Trimmausta, pomppua ja ruokaa

Posted on

Pitkästä aikaa trimmailin Hupia, niin olihan siitä otettava kuvatkin, kun on jo 6½kk. Ei vaan meinannut kuvaamisesta tulla mitään, kun nami on niin ihana ja sen perään piti pomppia. Trimmauksen suhteen oli paha pitää taukoa, sillä rajat oli hieman hukassa, mut kai siitä ees keskinkertainen tuli. Ainut mitä huomasin, että nuo mahakarvat lähtee kuvauspuolelta ylempää, kuin ns. tuomarin puolelta. Pitää yrittää saada kasvatettua ne siltäkin puolelta korkeammalle hieman. Hupin trimmaamisessa on sama ongelma, kuin mustilla villoilla aikanaan. Koira on niin tumma, ettei mikään valo meinaa riittää, että näkisi kunnolla. No onneksi kohta on kevät ja voin taas siirtyä ulos trimmaamaan.

Ruokailujen kanssa meillä on mennyt ok, vaikka lihamäärää on lisätty, edelleen Oskarin lihapullilla mennään. Niissä huomasin, että niitä on hieman muutettu, nyt niihin on jauhettu luuta sekaan, jolloin kalsium-fosfori -suhde on saatu kohdalleen. Ainut on, että Jekku on piereskellyt, mutta Jekulla vaihtui myös nappula, Acanasta Orijeniin, niin mahalla kestää tottua. No veikkaisin että viikossa-parissa tämäkin on ohi, jo eilen ei piereskellyt niin älyttömästi, kuin aluksi (jolloin kaikki meinasi tukehtua 😀 ). Jopa Naomi on syönyt yhden oskarin lihapullan ruuan seassa ilman ongelmia 🙂 .

Annnaaa namiaaaa!

Tänne sitä namia tai mä pomppaan!

Ai näinkö sitä saikin…


Koirien päivä kuvina

Posted on

Tuttuni blogista bongasin haasteen Koiran päivä kuvina ja musta idea oli niin hauska, että oli pakko tänään heti toteuttaa se…

Hyvää huomenta! Avaan koirahuoneen oven ja sieltä heräilee 4 unista koiraa.

Oven avattuani välittömästi ohjaan lauman pihalle, koska etenkin Hupi on pidättänyt koko yön. Hupi tekee molemmat asiat, muut käy vain pissillä, koska tietävät pääsevänsä aamun aikana lenkille.

Lastenohjelmia ja köllöttelyä pitkin kämppää aamupalan ja aamutoimien ajan.

Kekku makailee aina jossain lähistöllä.

Sitten on aamulenkin vuoro.

Usein Naomikin suostuu lähtemään aamuisin. Tänään tuuli kylmästi, joten takki päälle.

 

Sisälle tultua onkin ruoka. Yks kaveri ei malttaisi odottaa kuppien täyttämistä ja lisukkeiden laittoa vaan pomppii ja hyppii odottaen ruokaa. Nopeammin!

Ja eikun syömään. Ruoka maistuu kaikille.

Ruuan jälkeen koirat suljetaan koirahuoneeseen ja lähdetään hakemaan koululaista. Yleensä ne sinne itse menevätkin heti, kun huomaavat, että aletaan pukemaan, Hupi yleensä odottelee käskyä, että pääseekö mukaan vai jääkö muiden kanssa.

Palattuamme Hupi pääsee vielä pissille, kun neiti käy pihalle unille.

Sitten onkin aika päiväunien. Jekku ja Pupu saa haukkupannat kaulaansa, koska koululaisia tipahtelee kotiin vähän väliä ja haukku kuuluu pihalle asti herättäen neidin.

Ja Hupi käy taas pissillä muun porukan kanssa, mutta hihnassa, koska muuten säntää kuusikkoon etsimään kanin kakkaa.

Ruuanlaitossa jaloissa pyöri apulaisia siivoamassa lattiaa.

Kun ihmiset syö, koirat odottavat keittiön ulkopuolella kohta alkavaa siivousvuoroaan.

Sitten on iltalenkin vuoro, Naomi ei suostu lähtemään vaan hihnoja laitettaessa painautuu tiiviimmin sänkyynsä. Se saa jäädä kotiin nukkumaan.

Hullu kolmikko lähti vetämään reipastahtisen lenkin.

Lenkin jälkeen Hupi vetää rallia ympäri kämppää ja päätyy vartiksi painimaan Pupun kanssa.

Näemme ensi kertaa tämän näyn, Läähättävä Hupi 😀 . Oli varmaan rankka paini.

Loppu ilta meneekin köllötellen, luita pureskellen ja Naomin lääkitys sekä iltapissa vielä ennen koirahuoneeseen menoa ja nukkumaan käymistä.

Tää oli kyllä hauska, kunhan muisti kuvata joka välissä. Aika tavallinen päivä, tosin tänään ei juurikaan painittu pihamaalla, koska katolta on tippumassa lumet. Usein käydään myös päivällä lyhyt lenkki, tänään vain pihamaalla.

 


Shampoita ja pantoja

Posted on

Jekku oli shampookokeilusta niin takussa, että pesasin sen eilen illalla ja vietävä siitä tuli taas hieno. Taas oli uusi Raijalta Turkkitaikasta tullut shampoo testissä, mutta kun noita takkuja joutui aukomaan, niin eipä saanut ihan oikeaa lopputulosta. Jekulla selkeesti jos shampoo on vahvempaa kuten Summerwindsin shine-on ja nyt tämä Laser Litesin Turbogel, niin tulos on todella hieno, mutta takkuaa nopeasti. Ajattelin kokeilla turbogeliä suosikkini Royal Perfectionin Etlac shampoon kanssa, etlac toisi väriä ja turbogel laskeutuvuutta, veikkaisin, että hyvä yhdistelmä näyttelyyn.

Hupin kaulan kasvun kanssa olemme kohta pulassa, ehtymättömistäni pantavarastoista ei löydy juuri ollenkaan Hupin kokoa. Hupin kaula on paksumpi kuin Naomin ja Jekun, mutta tietysti roimasti hoikempi, kuin Pupulla. Nyt se on käyttänyt noita Jekulle hieman isoja, mutta sillä on paljon paksumpi pää ja kaikki ei sujahdakkaan, kuten turkillisilla ja pienempipäisillä koirilla. Toisaalta se on hyvä, ei sitten sujahda karkuunkaan, mutta noissa puoli kiristävissä on se hankaluus, että ne ei aina anna tarpeeksi tilaa sujauttaa päätä sisään. Niinpä muuten sopiva nahkainen puolikiristävä vinttikoirapantakaan ei meinaa mennä päähän. No nyt kaivoin Pupun pentupantoja, sieltä vaaleanpunaisen soljellisen vinttikoirapannan, se sopi hyvin, eikä mennyt edes pienimpään, mutta onhan tuo melkoisen tyttömäinen, kun olen tuollaiset sydän heijastimetkin siihen laittanut 😀 Harvoin enää on solkipantoja käyttänyt, kun niissä on nyhräämistä laittaa kiinni ja soljet kuluttaa noilla muilla turkkia. Mutta katsotaan menisikö nyt Hupilla vai joudunko minä ihan ostamaan sille oman pannan 😀

Siitä tuli vaan niin hieno <3

Ja sitten paketoitiin taas pää ja korvat, koska noista on ollut selkeästi apua.

Voiko poika laittaa pinkkiä 😀


Ruokintasuunnitelma

Posted on

Teen nyt ruokintasuunnitelmaamme näin vähän ylös, sillä aikaisempiakin on ollut hauska lukea ja miten on toiminut. Tarkalleen ottaen palaamme vanhaan hyväksi havaittuun ruokintamuotoon mitä syötiin pitkiä jaksoja aikaisemmin. Se koostuu laadukkasta nappulasta, jota on ruuasta 2/3-1/2 annoksesta. Loppu koostuukin raaoista lihoista, eli sitä 1/3-1/2 annoksesta, vähän päivästä riippuen. Saapi nähdä laajeneeko tämä sitten jossain vaiheessa raakaruokintaan vai mihin suuntaan. Totesin vaan itselleni, että raakaa on pakko ujuttaa ruokavalioon, nyt pelkällä nappulalla ja harvinaisilla lisukkeilla elettynä, koirien mahat ei kestä juuri mitään muutoksia. Aina kun raaka on ollut kuvioissa mukana, on mahatkin kestäneet paremmin. Mutta koska nuo otukset on olleet niin pitkään kuivanappulan vetäjiä, niin teemme hidasta siirtymistä tuohon raakaan. Tällä hetkellä raaka tulee muodossa Oskarin lihapullat, sillä niistä on helppo annostella pieniä määriä. Naomi saa tuskin havaittavan hippusen, koska sen vatsa on kaikista herkin. Hulluinta on, että Naomi söi vielä 2v sitten täysin barffia, kun muut ei oikein sopineet ja pikku neidin syntymän takia siirryttiin nappulalle ja sen jälkeen ei ole Naomin vatsa kestänyt enää oikein raakaa.

Tämän hetkinen ruokavalio:

Pupu:
reilu 2dl Acana Wild Prairie (viljaton ruoka)
1dl  ANF lammas-riisi/Brit Care lohi-peruna (Pupu syö vanhoja jämiä pois)
1 Oskarin lihapulla
Pieni loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Naomi
1,5dl Acana Wild Prairie
Hitunen Oskarin lihapullaa
Pieni loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Jekku:
1dl Acana Wild Prairie
½-1dl Orijen 6 fish
1 Oskarin lihapulla
Iso loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Hupi:
2dl Acana Wild Prairie
1dl Orijen pentu (jämät loppuun)/6 fish
1 Oskarin lihapulla
Iso loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Kuten huomaa, turkilliset näyttelykoirat saa hieman tuhdimpaa sapuskaa ja öljyä enemmän ja kotoilijat saa sitten hyvää mutta hieman kevyempää sapuskaa ja vähemmän öljyä. Toki sekin vaikuttaa, että kotoilijat on leikattuja narttuja, jotka pullistuvat ruuan näkemisestäkin 😀 . Mutta fakta on, että ilman kunnon lisiä, ei sitä näyttelyturkkia ja kroppaa rakenneta. Puolukkajauhe (ja välillä karpalo) on mulla ollut aika pitkään mukana, nyt oli pidempi väli ilman ja taas palautin sen. Raakaruokinnassa ollessa käytin ihan oikeaa puolukkaa kasvisssoseissa. Se on meillä auttanut silmien valumisiin ja niiden värjäymiin, sillä hiiva, joka värjää nuo silmän aluset, ei kasva happamassa.

Hupi siirtyi nyt aikuisten kanssa samaan ruokintarytmiin, eli 1krt päivässä. Nyt se vaikuttaa tyytyväisemmältä. Se saa kerran päivässä mahan täpötäyteen ja sitä on sitten kiva sulatella päiväunilla. Aikaisemmin kun sai kaksi pienempää annosta, tuntui nälkä olevan jatkuvaa. Painonhallinnan ja luontaiseenkin petoeläimen syömiseen kuuluu syödä maha täyteen ja sit lekotella mahan vieressä, kunnes taas tulee nälkä. Pieniannoksiset ikuiset laihduttajat, eli meidän nartut, on myös tyytyväisempiä, kun saavat annoksen kerralla, eikä muutamaa miniannosta.

Hupi vaihtoi myös kuppinsa isompaa. Se syö samankokoista annosta kuin Pupu, joten mahtuukin paremmin, mutta ahmiminen on hankalampaa liian isosta kupista. Syöminen kestää vähän kauemmin, kun nappulat karkailee kupissa.

Hupi ja isompi kuppi

Kaikki haluaa saman lelun…

Tappaja harjakoira…

Lumi pöllysi, kun Pupu nouti lelua.

Pojat tietty odotti, että Pupu toi sen pois syvästä lumesta. Jekku ei vieläkään tajua, että jos jahtaa jotain, solla on lelu, niin ei voi juosta edellä 😀

Yks onnellinen

Tähän paistoi aurinko…

Kun on riehuttu, on sisällä koirien raatoja pitkin lattiaa…

Hupi löytyy nykyään välillä tällälaillakin…


Leikkiä aurinkoisella pihalla

Posted on

Eilen ja tänään on paistanut ja koirien on ollut mukava leikkiä pihamaalla auringon paisteessa. Saisi paistaa mahdollisimman paljon, niin Jekun naama taas ruskettuisi ihanan tummaksi. Eilen oli koko porukka pihalla tai no Naomi ei halunnut tulla, mutta muut. Suosikkikohde oli pieni luminen mäki, sinne oli kiivettävä vuorotellen ja yhdessä painimaan. Pupulla oli hieman liikaa virtaa ja se olisi pyöritellyt molempia poikia koko ajan lumihangessa, onneksi se suostui ottamaan pallon, jonka kanssa sitten painelikin porukkaa karkuun. Tosin välillä taas mentiin Jekku edellä ja pallollinen Pupu perässä 😀

Tänään oli pienten poikien vuoro eli Jekku ja Hupi saivat leikkiä kaksin ulkoiluajan. Otin niistä videotakin, mutta niiden perässä oli vaikea kameran kanssa pysyä. Toisaalta on tylsää pitää Pupua sisällä sen aikaa, mutta on kiva katsoa poikien erilaista leikkiä yhdessä. Niiden on uroksina hyvä leikin kautta käydä läpi johtajuus ym asioita ja rakentaa hyvää suhdetta toisiinsa, ennenkuin Hupi on sukukypsä. No Hupilla voi siihen mennä aikaa, kun puolen vuoden iästä huolimatta, jalka ei vielä nouse. Jekullahan se nousi jo 4kk iässä. No sopii mulle vaikka kyykkisi loppuikänsä, säilyisi helmakarvat ja etujalat puhtaampina 😀 . Jekun leikit on melkoista murinaa, jos ei olisi tilanteen tasalla, voisi luulla sitä vihaisemmaksikin, mutta s eon vaan tuollaista jännää murinaa leikissä.

Meillä oli kaikilla koirilla vähän maha löysällä, johtui varmaan kun taas syötin niitä omia sekoituksiani ja niissä on todella paljon sitä lihaisaa rasvaa. Tai sitten niihin on tullut joku bakteeri tms purkituksessa tms, sillä aina kun sitä syötän, on mahat löysällä. Nyt sitten on syöty Canicuria useampi päivä, jotta saadaan mahat kuntoon. Onneksi näyttettiin päässeen ilman kunnon ripuleita tästä ohi. Mutta Naomille tämä otti taas voimille, se ei ole suostunut lenkkeilemään moneen päivään. Muiden lähtiessä se painelee sänkyynsä tärisemään (ja sinne se saakin jäädä ihan rauhassa nukkumaan). No toivottavasti se on taas parin päivän päästä paremmassa kunnossa taas. Viimeksi, kun samasta ruuasta (joka muuten nyt lensi roskiin), Naomi oli ripulilla, niin siitä toipuminen kesti pari viikkoa. Nyt ei onneksi ehditty siihen pahempaan vaiheeseen. Pikkasen kyllä sieppaa näiden ”heikot” mahat, millä ihmeellä sitä pääsisi parempaan kestävyyteen. No ei ainakaan pelkkiä nappuloita syöttämällä. No raakaa lisätään, jahka saadaan tämä keissi ohi.

Mäelle kiipeäminen oli suosittua

Sieltä näki kauas vahtia (ainakin tappijalan perspektiivistä)

Sieltä voi myös katsoa alhaalla leikkiviä urpoja.

Tappijaloille kipuaminen ei ole ihan helppoa, mutta hyvää treeniä.

EIlen pakkanen paukkui ja Jekku pörhisti karvansa+ että oli pyöritelty Pupun toimesta hangessa… Pikku pörrö.

Aina tollaset tappijalat on tiellä!

Koko jono

Ja sitten poikien video:


Vanhoja koiria

Posted on

Hupin vihtreä haalari jäi pieneksi ja aloin miettimään säästänkö sen vai myynkö, että jos joskus tulisi taas pentu. Tällä hetkellähän lauma on täysi ja toivottavasti ainakaan pariin vuoteen ei tule tarvetta pennulle. Oma käsittämättömän huono tuuri koirien kanssa vaan mietityttää. Koirieni keskikä nimittäin on ollut 6v, aivan järkyttävän alhainen! Sitä koristaa eka kolmen lauman poppoo

toyvillakoira Roosa 4v 3kk  ( vuonna 2001, epilepsia, etujalka hajosi ym kaikkea mahdollista)
kääpiövillakoira Wilma 7v 3kk (vuonna 2005, patella luksaatio IV polvessa, ei pystynyt enää leikkaamaan)
isovllakoira Pilvi 8v9kk (vuonna 2007, munuaiset petti)

ja tästä nykyisestä porukasta on jo tippunut pikku kirppunen
kiinanharjakoira Ilo 3v 6kk (vuonna 2011, allergiat ja näivettyminen, kun mikään ei pysynyt sisällä + linssluksaatio epäilyttävä, silmissä linssit jo roikkui epäilyttävästi)

Tämän hetkinen porukka on
Naomi on 7v 10kk
Pupu 5v 5kk
Jekku 2v (parin päivän päästä)
Hupi 6kk (huomenna)

Toivon todella, että tämä porukka saa roikkua mukana vielä vuosia. Naomihan tuosta on eniten katkolla, se voi olla viikkoja tai sitten pysyy mukana parikin vuotta. Välillä voi olla viikonkin oikein hyvä kuntoinen, mutta sitten taas toisen viikon hyvin nukkuvainen ja makaa vaan. Keväällä on edessä taas verikokeet, että nähdään missä mennään.

Pupulla ei ole onneksi terveys reistannut enää, kun hiivailut saatiin oikealla ruualla ja leikkauksella loppumaan. Sen mitä isovilloja tiedän, niin toivon sille vielä ainakin 3-7 vuotta meidän kanssamme. Varmaan moni isovilla pääsee sinne yli 10 vuoteen, mutta itse olen realisti…

Jekku ja Hupi on toivottavasti meidän riemunamme vielä 10-15 vuotta. On hauska kuvitella nämä kaksi sitten joskus pappakoirina köpöttelemässä pihamaalla 😀

Teuvo ja Osku, sekarotuiset pojat elivät ainakaan Teuvo 11v, kunnes munuaiset pettivät ja Osku vanhuuteen 16,5vuoden ikäisenä. Kuvassa Osku oli juuri täyttänyt 7v.

Maailman onnellisin ihminen. 1997 Ensimmäinen ihan oma koira sylissä, Roosa <3

Meidän eka kolmikko. Isovilla Pilvi pentuna, kääpiövilla Wilma ja toyvilla Roosa.

 


Hoitamista ja ruokajuttuja

Posted on

Pojille on tullut ihme tapa nuolla Naomin vuotavia silmiä. Alussa niissä oli Lanoliini-rasvaa suojaamassa, mutta nyt ei ole ollut sitäkään ja silti niitä hoidetaan. Yleensä Naomi makaa ja murisee ja usein Hupi, välillä Jekku tarmokkaasti putsaa molempien silmien alusien vuodot.  En tiedä onko se hyvä vai huono, pahentaako se värjäytymistä vai ei 😀

Ollaan kokeiltu koirille halvempaa nappulaa, normaalin Acanan sijaan. Kokeilussa on nyt ollut ANF lammas-riisi. Iso säkillinen sitä on kohta syöty (eli noin 12kg) ja alussa se näytti ihan hyvältä, mutta tänään korvia tarkastaessa tuli taas karu totuus. Jekkua lukuunottamatta kaikkien korvista tuli ruskeaa möhnää ja Pupulla oikein järjetön klimppi. Jollekkinhan tämä on normaalia, että koiran korvista tulee möhnää ja niitä pitää putsata, mutta ei meillä. En muista vuosikausiin puhdistaneeni Naomin korvia ihan puhdistusaineella ja Hupinkaan korviin ei ole koko 4kk meillä olo aikana tarvinnut koskea. Yleensä korville on riittänyt vain nyppiminen. Kaipa minä ja koirien elimistö on tottunut liian hyvälle 😀

No joka tapauksessa olen ajatellut ottaa nappularuuan osaksi myös tuoretta ruokaa. Tällä hetkellä on alettu pikku hiljaa tuomaan ruokaan noita itse tekemiäni liha-kasvismössöjä ja niiden loputtua ihan lihaa/valmiita raakaruoka pötköjä. Kaikille aloitettiin pienellä tipalla ruuan sekaan ja siitä teelusikallinen kerrallaan lisätty määrää. Naomi on aloittanut vielä varovaisemmin, koska sen sairas elimistö reagoi yleensä huonoiten muutoksiin. Kukaan koirista ei ole valittanut moisten herkkujen lisääntymistä kupissa 😀 Aikanaanhan meillä on ihan barffattukkin luilla ja raakaruualla, mutta ei me ainakaan ihan vielä viittitä siihen lähteä, mennään tälleen nappulaa + lisuketta linjalla.

Anna jo, enkö mä jo seiso kauniisti, annaaaaa 😀


Hankalaa aikaa

Posted on

Minulla on lonkat kiukutelleet viimeisen viikon, rasitusvammaa lääkärin mukaan, joten koirat ei ole päässeet kunnolla lenkkeilemään. Onneksi on tuo oma piha, jossa ne voivat sitten porhaltaa pahimmat virtansa pois, mutta ei se silti kävelylenkkejä korvaa. No isäntä on ottanut välillä yhden koiran mukaansa ja käynyt pitkän lenkin. Pari päivää nuo koiran helposti pärjäävät pelkillä korttelikierroksilla, sitten alkaa selvästi pikku hiljaa vieteri kiristyä ja Jekussa se näkyy yleensä ensimmäisenä. Se alkaa hälyttää pienimmästäkin ja hälytykset menee vähän yli, suurella voluumilla ja kauhealla kohkaamisella. No reipas lenkki ja meillä on taas pahimmat purkanut poika, joka osaa taas hälyttää ovesta tulijat, ihan normaalilla äänensävyllä.

Hupi on osannut ihan itse purkaa liika energiaa, sinkoillen pitkin kämppää. Erityisen hauskaa on hyökkäillä aikuisten niskaan ja ihan parasta on pureskella kävelevän Pupu jalkoja 😀

Hupi on treenannut tulevaisuutta varten mm. koulun pihan laidalla seisten (juoksevia ja kiljuvia lapsia), ei pelottanut, olisi halunnut mennä leikkiin mukaan. Sitten käveltiin parkkihallissa harjoittelemassa kaikuvaa tilaa, ihmisiä, rämiseviä kärryjä ym. EI mitään pelkoa, häntä pystyssä tepsutti kun vietiin rämisevät kärryt pois. Näitä kaikkia asioita on muutkin koramme pentuaikana harjoitelleet.

Kuvissa on nyt näynyt Hupin yllä pinkit valjaat. Normaali arjessa emme valjaita käytä, mutta kun extempore nappaan pojan mukaan, on nuo yleensä käsillä ensimmäisenä. Hupin omaa pantaa ja hihnaa kun ei aina jaksa selvitellä isosta sotkuisesta hihna nipusta, jollei olla kaikkien kanssa lenkille lähdössä…

Parkkihallissa harjoittelemassa

Ei pelottanut rämisevät kärrytkään

Pikku neiti meni ”nukkumaan” Hupin viereen