Pojilla on alkanut toden teolla nyt kuka määrää täällä-kilpailu. Lähinnä onko jokainen omalla paikallaan. Joka toinen päivä suunnilleen joku rähinä. Osa rähinöistä toki luista johtuen, mutta haluan että ne tottuisivat, että niitä lojuu täällä pitkin poikin taas. Ceskyillä kun on iso tuo puremisen tarve, jollei ole luita, niin sitten pilkotaan leluja. Täytyy ostaa taas Adaptil haihduttimeen uusi pullo, että rauhoittuvat.
Category Archives: Jekku
Mikä on muuttunut
Posted onMikä muilla koirilla muuttui kun Pupu lähti? Jonkun verran kumminkin, vaikka tarkoitus oli jatkaa entisen lailla. Puruluut löysivät takaisin lattialle. Pupun tiukan ruokavalion takia, puruluita ei voinut olla esillä ja niitä saatiin vain harvoin. Nyt isot luut ovat jatkuvassa käytössä ja toivon, että pian ne muuttuvat arkisiksi, eikä miksikään superkivoiksi spesiaalijutuiksi. Ceskyjen takia luiden pitää olla isoja ja hyvin pitkäkestoisia. Kotimaiset hirvennahkaluut ovat meillä kestäneet kauan, sekä kovimmat puristeluut. Ceskyt tykkää kovasti pureskella leluja ja luita ja nyt ne saa taas toteuttaa sitä viettiään oikein olan takaa.
Koirilla muuttui myös päivät. Ennen pienet pojat oli koirahuoneessa työpäivien ajan ja Pupu oli vapaana alakerrassa. Nyt koko poikasakki on vapaana alakerrassa päivät ja saavat touhuta omiaan isossa tilassa. Sisulla kyllä on vaippa, sen rakko kun ei ole paras mahdollinen… vieläkään. Tuntuu, että Pupun lähtö on vaikuttanut tähän Sisulla.
Tappajarusakko
Posted onTörmäämme hyvin usein lenkeillä valtavan kokoiseen rusakkoon, joka istuu tyynesti AINA katulampun valokeilassa. Se on melkoisen peloton, ei hätkähdä ihmistä tai koiria. Istuu paikallaan rauhallisesti ja lähtee hyvin rauhallisesti loikkien liikkeelle vasta, kun koirat on vajaassa 10 metrissä. Sillä ei ole kiire mihinkään, eikä se pelkää meitä. Se on valtavan suuri, selkeästi Jekkua isompi.
Hieman hitchcockmainen olo tulee, kun iltalenkillä, kun käännyt risteyksestä ja se yhtäkkiä istuukin ihan edessä valokeilassa. Onneksi, todella onneksi, koirilla on pennusta asti sammutettu metsästysviettiä eli palkittu koirat ”saaliin” jättämisestä ja innostetu ihmisen mukaan saaliin sijaan. Koirat kiinnostuneena jänistä katselee, mutta eivät ryntää perään tai hihku hihna ojossa. Jo mukanani olisi 4 whippettiä, niin mä jo lentäisin hihnat piukeena kiljuvien koirien perässä 😀 .
Näin meillä syödään-
Posted onMeillä on aina hieman riehakasta tuo ruuanlaitto koirille. Koko sen ajan mitä laitan ruokia ja lisäravinteita kuppeihin, Hupi kävelee ja mörisee vieressä. Ei siis murise vaan pitää omaa örinäänsä. Kun viimein kaikki on kupissa alkaa hysteerinen tanssi, vaikka olen yrittänyt ja yrittänyt opettaa, että ruoka ei tule riehumalla. Pysähdyn aina itse, kun koirat riehuvat ja jatkan liikettä, kun ne pysähtyy. Sisu on oikeastaan parhaiten sisäistänyt tämän, mutta sillä onkin ihan väärä suhde ruokaan 😀
Ruuan jälkeen Sisu alkaa aina maanisesti pesemään itseään. Se yrittää nuolla ruokaroiskeita jaloistaan sekä parrastaan. Välillä se yrittää nuolla myös Hupin partaa…
Sukulaisrallit
Posted onSisun veli Aapo kävi meillä leikkimässä perheen uuden ceskypentu Ainon kanssa. Yllätykseksi Jekku ihastui täysin tuohon 5½kk ikäiseen ceskypentuun ja leikitti sitä pitkin pihaa. Ceskyjen äijäkerho keskittyi lähinnä pullistelemaan toisilleen 😀
Sisu on edelleen pikkupoika Aapo veljen rinnalla. Korkeudessa on saatu jo kiinni, mutta massassa ja painossa Sisu on paljon keveämpi. Väritykseltään pojat on hyvin samanvärisiä.
Elämä maistuu
Posted onMitä mä haluun?
Posted onAika ajoin sitä tulee koiria lenkittäessä ja etenkin laittaessa miettineeksi, mitä haluaisi seuraavalta koiralta. Täytyy sanoa, että en oikein tiedä. Karvaamattomuus on tärkeä ominaisuus, mutta näin iän karttuessa, on alkanut kaipaamaan myös helppoa turkkia. Ettei tarvitsisi tuntikausia möllöttää pesuhuoneeseessa pesemässä, föönaamassa ja trimmaamassa koiraa. Tai pestä koiraa 5 päivän välein, että se pysyisi jotenkuten takuttomana. Mutta yleensä tuo karvaamattomuus ja helppohoitoisuus ei kulje käsi kädessä, etenkin jos haluaa vielä käydä näyttelyissäkin 😀
Lenkeillä sitä haaveilee koirasta, joka pärjäisi säässä kuin säässä ja jonka turkkia ei tarvitsisi suojella ja varoa. Jekku ja ceskyt nimittäin kastuu pienestäkin vesisateesta ihan läpi ja sitten on tietenkin kylmä. Ja turkin päälle ei voi pukea, ilman ihanaa takkushowta. Puudelikaan ei pärjää päivää märässä marjametsässä. Mutta jälleen kerran turkin lähtemättömyys ja säänkestävyys ei kulje käsikädessä.
Mielessä aina pyörii tutut villakoira, harjakoira ja cesky, mutta myös irlanninvesispanieli, dandiedinmontinterrieri ym. ei niin tutut vaihtoehdot. Ja se collie… jonka kanssa karvaamattomuudesta ei voi puhua edes samana päivänä 😀
Aika ajoin minulle tarjotaan koiria tulevista yhdistelmistä tai syntyneistä pennuista. Olen otettu aina kun minuun otetaan yhteyttä, mutta usein olen joutunut sanomaan ei, koska koiria on ollut jo tämä kiintiö 4kpl. Tosin jos joku todellinen helmi osuisi kohdalle, niin ei siinä voi enää ei sanoa :D.
Maistuvaa
Posted onPupun ruokavaliota on saanut vähän laajennettua. Nyt menee seiti jo raakana, eikä ainakaan vielä ole havaittu mitään ongelmia. Tämä helpottaa niitä hetkiä, kun unohtaa valmistaa ruuan, niin on jotain heittää eteen. Pupu on saanut nyt myös muutaman lusikallisen koirien kalkkunan jauhelihaa, raakana. Toivon että siitä saisin toisen helpon ruuan Pupulle.
Muutkin kun vetää taas pelkkää raakaa (ja lisiä), niin ajattelin laajentaa niidenkin ruokavaliota ostamalla pari pötköä joka lajia ja lisäksi tuollaista karkeampaa grossilihaa. Yleensähän ne on vetäneet sikaa, mutta nappuloiden kanssa ei haitannut mitä veti. Annokset on nykyään Pupu 500g (puolet aamulla ja puolet illalla), Hupi 250g, Sisu 200g ja Jekku 150g.
















