Koirat on nyt saaneet roppakaupalla koirakoulua. Tää on sellainen lauma, että jos ei kuria olisi, meillä lennettäisiin ”Jasonina perässä” ( Sanonta tulee lapsuuteni Jason kirjoista ).
.
Nyt olen katsellut LIVin ja MTV3 sivuilla olevia koirakouluja. LIVillä Victoria Stilwell kouluttaa koiria ( LINKKI NETTIOHJELMIIN). Hän käyttää palkkiona usein makupalaa, mutta myös ohjaa koiria mm. estämällä vartalollaan. Kolmosella Brad Pattison kouluttaa koiria hieman eillaisemmilla menetelmillä Hännänheiluttajissa (LINKKI NETTIOHJELMIIN). Brad ei usko koirien namipalavetoiseen koulukseen, jossa koirat palvelevat vain makupalan toivossa. Hän uskoo, että parempiin tuloksiin pääsee, sillä, että koira opetetaan pienillä nikseillä oikeasti kunnioittamaan omistajaansa. Tosin Victoriakin ajoittain käyttää samoja metodeja, mutta Victorialla on laajempi metodivarasto käytettävissään. Videoilla näkyvät koirat on aika ääritapauksia, mutta yhtäläisyyksiä löytyy meidänkin viikareihin…
Meillä on nyt harjoiteltu hihnakäyttäytymistä. Lähinnä villat vetävät, etenkin jos näkevät toisen koiran. Lisäksi ne haukkuvat toisia koiria ja Ilokin yrittää ison egonsa kanssa pullistella. Vetämiseen on metodina kääntyä aina ympäri ja kävellä toiseen suuntaan kun vetävät. Käännytään äkkiä, näin koira oppii tarkkailemaan omistajansa liikkeitä ja kulkemaan nätisti mukana (molemmat kouluttajat käyttävät tätä metodia). Koirien tullessa vastaan ohjaan koirat sivulleni/taakseni ja jos pullistelu alkaa (pääasiassa Ilo), niin menen väliin. Kuin koira, joka yrittää isotella, menen siis ja omalla vartalolla yksinkertaisesti estän Iloa mahtailemasta. En siis kiristä hihnaa ja vedä koiraa pois, vaan fyysisesti menen väliin. Näin osoitan sille olevani sen yläpuolella ja ottavani ohjat käsiin.
Pihahaukkuminen on myös tuskaista ja sisällä, aina kun tapahtuu jotain kaksi villakoiraa ryntää haukkumaan. Tässäkin on mentävä vain koiran ja haukuttavan väliin ja näyttää selkeästi olevansa johtaja, lisäksi käytän suhina ääntä hiljentämään koiria. Lisäksi käsken koiria poistumaan esimerkiksi ovelta haukkumasta, hus käskyllä ja ohjaamalla niitä vartalolla ja käsimerkillä. Nämä on toimineet yllättävän hyvin, jos on itse paikalla, pihahaukkumiseen itsekseen muuten näillä ei ole merkitystä. Ehkä sekin vähenee…
Lisäksi koirille on opetettu kesän mittaan, istumista, seisomista ja maahanmenoa, sekä ehdottomuutta tottelemisessa, myös ilman makupalaa tai palloa. Ilolle tämä on ollut vaikeaa, uskoa kun ei ole makupalapalkkaa (silloin palkkiona on kehut, rapsutukset, vapaaksi pääseminen jne). Silloin se yleensä ottaa pitkät eikä halua kuunnella. Se tuntuu muutenkin olevan näistä se kovapäisin, jonka maailmaa tämä eniten järkyttää. Se on saanut niin paljon anteeksi tähän mennessä pienen kokonsa ja söpön hymynsä takia.Olen alkanut vaatimalla vaatimaan aikuisia koiria tottelemaan käskyjä. Pitää käsittää, että enää niiden ei tarvitse harjoitella mitä istu käsky tarkoittaa, vaan niiden pitää jo totella käskyä.
Loistava esimerkki edistymisestä oli tänään pellolla. Olin vienyt Unin ensin yksityiselle harjoittelulenkille ja sitten aikuiset koirat. Laitoin aikuiset koirat paikalleen istumaan riviin vapaana. Kutsuin ne nimeltä yksitellen, niin, että toiset jäivät paikalleen kutsutun tullessa. Ja tämä jopa onnistui. Mitä nyt Ilo yritti tulla Naomin kanssa ja vain hymyili kun komensin takaisin istumaan.
Lisäksi on harjoiteltu kaikkia pieniä elämää helpottavia juttuja, esimerkiksi istuen lenkille lähdön odottamista ja tulemista yksin hihnaan puettavaksi. Tavallisesti kun yhdelle laittaa hihnaa, kolme tuuppii ja ryntäilee ympäriinsä, myös hihnat saatuaan ja silloin ollaan ihan solmussa. En ymmärrä miksi ihmeessä en ole opettanut niillä tätä alun alkaen…
En toimi oikein minkään tietyn koulutusmetodin orjana vaan sujuvasti vaihtelen siihen mikä tuntuisi toimivan. Silti on välillä kiva kokeilla toimisiko joku uusi juttu paremmin kuin nivaska vanhoja.
Kaikki paikalleen käskettynä kuvausta varten, Iloa hieman taitaa harmittaa…
