumaan muiden kanssa pihamaalle. Uusi pehmo oli suosittu ja jokainen sitä olisi halunnut. Kaikesta hankihyppelystä Hupi oli niin lumipaakuilla, että se oli pakko suihkuttaa. Lämpimällä vedellä ne lähtivät onneksi helposti. Äkkiä voisi tulla ihoon paleltumia, jos möykyt jättäisi itsekseen sulamaan.

Hupi kävi muutenkin pesussa illalla ja samalla trimmasin pojan. Se on kasvanut ihan hurjasti viimeisen kahden viikon aikana, että turkin alta kuoriutui iso jätkä. Hupia trimmatessa mietin, että ennen en pitänyt parrakkaista koirista, ajattelin parran haisevan ja keräävä  ruokaa ym. Mietin Hupin tullessakin, miten ihmeessä tulen parran kanssa toimeen. Voin sanoa, että oikein hyvin, nykyään rakastan tuota partaa ja se tekemään ylvästä päänmuotoa.

Pupu vetämässä. Vähän on aisat päässeet säilytyksessä leventymään, mutta laitoin ne nyt taas narulla kiinni, että palaavat entiseen muotoonsa.

Kuka saa lelun..

Kukaan ei luovuttaisi.

Ohensin vähän saksilla Jekun korvia, josko ei ois niin patalaput, mutta eipä tuo juurikaan auttanut.

Hupi pieni ärrieri 5kk, on kasvanut huimasti.

Ihana partanaama


Pesulla

Posted on

Kyllä se vaan on pentu 10 päivässä ottanut ison kasvuhyppäyksen. Tänään pestessäni koira ei yhtäkkiä mahtunutkaan kunnolla ammeeseen 😀 . Jekku on mahtunut ammeeseen ihan hyvin, niin on hassua, että tuolla 5 kk pennulla tekee tiukkaa. Cesky on hassusti iso koira pienessä koossa. Hupi painaakin saman mitä Jekku, vaikka on melkein 10cm matalempi. Hampaatkin tulee kuin ison koiran ja kakkakaan ei ole mitään pientä, vaikka pieni muuten onkin.

Otin huvikseni kuvia pesuvaiheista. Tarkoitus olisi kuvata pesuvaiheet kunnon kamerallakin ja trimmauksestakin ottaa kuvia, vaikka mikään proo en ceskyn tukan kanssa vielä ole. Aika pitkälti hoito on samanlaista kuin harjakoirallakin, onhan niillä hyvin samantyyppinen turkki. Veikkaisin, että ceskyksi Hupilla on helppo turkki, ainakin se on ollut hyvin helppo hoitoinen. 10 päivän pesuvälillä ei vielä kuin 1 sotku, jota ei juuri takuksi voi sanoa. No takkuikää odotellessa. Ceskyllä se on harjaan verrattuna varmasti helpompi, koska puolet turkista saa ajaa pois 😀 Haastavaa noissa turkinhoito kuvissa tulee olemaan Hupin väri, kun se on niin tumma, vaaleampi näyttää aina kuvissa paremmalta…

Missä välissä se näin suureksi kasvoi?

Näin meillä pestää cesky (no samalla lailla kuin harjakoirat) Eli eka ammeessa pesu, huuhtelu suihkussa ja sitten ammeessa hoitoaine.

Sitten hetken pyyhkeessä kuivumassa (ei Hupin lempi hommaa kuten näkyy)

Sitten alkaa föönaus, ensin turbolla ihoa pitkin selkäkarvat, jotta lyhyt turkki saadaan nopeasti suoraksi ja kuivaksi. Turbossani lämpötilan voi valita ja koira tietenkin föönataan miedoimmalla lämmöllä.

Sitten käännytään kyljelleen ja kuivataan pitkän turkin osuus.

Kun koira on kuiva, käydään piikkiharjalla turkki läpi.

Turkki käydään läpi harvalla kammalla ja selvitetään kaikki takut ja sotkut.

Ja loppu tarkistus tiheällä kammalla.

Ja poika on valmis.

Poseeraaminen ei huvittanut ja kuvaaminen oli hieman haastavaa yksin 😀